Toisen maailmansodan lentäjä-ässä Erich Hartmann tuli tunnetuksi 352 ilmavoitostaan. Luftwaffen palveluksessa ollut Hartmann teki voittoisat lentonsa varsin nuorella iällä, sillä hän oli sodan päättyessä vain 23-vuotias.
Ensimmäisen kerran Hartmann pääsi koneen ohjaimiin 18-vuotiaana aloittaessaan Luftwaffen lentokoulutusohjelmassa. Sittemmin hänen Messerschmitt Bf 109, jota koristi musta tulppaani, tuli tunnetuksi niin omien kuin vastapuolen keskuudessa. Siitä Hartmaan sai myös lempinimen Musta piru.
Liikunnallinen koululainen
Erich Alfred Hartmann syntyi vuonna 1922 Saksassa Stuttgartissa maan kärvistellessä hyperinflaation kourissa. Muutama vuosi pojan syntymän jälkeen Hartmannin vanhemmat päättivät muuttaa Kiinaan Hartmannin lääkäri-isä Alfredin työn perässä neljäksi vuodeksi.
Hartmannin intohimon lentämiseen uskotaan periytyneen hän äidiltään, Elisabethilta, joka oli koulutettu lentäjä. Koululaisena Hartmann oli urheilullinen ja kuuliainen, ja hän loisti liikunnantunneilla. Hartmannin ollessa 11-vuotias Hitler nousi Saksassa valtaan. Samoihin aikoihin Hartmann kokeili ensimmäisen kerran lentämistä liitokoneella.
Natsien valtaannousu vaikutti Hartmannin elämään nuoruuden aktiviteettien kautta. Kuten niin moni, Hartmannkin liittyi Hitler Jugendiin ja altistui koulussa natsipropagandalle. Hän aloitti 14-vuotiaana Rottweilin sisäoppilaitoksessa, joka oli natsipuolueen alainen kansallispoliittinen opetuslaitos. Vuotta myöhemmin hän vaihtoi Korntalin oppikouluun. Koulussa hän tapasi Ursula Pätchin, josta vuosien jälkeen tuli Hartmannin vaimo.
Peruskoulutuksesta perusteelliset eväät
Hartmann hakeutui Luftwaffeen heti valmistuttuaan Kontralista huhtikuussa 1940. Hänet lähetettiin peruskoulutukseen Itä-Preussiin saman vuoden lokakuussa. Koulutus oli pitkä ja perusteellinen ja ensimmäinen lentokoulutusvaihe kesti lähes vuoden. Koulutukseen kuului mekaniikkaa, sääoppia, lentokoneen rakenteet, sotilasilmailun historiaa sekä itse lentopalvelus.
Ensimmäisen lentonsa sotilasilma-aluksella Hartmann lensi maaliskuun viides 1941 Gatowin lentokentällä. Ensimmäisessä vaiheessa Hartmann lensi yksinkertaisella, kevyellä alkeiskoulutuskoneella, kuten Arado Ar 68:lla. Siitä hän siirtyi Arado Ar 69:n tai johonkin muuhun raskaampaan konetyyppiin.
Hartmann aloitti hävittäjälentokoulussa vuoden 1941 lopulla. Koulutuksessa hän perehtyi Bf 109:n ominaisuuksiin varsin huolella ja oppi erinomaiseksi ampujaksi sekä taitavaksi taktikoksi. Hartmann lensikin useimmat taistelulentonsa Bf 109G koneella ja tunsi koneensa läpikotaisin.
Säälimätön taistelutekniikka
Hartmann siirrettiin hävittäjälentorykmentti 52:seen. Rykmentti pudotti sodan päättymiseen mennessä 10 000 viholliskonetta. Ensimmäisen taistelulentonsa Hartmann lensi lokakuun 14. päivä vuonna 1942.
Ensimmäinen ilmavoitto syntyi 19. taistelulennolla marraskuun viides päivä 1942 kun hän ampui venäläisen Il-2:n öljynjäähdyttimeen koneen alapuolelta. Taistelu vaurioitti Hartmannin konetta ja hän joutui laskeutumaan pellolle.
Hartmann tunnettiin taistelutekniikastaan, joka oli kärsivällinen, ovela sekä säälimätön. Hartmann käytti paljon kaartotaistelua, joka oli valtava rasite niin itse lentäjälle kuin hänen koneelleen. Se oli myös ansiokas, sillä kyseisellä liikkeellä hän onnistui kymmeniä kertoja päihittämään vihollisen.
Elokuussa 1943 Hartmann teki vajaassa kolmessa viikossa 48 voittoa 53 taistelulennon aikana. Viimeisen lentonsa Hartmann lensi toukokuun kahdeksas päivä 1945. Voittoisien saavutusten lisäksi Hartmann ylpeili sillä, ettei häneltä kuollut koko sodassa yhtään siipimiestä.
Kymmenen vuotta työleireillä
Liittoutuneiden voitettua Hartmann joutui Neuvostoliiton sotavangiksi kymmeneksi vuodeksi. Siihen liittyi pakkotyötä ja lukuisia eri vanki- ja työleirejä aina Siperiaa myöten. Häntä syytettiin myös tekaistuin perustein sotarikoksista ja hänelle langetettiin 25 vuoden tuomio. Onnekseen Hartmann ei kuitenkaan joutunut suorittamaan koko tuomiota, vaan hänet vapautettiin lokakuussa 1955 Länsi-Saksaan. Kotiin palasi laihtunut ja uupunut mies, jota Ursula-vaimo oli odottanut.
Hartmann osasi lentää ja sotia, joten aluksi Hartmann oli vailla työtä. Sopeutumisongelmista kärsi suurin osa sotavangeista, eikä Hartmann ollut poikkeus. Kun Länsi-Saksa sai perustaa uudet ilmavoimat, Hartmann pääsi sinne töihin. Ensitöikseen hän muutti Yhdysvaltoihin Arizonaan saamaan kertauskoulutuksen.
Yhdysvalloissa Hartmann lensi ensin Piper L-4 Grasshopperilla, sitten North American T-6 Texanilla, sitten suihkumoottoriharjoituskone Lockheed T-33 T-Bird:llä.
Hartmann palasi kotiin 1958 ja hänet valittiin Länsi-Saksan hävittäjälentorykmentti JG 71:n komentajaksi. Siellä Hartmann ajautui ristiriitoihin, joiden vuoksi hän lopulta päätyi komentajasta esikuntatehtäviin Kölnin lähelle. Siellä hän laati taktisia raportteja eläkeikään asti.
Eläkevuosina hän toimi usean lentokoulun johtajana ja Länsi-Saksan siviili-ilmailuviranomaisen edustajana Württembergin alueella. Hän esiintyi vähän julkisuudessa ja kuoli luonnollisesta syystä 71-vuotiaana 20. syyskuuta 1993.
Hartmannista on ilmestynyt teos Erich Hartmann – Toisen maailmansodan menestynein hävittäjälentäjä (Eri Schmidt, Minerva 2021)
