74-vuotias Pekka Hiltunen on aktiivinen lentäjä, lennonopettaja ja tarkastuslentäjä.

Kouvolassa syntynyt, nykyisin Rantasalmella asuva Pekka Hiltunen on entinen rikospoliisi ja eläkkeellä oleva ilmailuhallinnon pitkäaikainen virkamies. Kipinä ilmailuun syttyi kolmevuotiaana Myllykoskella, kun Valmet Vihuri lensi matalalla yli.

— Pihaan oli kipattu hiekkakasa ja kiipesin sen päälle kuullessani lähestyvän lentokoneen kovan äänen, Pekka Hiltunen muistelee yli 70 vuotta myöhemmin.
Kone lensi niin matalalla, että miehistön piirteet erottuivat ohjaamossa. Sen jälkeen Hiltunen rakensi lennokkeja ja laskuvarjohyppääjiä, joita pudotteli katoilta. Teininä tuli usein pyöräiltyä Uttiin, missä Hiltunen joutui myös todistamaan lento-onnettomuutta.

— Olin jo lähdössä kotiin Utin siviiliplatalta, kun huomasin Saab Safirin rullaavan ja käännyin takaisin. Safir nousi ilmaan, lensi vinottain kentän lounaiskulmaa kohti ja aloitti tynnyrin. Kone oikeni, mutta tuli läpi maahan ja myöhemmin kuulin, että ohjaaja oli menehtynyt.

Traaginen tapaus ei vienyt Pekka Hiltusen ilmailuinnostusta. Vuonna 1971 hänet hyväksyttiin varusmieheksi Ilmavoimien lentotekniselle aliupseerikurssille. Peruskoulutuksen jälkeen Hiltunen jatkoi Utissa Iljušin Il-28 apumekaanikkona. Purjelentokurssi alkoi seuraavana kesänä Selänpäässä, mutta jäi kesken.

— Olen perheemme viidestä sisaruksesta ainoa, joka ei mennyt lukioon, vaan töihin Myllykosken paperitehtaalle. Eräänä aamuna taas kerran työvuoroon lähtiessäni päätin hakea poliisikouluun. Äiti sanoi, että sinne et ainakaan pääse, mutta minäpä pääsin ja aloitin kurssin Otaniemessä vuonna 1972. Työskentelin ensin Itä-Suomessa järjestyspoliisina, vuodesta 1980 rikospoliisina ja vuodet 1990–99 aluepoliisina Pyhtäällä, Pekka Hiltunen kertaa uraansa lainavalvojana.

Kesken jäänyt purjelentokurssi jatkui vuonna 1982 Hiltusen todettua, että nyt on talot tehty ja on aika lentää. Purjelentokurssia seurasi samana vuonna moottoripurjelentokelpuutus ja vuonna 1987 yksityislentäjän lupakirja Kotkan Ilmailukerhossa. Tiimaa kertyi nopeassa tahdissa muun muassa palolennoilla ja Hiltunen haki apulaislennonopettajakurssille. Muutaman oppilaan jälkeen seurasi lennonopettajakurssi.

— Tiimaa oli siinä vaiheessa jo aika paljon ja kun olin suorittanut myös monimoottori- ja mittarilentoteoriat, sain ansiolentäjän lupakirjan lentämällä tarkastuslennon ja suorittamalla ansiolentäjän teoriakokeen, josta sain 97 % oikein.

 

Poliisista Lentoturvallisuushallintoon
Lentoturvallisuushallinto haki 1990-luvun lopulla ilmailutarkastajaa ja Pekka Hiltunen kiinnostui tehtävästä. Todettuaan täyttävänsä vaatimukset Hiltunen soitti Kari Ollilalle, joka oli aiemmin siirtynyt Ilmailuliitosta Lentoturvallisuushallintoon.

— Meitä pääsi neljä haastatteluun, mutta tehtävään valittiin toinen. Ajattelin jo, että tulen poliisina haudatuksi, mutta tämä kaveri lähtikin kahden vuoden kuluttua liikennelentäjäksi. Puhelin soi, kun olin hakemassa erästä lentokonetta Kuopiosta; mitä jos tulisit töihin ja voisit poliisitaustasi ansiosta vastata myös ilmailurikkeiden tutkimisesta. Menin Kim Salosen juttusille ja pantiin nimet paperiin, Hiltunen muistelee.

Ilmailuviranomaisena Hiltunen ehti toimia lentotoiminnan tarkastajana ja koulutustarkastajana kiertäen suunnilleen kaikki Suomen lentokentät läpi. Vastuulla olivat DTO-, ultra- ja purjelentokouluttajat ja niiden toiminnan määräystenmukaisuuden valvonta sekä lentonäytösasiat. Ansiokseen ilmailuviranomaisena Hiltunen lukee myös objektiivisen tutkinnan tuomisen ilmailurikkomustapauksiin.

