Olavi A. Rautio teki Harakkaan munaohjaamon, toi Suomeen riippuliidon ja oli sekä Ilmailuliiton että FAI:n puheenjohtaja. Hän kuoli joulukuun alussa 93-vuotiaana.

 

 

Marraskuun 20. päivänä vuonna 1971 pidettiin varmasti yksi dramaattisimmista hallituksen kokouksista Suomen Ilmailuliiton historiassa.

 

Nesteen voimakastahtoisen pääjohtajan Uolevi Raaden johtama hallitus oli päättänyt tehdä peruskorjauksen liiton kroonisen heikkoon talouteen. Jyväskylässä kokoontuneelle syyskokoukselle esitettiin jäsenmaksun 7,5-kertaistamista kahdesta markasta 15 markkaan.

 

Jäsenistö ei ollut valmis hyväksymään näin suurta korotusta. Tilanne kiristyi, kokous keskeytettiin ja hallitus kutsuttiin kokouspaikalla ylimääräiseen kokoukseen. Raade oli tiukkana.

 

”Jos tätä esitystä ei hyväksytä, koko hallitus eroaa”, hän ärähti, piti pienen tauon, vilkaisi sivulleen ja lisäsi ”ja se koskee myös sinua!” Vuorineuvoksen vieressä istui liiton varapuheenjohtaja Olavi A. Rautio.

 

Raade tunsi hyvin hänen taustansa. Rautio oli tulisieluinen ilmailumies, joka oli jo siihen mennessä tehnyt vuosikymmeniä hartiavoimin töitä rakastamansa harrastuksen eteen. Hänelle eroaminen olisi ollut raskaampi vaihtoehto kuin ehkä kenellekään muulle hallituksen jäsenelle.

 

Eikä eroa tullut. Jyväskylän kokous keskeytettiin, mutta hallitus ja kapinoiva kenttäväki pääsivät sopuun, ei vähiten Raution välittämänä. Jäsenmaksun korotus hyväksyttiin jatkokokouksessa kaksi viikkoa myöhemmin.

 

Tämän ja monen muun harrastusilmailuun liittyvän tarinan sankari, kunniapääkonsuli Olavi A. Rautio, kuoli Helsingissä viime joulukuun 1. päivänä 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kotkassa 4.2.1928.

 

 

Kipinä ilmailuun syttyi Kotkassa
Kotkassa syntyi myös palava innostus ilmailuun, ensin lennokeilla ja miltei alusta saakka myös kilpailumielessä. Ilmailuliiton 75-vuotishistoriikissa kerrotaan ensimmäisistä isoista lennokkikisoista sodan jälkeen. Ne pidettiin Mikkelissä pääsiäisenä 1945.
Kilpailujen parhaaksi osoittautui Olavi Rautio Kotkasta. Hän vei kotiin ”puoli kiloa plaketteja ja sopivaa lukemistoa.”

 

Rakkaimman ilmailuharrastuksensa purjelennon Rautio aloitti jäällä Kotkan edustalla. Liitimenä oli Harakka, mikäs muu, mutta 17-vuotias pilotti ei tyytynyt istumaan viiman armoilla pelkän lankun päällä. Hän kertoi suunnitelleensa ja rakentaneensa Harakkaan munanmuotoisen avo-ohjaamon, jossa oli jopa pieni tuulilasi. Kotkan lyseon opettaja Nyström palkitsi suorituksen konepiirustuksen arvosanalla 10.

 

Kansainvälinen purjelentoura urkeni jo 1940-luvun lopulla. Rautio oli saanut stipendin kieliopintoihin Espanjassa ja kiilasi totta kai maan kansalliseen purjelentokeskukseen Huescaan. Siellä järjestettiin vuonna 1949 ilmassapysymiskisa. Sinnikäs suomalaisnuorukainen roikkui rinnetuulessa taivaalla 13 tuntia 36 minuuttia ja vei voiton. Siitä ei liene kukaan suomalainen pannut paremmaksi.

Rautio oli takaisin Espanjan taivaalla kolme vuotta myöhemmin ensimmäisissä kolmesta MM-kilpailustaan. Rautio lensi Kranichilla 14. sijalle yhdessä Arvo Saarimäen kanssa. (Kohtaa on korjattu jutun julkaisemisen jälkeen: Toisin kuin Ilmailun numerossa 1/2022 julkaistussa Olavi A. Raution muistokirjoituksessa sivulla 21 kerrottiin, Rautio ei sijoittunut Martti Kahvan kanssa viidenneksi purjelennon MM-kisoissa Espanjassa 1952. Kahva oli Kranichilla viides kakkospilottinaan oli Kai Mellen.)

 

Oma purjelentoura oli jo hiipunut, kun kaikesta uudesta helposti innostunut Rautio löysi riippuliidon. Hän toi Suomeen ensimmäisen liitimen, käänsi koulutusohjeet, oli perustamassa liitäjien yhdistystä 1975 ja lahjoitti Ilmailuliitolle 1982 jopa riippuliitäjien vuotuisen Unelma lentämisestä -kiertopalkinnon.

