Suomen ilmatilaan kohdistuvat muutokset Ilmatila 2027 -hankkeen myötä tarkoittavat erityisesti Etelä-Suomessa merkittävää haastetta harrasteilmailun ilmatilatarpeiden kattamiseksi. Erityisesti Helsinki-Vantaan lähestymisalueiden laajeneminen itä—länsi-suunnassa yhdistettynä Pyhtään lentokentän lentoneuvonta-alueen perustamiseen vaikeuttaa ilmatilan käyttöä moottorilennon matkalennoilla sekä liidin- ja purjelentotoiminnassa. Kevään korkeina termiikkipäivinä tarve lentopinta 65 yläpuoliseen ilmatilaan korostuu meillä ”luomulentäjillä” liidinten ja purjekoneiden kyydissä.
Kaupallinen tarve ilmatilojen laajentamiseen on merkittävä. Kaupallisen liikenteen aerodynaamisesti kehittyvä kalusto tarvitsee optimaalisiin tyhjäkäyntilähestymisiin merkittävästi enemmän tilaa. Optimaalinen loppuliuku saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä syyltä valvotun ilmatilan kasvattamiseen. Esimerkiksi 200-paikkaisella A321-koneella lennettäessä optimaalisen loppuliu’un käyttäminen voi Helsinki-Vantaalla säästää yli sata litraa polttoainetta yhdellä lennolla. Vaikka kaikilla lennoilla ei käytetä lännestä saavuttaessa laajennuksen perusteena olevaa reititystä, on silti säästyneen polttoaineen säästö rahallisesti niin merkittävä, että harrasteilmailun rajoitus on näin perusteltavissa. Puhumattakaan eurooppalaisten lentoyhtiöiden merkittävistä päästövähennysten tarpeista.
Kun harrasteilmailijat eivät voi suuressa mittakaavassa taistella tuulimyllyjä vastaan, on kysyttävä, miten turvaamme jatkossa meille tärkeät ilmatilaresurssit. Ratkaisu ei kuitenkaan välttämättä ole vain ilmatilan määrässä, vaan myös siinä, miten sitä käytetään. Transponderien ja ADS-B-järjestelmien yleistyminen tarjoaa mahdollisuuden huomattavasti joustavampaan ilmatilan käyttöön kuin mitä perinteinen valvotun ja valvomattoman ilmatilan jako on sallinut. Kun ilma-alusten sijainti, korkeus ja liikesuunta ovat yhä useammin sekä lennonjohdon että muiden ilma-alusten nähtävissä, voidaan samassa ilmatilassa toimia turvallisesti myös ilman laajoja pysyviä rajoituksia. Tämä avaa mahdollisuuksia esimerkiksi sille, että osa ilmatilasta olisi käytettävissä dynaamisemmin eri käyttäjäryhmien tarpeiden mukaan.
Myös Pyhtään ympärille mahdollisesti muodostuva uusi valvottu ilmatila ei välttämättä tarkoita raskasta ja laajaa rajoitusta. Mikäli liikennemäärien kasvu sitä edellyttää, voidaan ratkaisu toteuttaa myös kevyempänä valvonnan muotona, esimerkiksi E-luokan ilmatilana. Tällöin IFR-liikenne saa tarvitsemansa suojan, mutta VFR-liikenne voi edelleen toimia suhteellisen vapaasti asianmukaisella varustuksella.
Tulevaisuudessa liiton edunvalvonnan tulisikin keskittyä edistämään ilmatilojen monipuolista käyttöä ja kriittisten ilmatilan kulmien, kuten kaakonkulman, säilyttämiseen harrasteilmailulle käyttökelpoisena. Haastan kaikki harrastajat haastan kokeilemaan valvotussa ilmatilassa operointia, yhteistyöllä sekin onnistuu usein hienosti!
Kirjoittaja Nuutti Luukkonen on Suomen Ilmailuliitto ry:n hallituksen jäsen, aktiivinen purjelentäjä ja liikennelentäjä.
