Lausannessa majailee lentokuntoinen, lähes 90 vuotta vanha ranskalainen ilma-alus. Kun sain mahdollisuuden lentää harvinaisella herkulla, oli varattava pikaisesti matka Sveitsiin!

Olin päässyt tutustumaan aiemmilla matkoilla Lausanne-Blécherette-nimisen lentokentän virkeään yleisilmailutoimintaan ja ennen kaikkea kentällä toimivaan Association pour le Maintien du Patrimoine Aéronautiqueen, AMPA:an. Suhteiden luominen oli helppoa, lentäjät kun ovat siskoja ja veljiä keskenään paikasta ja maasta riippumatta. Sain kutsun palata kesäiseen aikaan ja mahdollisuuden päästä taivaalle yhdellä AMPA:n upeista historiallisista koneista. Sehän oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.

Lähdimme harrastamaan alppimatkailua yhtä lailla ilmailuhullujen Jouko Lankisen ja Esa Sirniön kanssa. Lausannen lentokentällä meidät otti vastaan AMPA:n Yves Piotet, joka isännöi ystävällisesti vierailuamme. Saimme kattavan esittelyn yhdistyksen toimintaan ja upeaan konekokoelmaan. Olimme jo etukäteen saaneet vihjeen, että pääsisimme taivaalle jollain todella harvinaisella konevanhuksella. Yllätys olikin suuren suuri, kun upeasti restauroitu, polkkakarkin väreissä kiiltävä Morane-Saulnier MS.317 vedettiin hallista päivänvaloon.

Kone tähtimoottorilla ja kannuspyörällä
Morane-Saulnier MS.315:n prototyyppi valmistui vuonna 1930 ja ensimmäinen tilaus Ranskan ilmavoimilta saatiin vuonna 1934. Toisen maailmansodan alettua koneita tilattiin runsaasti, arviolta koneita valmistui 250. Niiden lisäksi koneita tilattiin vielä sodan jälkeen sata kappaletta.

AMPA:n koneyksilö valmistui vuonna 1937 varustettuna 135 hevosvoiman Salmson 9Nc -tähtimoottorilla. 1960-luvulla se modifioitiin neljänkymmenen muun MS.315:n ohella siviilikäyttöön purjelentokoneiden hinauskoneeksi, jolloin mallinimeksi vaihtui MS.317. Ne varustettiin 220 hevosvoiman Continental W-670K -tähtimoottorilla, kannuspyörällä ja hinausjärjestelmällä.

Vuonna 1981 koneyksilöä käytettiin tv-elokuvan filmauksissa Marokossa. Sieltä palatessa moottorivika pakotti koneen laskeutumaan Milanon lähettyville Bergamoon, jonne se oli jätetty rikkoutuneena. Philippe Joyet hankki koneen omistukseensa, korjasi sen paikan päällä ja lensi sen Ranskaan. Kun Sveitsissä sallittiin myöhemmin historiallisten lentokoneiden rekisteröiminen, lennettiin kone Lausanneen, jossa sen kunnostus pääsi käyntiin. Urakkaa kesti neljä vuotta, kunnes vuonna 1985 oli ensilennon aika, ja kone lensi rekisteritunnuksella HB-RAO. Samalla koneesta tuli ensimmäinen historialliseksi luokiteltu lentokone Sveitsissä.
Maailmassa on tällä hetkellä vain noin tusina lentokuntoisia MS.317-koneita.

 

Herrasmieslentäjän kanssa taivaalle
Yves Piotet esitteli meidät 70-vuotiaalle, leppoisalle herramieslentäjä Richard Morelille. Hän kertoi suorittaneensa PPL-lupakirjan vuonna 1985 ja keränneensä lentokokemusta 780 tuntia, josta peräti 750 tuntia historiallisilla lentokoneilla. Hänen ensimmäinen lentonsa AMPA:n MS.317-koneella tapahtui vuonna 1988 ja hän oli sen jälkeen kerännyt sillä tiimaa 180 tunnin verran.

Ennen lentoa Richard kertoili meille MS.317:n ominaisuuksista. Koneen rakenne on monimutkainen, sillä siinä on neliönmuotoiset puiset pitkittäispalkit, jotka yhdistyvät pyöreisiin teräsputkiin. Mallissa on harvemmin nähty siipikonstruktio, niin kutsuttu päivänvarjosiipi (parasol wing), joka on sijoitettu rungon yläpuolelle siipitukien varaan. Erikoista on kuparista valmistettu polttoainesäiliö, joka voidaan lennolla syttyneen tulipalon tapahduttua pudottaa koneesta ja liitää alas.