 

Yksi ikonisimmista Rautio-valokuvista on otettu Jämillä. Konsuli seisoo nilkkojaan myöten hangessa huolestuttavan heppoisen näköisen liitimensä kanssa.

 

 

Harmon patsas ilmailun kehittämisestä
Rautio oli hyvä ilmailu-urheilija. Suurtyön hän teki ilmailun urheilujohtajana.
Hän oli Suomen Ilmailuliiton hallituksen jäsen yli neljännesvuosisadan ajan eli ensin 1959–1960 ja sitten 1964–1989, niistä puheenjohtajana vuodet 1978–89. Suomen Ilmailuliiton kunniapuheenjohtajaksi hänet nimitettiin 1992.

 

Vuonna 2003 Rautiolle myönnettiin maan arvostetuin ilmailualan kiertopalkinto Harmon-patsas. Se annetaan yleensä vain merkittävistä lentosuorituksista. Hänen kohdallaan perusteena oli harrasteilmailun monipuolinen kehittäminen.

 

Harraste- ja urheiluilmailun kansainvälisen kattojärjestön FAI:n toiminnassa hän oli mukana pitkään. Rautio oli avainroolissa järjestämässä FAI:n vuosikonferenssia Suomessa kesällä 1969. Sen tähtivieras, yhdysvaltalainen astronautti Eugene Cernan, toistaiseksi viimeinen kuun pinnalla kävellyt ihminen, saunotettiin asiaankuuluvin menoin Raution mökillä Hiidenvedellä. FAI:n puheenjohtajana Rautio toimi vuosina 1991–1992. Rautio ei kuitenkaan vain kilistellyt laseja kansainvälisissä konferensseissa ja istunut ja johtanut puhetta hallituksissa. Hän oli toimen mies, joka sai paljon aikaan.

 

Asenteesta se lähinnä oli kiinni. Mottoon ”aina pitää yrittää” kiteytyi innostunut ja positiivinen asenne, jota vastassa usein oli ilmailupiireissä niin yleinen ESKMT-falangi (Ei Siitä Kuitenkaan Mitään Tule). Konsulin kanta voitti usein – onneksi.
Yksi ensimmäisiä konkreettisia saavutuksia oli pusikkoa kasvaneen sodanaikaisen lentopaikan Nummelan pelastaminen purjelentokeskukseksi. Rautio oli yksi keskeisiä puuhamiehiä tässä työssä, joka alkoi 1957.

 

Vuosien mittaan hän oli aktiivisesti järjestämässä isoja lentonäytöksiä ja tuomassa Suomeen ulkomaisia osastotaitolentoryhmiä kuten Blue Angels ja Red Arrows.

 

Yksi viimeiseksi jääneistä urotöistä oli liiton oman toimitalon saaminen Malmin lentoasemalle. Rautio veti hanketta ja muurasi peruskiven liiton puheenjohtajana kesäkuussa 1985. Ehkä onneksi hän ei enää ole näkemässä, kuinka talo ja koko Malmin lentoasema tuhotaan uuden asuinalueen alta.

 

Kuka tahansa tämän lehden lukijoista voi todistaa, ettei näin aktiivinen ilmailuharrastus ole mahdollista ilman kotijoukkojen tukea. Sitä tarjosi ennen muita puoliso Kaija, jonka Rautio tapasi opiskellessaan kauppaopistossa Helsingissä. Liitto kesti 64 vuotta ja päättyi Kaijan kuolemaan vuonna 2015. Perheessä oli neljä lasta.

 

Päivätyö yrittäjänä
Ilmailu oli koko ajan Rautiolle vain harrastus. Leivän toi yrittäjyys.
Hän perusti 1951 muotikoruja valmistavan ja maahantuovan perheyrityksen Ibero Oy:n. Hänellä oli myös parkkihalliyritys, jonka hän myöhemmin myi norjalaisostajalle.

 

Ilmailupiireissä Rautio kulki lempinimellä konsuli. Lempinimelle oli vahva todellisuuspohja. Jo nuorena miehenä espanjankielen opetellut ja Espanjassa niin lentokentillä kuin korutehtaassa pidemmän aikaa työskennellyt Rautio toimi Bolivian kunniapääkonsulina Suomessa yli 40 vuoden ajan.

 

Kesäpaikka Hiidenveden rannalla oli konsulille tärkeä levähdyspaikka kaiken touhun keskellä. Sieltä saattoi nähdä matkalentojen loppuliu’uissa Nummelaa lähestyneitä purjekoneita. Ne sykähdyttivät aina. ”Purjelento on niin ainutkertainen, kokonaisvaltainen, äänetön ja kaunis kokemus, että olisin toivonut sille paljon nykyistä laajempaa harrastajajoukkoa”, konsuli sanoi Helsingin Sanomain 80-vuotishaastattelussa.

FAI:n kirjeestä:

”His life long dedication to both Finnish and International aviation will be long remembered by many people for years to come. He will be dearly missed by everyone at FAI.” David Monks, FAI President