Siimaohjatuissa taitolennokeissa (F2B) lennettiin kuluneena kesänä kolme osakilpailua, joista Tuomas Juutinen Kuopion lennokkikerho Kihusta voitti kaikki kolme. Kun kilpailun lopullisissa tuloksissa on jokaiselta kilpailijalta kaksi parasta tulosta kolmesta, ei voittajasta ollut epäselvyyttä.
Toiseksi tuli Elias Mayer (LaLK, Lassilan lennokkikerho), kolmanneksi Kai Karma (VLK, Vallilan lennokkikerho) ja neljänneksi Alf Lindholm (EMFK, Ekenäs Modellflygklubb).
—Olen harrastanut näitä parikymmentä vuotta. Varmaankin rutiini alkaa olla mukana. Lisäksi nyt oli vähemmän osallistujia kuin 10—15 vuotta sitten. Hiipuva laji, sanoo Juutinen.
Tuloksessa näkyy Juutisen runsas harjoittelu takavuosina, vaikkakin viime vuosina ovat arjen kiireet vieneet voiton. Muita ilmailun lajeja hän ei harrasta.
Juutista kiehtoo lennokkien erinomainen ohjaustuntuma ja lennätyskorkeuden aiheuttama tarkkuuden vaatimus.
—Kun lennätetään lähellä maata, pienetkin virheet erottuvat todella selvästi. Täydellinen ei voi koskaan olla, kertoo Juutinen.
Mitä on taitolento siimaohjattavilla?
Ensimmäinen ja kolmas osakilpailu käytiin Nummelan lentokentän (EFNU) lennokkiplatalla 15.6. ja 17.8. Ensimmäisen ja kolmannen osakilpailun järjesti Vallilan lennokkikerho ja niissä kilpailun johtajana toimi Mikko Suokas. Toinen osakilpailu käytiin Kuopiossa Kurkimäen urheilukentällä 13.7, järjestäjänä Kuopion lennokkikerho Kihu ja johtajana Matti Husso. Sää suosi kaikissa osakilpailuissa: oli aurinkoista ja välillä lähes hellettä.
Siimaohjatussa taitolennossa lennätetään puolipallon pintaa. Vaakakierteet ja syöksykierteet eivät tietenkään ole mahdollisia.
Matti Husso kertoo, että lennettävässä ohjelmassa on 15 pisteytettävää osaa: Nousu ja lasku, pyöreät sisä- ja ulkopuoliset silmukat, neliskanttiset sisä- ja ulkopuoliset silmukat, kolmionmuotoinen silmukka, kahdeksikko vaaka- ja pystyasennossa, nelikulmainen vaakakahdeksikko, tiimalasikuvio, pystykahdeksikko, neliapila ja lakikahdeksikko, joka lennätetään lennättäjän yläpuolella. Ohjelma saa kestää enintään seitsemän minuuttia. Polttoaineen määrällä tankissa säädellään lentoaika.
—Kun moottori sammuu, tullaan liitämällä laskuun, Husso kertoo.
Lennokit ovat pääasiassa polttomoottorillisia ja kärkiväli on 1—1,5 metriä. Moottorien iskutilavuus on nykyään useimmiten 10—12 cm3. Sääntöjen sallima maksimikoko on 15 cm3, mikä koskee niin kaksi- kuin nelitahtisiakin moottoreita. Sähkömoottoreitakin voi olla, ja itse asiassa kansainvälisten arvokilpailuiden kärki on jo vuosia sitten siirtynyt niihin, mutta perinteisiä polttomoottoreitakin nähdään siellä edelleen.
Lennokit painavat puolisentoista kiloa. Toisin kuin siimaohjatuissa taistelulennokeissa ja nopeuslennokeissa, siimaohjatut taitolennokit muistuttavat oikeita lentokoneita. Niissä on jopa sivuperäsimet siksi, että siimat pysyisivät kireinä joka tilanteessa. Siipiprofiilit ovat symmetriset, mutta V-kulma puuttuu, koska lennokin vakaudesta huolehtii keskipakoisvoima.
—Usein sisäsiipi on pidempi, koska ulkosiipi lentää suuremmalla ilmanopeudella, Husso kertoo.
Lennokit ovat yleensä kaarirakenteisia, mutta myös solumuovisia on nähty.
—Yleensä harrastajat rakentavat itse kilpalennokkinsa, Husso kertoo.
Siimojen maksimipituus on 21,5 metriä, joka mitataan ohjauskahvasta lennokin rungon keskiviivalle. Kun siimat ovat teräsvaijeria, yleensä 0,4 millimetrin paksuista, on lennättäjällä hyvä tuntuma lennokkiinsa.
—Ohjaimet ovat erittäin herkät, Husso kertoo.
Onko kiinnostuksen lasku lajiin pysähtynyt?
Husson mukaan RC-lennokkien suosio on syönyt siimaohjattujen suosiota. Suokas kuitenkin kiinnostui siimaohjatuista alun perin siksi, että radio-ohjattuihin ei ollut nuorena varaa.
—Ostin nuorena viikkorahoilla pienen lennokin polttomoottorin. Radio-ohjattaviin eivät riittäneet rahat eikä osaaminen. Alun perin ajattelin vapaasti lentävää, mutta selvisi pian, että jopa 0,8 cm3 moottori vaatisi melko suuren lennokin, ja niin päädyin siimaohjattaviin, muistelee Suokas.
Husso kertoo, että lajin suosio oli heikentynyt. Uusia harrastajia on tullut parikymmentä vuotta sitten.
—Tuomas Juutinen oli yksi näistä. Lajia ei siis tarvitse harrastaa viittäkymmentä vuotta pärjätäkseen kisoissa, sanoo Husso.
—Toisaalta 60- ja 70-lukujen vaihteessa ei ollut yhtään enempää kilpatason harrastajia kuin nyt. Laji on siis ennenkin ollut kuoleman kielissä, miettii Suokas.
Tällaisessa vähän harrastetussa lajissa voisi aloittelijakin päästä kohtalaisella harjoittelulla nopeasti huipulle, jos taitoa ilmenee. Vinkki, vinkki!
***
Kiinnostuitko lennokeista? Ilmailuliiton verkkosivuilla voit tutustua eri ilmailulajeihin ja Ilmailuliiton toimintaan. Haluatko mukaan harrastukseen? Etsi sinua lähin ilmailukerho ja liity jäseneksi niin pääset harrastukseen mukaan. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä yksi jäseneduistamme on vakuutus.