1800 rpm:n kierrosluvulla koneen matkalentonopeus on 160 km/h ja hyvä tehopainosuhde mahdollistaa kohtuullisen nousunopeuden. Ohjaustuntuma on mukava, tosin siivekeohjaus on melko jäykkä ja raskaahko. Sivuperäsintä saa polkea aktiivisesti kompensoimaan moottorin vääntöä. Koneen laskutelineiden leveä raideväli helpottaa laskeutumista, mutta jarruja on käytettävä hyvin varovasti. Näkymä eteenpäin on melko huono, kuten usein vanhoissa ylätaso- ja kannuskoneissa, joten rullauksen aikana on tehtävä pientä siksakia nähdäkseen etusektoriin. Lennollakin nokka peittää näkyvyyttä, joten haastavassa lentosuunnistusmaastossa vaaditaan tarkkaavaisuutta. Koneella on mukava lentää pitkin vuotta, tosin talvikaudella avo-ohjaamossa tulee vääjäämättä vilu.

Pääsimme jokainen vuorollaan taivaalle Richardin kanssa. Lento suuntautui Genevenjärven ylle, josta seurasimme rantaviivaa Lausannen kaupungin ohi kohti pohjoista. Sangen pian rätisevästä intercomista kuului jotain ja kun en siihen älynnyt reagoida, vaaputti Richard konetta terävästi, minkä viesti ilmeisesti oli, että etupenkin herralla on ohjaimet. Siispä tiukka ote sauvasta ja nauttimaan lentämisestä vanhan kaavan mukaan.
Sää ei olisi voinut olla parempi, lämpöä oli reilut 25 astetta ja taivaalla muutama kumpiainen. Olisipa ollut hienoa päästä hetkeksi viereiseen vuoristoon kokemaan jotain uutta ja ihmeellistä tasankomaalentäjälle, mutta seuraava lennätettävä odotti varmaan jo kieli pitkänä omaa vuoroaan. Siispä suunta otettiin takaisin kenttää kohti, kunnes Richard otti ohjaimet lähestymistä ja laskeutumista varten. Puolituntinen meni arvatenkin aivan liian äkkiä, mutta oli joka minuutin arvoinen!

 

Lausanne-Blécherette LSGL
Lentokenttä on todellinen kaupunkikenttä, sillä se sijaitsee korkealla paikalla aivan Lausannen kaupungin reunamilla. Samaisen alueen pelloilta tehtiin ensimmäiset lennot jo vuonna 1910. Kentältä avautuu upeat näkymät Alpeille ja Genevenjärvelle, jonka nimi paikallisittain on Lac Léman, sillä kentän korkeus merenpinnasta on 2041 jalkaa.

Kenttä on valvomaton, sen kiitotie on 850 metriä pitkä eikä siellä operointiin tarvita erityiskoulutusta. Lentotoiminta on ajoittain hyvinkin vilkasta, hetkellisesti mieleeni tuli vanha kunnon Malmi. Harrastusilmailun lisäksi lentokentällä toimii Suomen toiseksi suurin lentoyhtiö Fly7. Arvatenkin tämä voi herättää lukijoilla hämmästystä, mutta Pilatus PC-12 -potkuriturbiinikoneilla operoiva yhtiö omaa suomalainen AOC:n ja näin ollen sen riveissä eri puolilla Eurooppaa sijoitettuna operoi 26 kappaletta OH-tunnuksilla lentävää Pilatusta – joita on siis kaksi enemmän kuin Norralla.

Lausannesta pääsee lentäen Alpeille melkein minuuteissa konetyypistä riippuen, mutta lentäminen siellä ei tasamaan taunoilta onnistu tuosta vain. Se vaatii asianmukaisen teoria- ja lentokoulutuksen, jossa huomioidaan fysiologiset näkökohdat sekä tiheyskorkeuteen liittyvät ongelmat, Alppien ajoittain haastavista sääolosuhteista puhumattakaan.

 

Yhdistykset halusivat historiallisten koneiden luokan
Association pour le Maintien du Patrimoine Aéronautique AMPA pyrkii keräämään, kunnostamaan ja ylläpitämään historiallisia ilma-aluksia. AMPA tukee lentokoneet omistavaa Fondation pour le Maintien du Patrimoine Aéronautique eli FMPA-säätiötä, joka koostuu eri ilmailualan järjestöjen, kuten Sveitsin Aero-Clubin, Sveitsin ilmavoimien sekä Sveitsin ilmavoimien museon ystävät ry:n, edustajista. Kokoelmaan kuuluu sotilas- ja siviililentokoneita pääasiassa 1920-luvun lopulta 1950-luvulle.