Pekka Hiltunen jäi Traficomista eläkkeelle vuonna 2016 viraston Lappeenrannan toimipisteestä. Hän on eläköidyttyään jatkanut Traficomin valtuuttamana tarkastuslentäjänä sekä kouluttanut uusia oppilaita säännöllisesti.

Hiltunen sanoo, ettei tarkastuslentäjänä useinkaan tule tilanteita, etteikö tarkastettava läpäisisi suoritusta.
— Siinä mielessä olen kuitenkin vanhan koulun mies, että jos huomaan teoriatietämyksessä puutteita ja kokemusta ohjaajana on niukanlaisesti, ehdotan lennettäväksi tarkastettavalle ensin alle hieman koululentoa ja sen jälkeen tarkastuslento.

 

 

Malminetsintää ja hyppylentoja
Kun lentää kauan ja monipuolisesti, yhtä ja toista tapahtuu. Pekka Hiltunen on lentänyt Cessna Caravanilla myös Angolassa.
— Ne olivat malminetsintälentoja, joilla etsittiin timantteja. Kolmessa kahden viikon jaksossa kertyi tiimaa noin 33 tuntia viikossa eli yhteensä 200 tuntia, kaikki 30 metrin korkeudella ja 135 solmun nopeudella. Kone kannatti trimmata vähän takapainoiseksi, ettei mennä mäkeen, jos katsoo välillä muualle kuin eteen. Toki hommaan on saatava myös kunnon opastus, Hiltunen kertoo.

Lisäksi hänelle on kertynyt paljon hyppylentoja laskuvarjokerhoille ja Puolustusvoimille sekä rokotesyöttien pudotuksia.
— Armeijan palvelulennoilla Lapissa mentiin puiden latvoissa ja kun tultiin pudotusalueelle, tiukka veto 250 metriin, poka ulos ja takaisin pintoihin, ettei vihollinen näe. Rokotesyötit lennettiin aluksi 200 jalan korkeudella maasta, mutta korotettiin sitten 500 jalkaan, kun mastoja rupesi ilmestymään maastoon enenevässä määrin. VFR-minimi oli kuitenkin näkyvyys 1 500 metriä ja pilvisyys 500 jalkaa. Se 500 jalkaa vei useimpien mastojen yläpuolelle.
Kokemus oli sekin, kun Hiltunen lensi tyypit Pilatus Porteriin ja lähestyttiin kenttää.

— Sanoin 3 000 jalassa kentän päällä ”we are a bit high” johon opettaja ”not too long” ja työnsi nokan alas pystyyn potkuri betakulmilla levynä. Hyvin mahduttiin ja tehtiin kolmen pisteen lasku, eikä Porteria voikaan tuoda pääpyörille, koska silloin se lähtee kaatumaan.
Kerran Hiltusen alla oli Cessna 206 ja edessä päivän ensimmäinen hyppykeikka 1000 metriin. Hyppylinjalle tultaessa alkoi kova ravistus. Magneettojen kokeilu ei auttanut, öljynpaine laski nopeasti ja kone alkoi savuttaa.

— Kun huusin pokalle, että tuletteko mukana alas, ja näettekö koneen alla liekkejä, niin kioski oli hetkessä tyhjä. Tulin sitten yksin alas 120 solmua ja Utin ABC:n päältä suoraan laskuun. Moottorista oli mennyt kiertokangen laakeri ja tuli täystuho. Maassa joku hyppääjistä tuli sanomaan: ”Pekka hei, ei näkynyt liekkejä”.
Kaksi kertaa hyppääjä on osunut koneen korkeusvakaajaan lähtiessään Hiltusen ohjaamasta koneesta, mutta ilman vakavia vammoja. Toisella kerralla Cessna C207 Soloyn vakaaja tosin meni torsioon asti lyttyyn hyppääjän jalkojen osumasta.

 

Riskejä on
Pekka Hiltunen muistuttaa, että kun jotain menee pieleen, ilmailu on todella vaarallista toimintaa.
— Jos epäröit, älä suorita. Opettele asia sellaisen opettajan kanssa, joka osaa. Älä myöskään lähde omin päin seikkailemaan huonoon näkyvyyteen tai yöllä, Hiltunen toteaa.

— Nykyinen viiden tunnin koulutusvaatimus yölennoille on todella vähän, koska asentotajun voi menettää hetkessä esimerkiksi kaupungin valojen heijastuessa yläpuolella oleviin pilviin. Ja ajattelepa puolentoista kilometrin näkyvyyttä. Jos kotikentälläni Kymissä näkyy vain radan toinen pää, todetaan että onpa huono keli. Mutta näkyvyyttä on silloin enemmän kuin erityis-VFR minimi 1,5 kilometriä. Se on kartalla vain 1,5 millimetriä.

