Markku Seppänen näki kumivenetraikin, sai kouluttajan numeron ja opiskeli viimeinkin lentäjäksi.
— Tämä on unelmien täyttymys ja vastapainoa työlle. Ei ole hienompaa tunnetta kuin lentää kuin lintu ja tuntea ilmakerrokset. Talvella hienona, aurinkoisena päivänä voi lentää saaren rantaan ja paistaa nuotiolla makkaraa, Markku Seppänen kuvailee.
Lappeenrannassa lentokentän liepeillä asuva Seppänen suoritti riippuliitotrikeen tarvittavan koulutuksen ja sai lisenssin 26.8.2025.
Nuorena yleisölennätyksille
Seppänen asui nuorena Ruokolahdella ja innostui ilmailusta käydessään yläastetta.
— Kun sain rahaa tehtyä ja pääsin Immolan kentälle, piti päästä Cessnan kyytiin. Immolassa tehtiin yleisölennätyksiä 1983, Seppänen kertoo.
Armeijaan hän meni 1989 ja alkoi tupakaverin kanssa suunnitella purjelentokurssille menoa. Se ei toteutunut, koska kaveri asui liian kaukana kentästä eikä Seppänen mennyt kurssille yksin. Innostus ilmailuun jatkui kuitenkin lentonäytöksissä käymällä.
— Ilmailutapahtumissa olen hakeutunut hävittäjälentäjien seuraan jutustelemaan. Se on sellainen laji, että mie nostan hatun päästä, kun heitä tapaan, Seppänen kertoo.
— On aina kiehtonut, kun joku kone lentää. Eka etelänmatkakin oli hieno, kun pääsin matkustaja-koneen kyytiin. Jännitti ja kiehtoi, ajattelin, että tämäkin on aika hienoa. Kun kone menee pilvien yläpuo-lelle, näky on todella hieno, hän kuvailee.
Yhdellä etelänmatkalla hän kokeili tandemlentoa vetovarjolla. Sekin oli kiehtova elämys.
Mökin rantaan voi lentää
Käänteentekevää oli, kun Seppänen näki 2000-luvun alussa riippuliitimen, missä oli pussi alla.
— Ihmettelin, mikä hiton vehje tuo on. Ihmettelin sitä, ja mietin, että vitsit, tuohan olisi hieno peli.
Kun Seppänen oli vuonna 2022 pihatouhuissa, hän kuuli pörinää ja näki ylitselentävän kumivenetriken. Hän googlasi, mitä trikellä lentäminen vaatii. Ajatus lähti laukalle, kun hän tajusi, että kumivenetrikellä voisi lentää kentältä vaikka mökin rantaan.
Sattumaako vai mitä, mutta sitten Seppänen näki kylillä ruokolahtelaisen lapsuudenkaverinsa Simo Mönkäreen, joka kertoi hankkivansa lentoluvan ja kumivenetriken.
— Tarinoitiin siinä, ja Simo antoi puhelinnumeron Lappeenrannassa asuvalle kouluttajalle, Lapinlahden Ilmailijoihin kuuluva Sergei Porohoville. Soitin Sergeille, eikä siinä montaa päivää mennyt, kun menin vapaapäivänäni esittelylennolle. Sovimme heti, että aloitamme opetuksen. Se oli kevättalvea 2023, Seppänen muistelee.
Lentokoulutus alkoi jäältä
Lentokoulutuksen alkaessa traikissa oli sukset alla. Saimaa oli jäässä, joten laskeutumispaikkoja riitti.
— Se oli vitihienoa, jäänpinnassa lentely. Pääsin siitä sitten etupenkille ja kokeilemaan. Alas tultiin tyylikkäästi, ja innostus vain yltyi. Traikissa on opetuskahvat, ja minulla oli turvallinen olo itsellänikin, Seppänen kiittää.
Seppänen oli tyytyväinen myös Porohovin opetukseen: opetus oli perinpohjaista ja tarkkaa ja lentotunneilla oli mukava olla.
Muutaman talvella lennetyn keikan jälkeen traikkiin laitettiin pyörät alle ja lentotunnit jatkuivat ensin Immolassa ja sitten Lappeenrannassa. Lentotunteja oli kaikkiaan noin 20.
— Sain Sergeiltä peukalohangallisen opuksen, ja tavailin siitä teorioita illat pitkät. Opiskelin tekniikkaa ja muuta itsekseni. Lapinlahdella tein teoriakokeen, ja se jännitti. Tapani Kokkonen otti kokeen vastaan ja se meni läpi. Sen jälkeen jatkettiin lentoja, ja tarkkarin lensin Sergein kanssa. Paperit toimitettiin Kokkoselle ja sain lisenssin. Nyt voin jatkaa omatoimisesti lentämistä, Seppänen kertoo.
Seppänen suunnittelee tulevaisuudessa ostavansa oman traikin, joko pyörillä olevan tai amfibition. Lappeenrannassa on tällä hetkellä kolme tosi aktiivista traikkiharrastajaa.
— Lappeenrannasta on hyvä lähteä. Meillä on hyvä yhteisö, jossa voimme tarinoida ja lentää, hän tiivistää.
Seppänen suosittelee käymään esittelylennolla, sillä se voi johtaa innostukseen hienosta ilmailu-lajista.