Ilmailuperinnön säilyttämiseen tähtäävän yhdistyksen tavoitteet ovat:
• Historiallisten lentokoneiden kunnostaminen ja lentokunnon ylläpito
• Kaikkien ilmailualan asiakirjojen ja materiaalin säilyttäminen
• Lentokoneiden esittely suurelle yleisölle niin maassa kuin taivaallakin

1980-luvun alussa vanhoja lentokoneita, mukaan lukien entiset sotilaslentokoneet, ei voitu rekisteröidä Sveitsissä, koska ne eivät täyttäneet siviili-ilmailusäädöksiä. Tämä rajoitti tai jopa esti joidenkin vanhojen lentokoneiden palauttamisen Sveitsin ilma-alusrekisteriin. Sen seurauksena moni historiallinen ilma-alus päätyi romuttamolle tai myytiin ulkomaille.

Oli siis tarpeen perustaa riittävän vaikutusvaltainen yhdistys, joka kannustaisi siviili-ilmailu- ja lentoturvallisuusvirastoa luomaan sallivamman lainsäädännön.
FMPA ja AMPA perustettiin vuonna 1981 suojelemaan ja pitämään lentokelpoisina vanhoja sveitsiläisiä lentokoneita, jotka ovat jättäneet merkkinsä ilmailun eri aikakausina. Näin toimiessaan yhdistykset pyrkivät säilyttämään hiljalleen katoavaa tietotaitoa.

AMPA:n ensimmäinen aloite oli saada Sveitsin ilmailuviranomainen ottamaan käyttöön useissa muissa maissa oleva historiallisten lentokoneiden luokka. Sitkeän työn tuloksena historiallisiksi luokitelluilla sveitsiläisillä lentokoneilla on nyt lupa lentää rekisteritunnuksella HB-RXX.

Yhdistyksen ensimmäiset hankinnat olivat Pilatus P2 HB-RAS ja yhdistyksen lippulaiva, vuonna 1931 valmistunut hävittäjä Dewoitine D-26 HB-RAI.

AMPA on jo yli 40 vuoden ajan kunnostanut ja rakentanut koneitaan työpajassaan ja museossaan Lausanne-Blécheretten lentokentällä ja lennättänyt niitä ilmailutapahtumissa Sveitsissä ja ulkomailla.
Yhdistystä johtaa kymmenjäseninen komitea ja sillä on noin 500 aktiivista jäsentä. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen jatkokursseja sekä erityiskoulutusta, kuten muodostelmalentoa.

Lausannessa toimii myös AMPA:n sisaryhdistys Groupement des Avions Historiques, GAH. Se perustettiin jo vuonna 1973, jotta paikallisen lentokerhon viimeistä de Havilland Moth Majoria ei myytäisi ulkomaille. Suuri osa sen jäsenistä on myös AMPA:n jäseniä, joten molemmat yhdistykset työskentelevät käsi kädessä käyttäen samoja huolto- ja korjaamotiloja.

Lentokuntoiset ilma-alukset
FMPA/AMPA:n omistamat
Dewoitine D-26 HB-RAI (1931)
Messerschmitt Bf 108B « Taifun » HB-HEB (1938)
Piper L-4H HB-OSM (1944)
Pilatus P3 HB-RCY (1958)
Jodel D9 « Bébé » (1958)

GAH:n omistamat
De Havilland DH-60GIII « Moth Major » HP-UPE (1934)
Piper L-4H « Grasshopper » HB-ODC (1944)
Cessna C-170 « Businessliner » HB-CAO (1948)
FMPA:n omistama, PC-7 Turbo Associationin operoima:
Pilatus PC-7 HB-HPR (1982)

Jäsenistön omistamat ja operoimat
Morane-Saulnier MS-317 HB-RAO (1937)
Bücker 131 « Jungmann » HB-AFE (1938)
North American T6G « Texan » HB-RCN (1952)
De Havilland Canada DHC-1 « Chipmunk » Mk22 HB-TUT (1951)

Muut (ei lentävät)
Henri Mignet HM-8 « Avionnette » (1928) – HB-YEI
Otto Lilienthal No 11 liitokone replika (noin 1896)
Dufaux 4 replika Gnome Omega moottorilla (1910)

Restauroitavana
De Havilland DH-82A « Tiger Moth » (1000. Australiassa rakennettu – 1942)

MS.317
Kärkiväli 11,98 m
Pituus 7,60 m
Korkeus 2,60 m
Maksimilähtöpaino 1156 kg
Moottori Continental W-670K, 220 hv, 7-sylinterinen tähtimoottori, 11 litran
iskutilavuus
Suurin nopeus 180 km/h
Lakikorkeus 4 200 m
Toimintamatka 800 km