Ilmailu muuttuu
— On tullut kuttaperkkakoneita lasiohjaamoilla, eikä niihin kaikki sopeudu. Koulutusohjelmat eivät myöskään välttämättä ole menneet pelkästään hyvään suuntaan. Vaikka mennään syllabuksen mukaan, voivat oppilaan todelliset taidot jäädä epäselviksi, varsinkin jos opettaja vaihtuu usein matkan varrella. Ja aina on ollut niin, että nuoremmat ovat helpompia opetettavia kuin vanhemmat. Heillä on kovalevyllä vielä tilaa. Vanhemmilla se alkaa olla täynnä, eikä sinne ole niin helppo tunkea uutta. Osaaminen myös valitettavasti vaihtelee, sen mukaan missä lentokoulutus on saatu, Hiltunen pohtii.

— Nuorille ohjaajille sanoisin, että tehkää yhteistyötä. Lähtekää lupakirjan saatuanne kimpassa matkalennoille. Lentäkää vuorotellen legejä. Säästyy lentomaksuja ja kokemusta eri lentopaikoista tulee matkustajanakin. Kokemukset lisäävät taitoa ja viisautta.
Lennonopettajia Pekka Hiltunen kannustaa suosittelemaan oppilailleen lupakirjan saannin jälkeen esimerkiksi lyhyitä lentoja, jotta ohjaamiseen syntyy rutiinia.

— Se ajaa pelon pois ja opettaa luottamaan itseensä. Liian moni pitää pitkän tauon ja lopettaa sitten koko harrastuksen, hän toteaa.
Lentäminen, kouluttaminen ja tarkastuslentäminen kiinnostaa Hiltusta edelleen.

— On kiva jakaa ihmisille oppia ja kun oppilas ensimmäisen kerran lentää yksin, antaa se opettajalle tyydytystä. Tarkastuslentotoiminnassa myös näkee mitä tarkastettavat osaavat. Itselleni lentäminen on antanut todella paljon elämään ja syyn elää. En ole katunut päivääkään.

Aktiivinen seniori
Ilmailijoissa on yllättävän paljon vireitä yli seitsemänkymppisiä. Pekka Hiltunen on yksi heistä. Olimme vuosien varrella tavanneet kentillä mutta lähinnä vain moikanneet. Hiltunen osoittautui armoitetuksi sanasepoksi, jolla riittää tarinoita.

Nautin myös kovasti yhdessä lentämästämme Vinka-keikasta ja sain oppitunnin todella täsmällisestä koneen käsittelystä. Ei menty vähän sinnepäin vaan tarkasti halutulla korkeudella.

 

Pekka Hiltunen
Syntynyt Kouvolassa, asuu Rantasalmella, ikä 74 vuotta
Parisuhteessa, kaksi lasta ja neljä lastenlasta
1971 lentoteknillinen varusmiesaliupseerikurssi, Iljušin Il-28 apumekaanikko
1972 vuorotöihin Myllykosken paperitehtaalle
1972 poliisin miehistökurssi Otaniemessä, jonka jälkeen järjestyspoliisina
1980 alkaen rikospoliisina
1991 alkaen aluepoliisina Pyhtäällä
1999 alkaen lentotoiminnan tarkastajana Lentoturvallisuushallinnossa, Ilmailuhallinnossa ja Trafissa, josta jäi eläkkeelle 66-vuotiaana vuonna 2017
1972 aloitti purjelennon Selänpäässä, kurssi jäi opintojen takia kesken
1982 kesken jäänyt purjelentokurssi loppuun sekä TMG-kelpuutus
1987 yksityislentäjän lupakirja, palo- ym. lentoja
1991 apulaislennonopettaja, lennonopettaja ja ansiolentäjän lupakirja
2001 monimoottori- ja mittarilentokelpuutukset
2007 malminetsintälentoja Angolassa kolmessa kahden viikon jaksossa yhteensä 200 tuntia
2017 tasavallan presidentin myöntämänä lentokapteenin arvo
Suomen Ilmailuliiton pronssinen ja hopeinen ansiomerkki
Runsaasti palo- ja laskuvarjohyppylentoja mäntä ja potkuriturbiinikoneilla
Voimassa olevat opettajakelpuutukset LAPL, PPL(A), NF, SEP (land), SET (land)
Tarkastuslentäjä yksimoottorisille mäntä- ja potkuriturbiinikoneille
Kokonaislentokokemus 7 830 tuntia ja noin 23 000 laskua
Lennonopettaja- ja tarkastuslentäjäkokemus 3 220 tuntia
Lennetyt konetyypit mm. Grob G109, Cessna 150…206, Cessna 208 Caravan, Pilatus PC-6 Porter, Piper Cherokee, Arrow ja Seneca, Van’s RV-4 ja RV-6, Fournier RF-4 ja RF-5, VL Viima, Valmet L-70 Vinka, Piper Cub ja PIK-15 Hinu
Jäsenyydet ilmailuyhteisöissä: Jukolan Pilotit, Kotkan, Rantasalmen ja Savonlinnan Ilmailukerhot, Utin Laskuvarjokerho