Urheilutoimittajain Liitto valitsi Timo Forssin viime vuoden päätteeksi maan parhaimmaksi ilmailu-urheilijaksi. Forss sijoittui kesällä toiseksi taistelulennokkien sarjassa siimaohjattujen lennokkien MM-kilpailuissa Ranskassa. Tuomisina oli myös joukkuekisan kultamitali.

Forssin perheessä vilkuillaan jo ahkerasti ulos, jos lumen alta alkaisi työntyä jotain vihreää. Siimaohjattujen lennokkien lennätys kun sujuu parhaiten pehmeällä nurmikentällä. Mutta toki puuhastelua riittää talvisaikaankin, kun koneita huolletaan ja trimmaillaan.

Vaikka isä Timo Forss valittiinkin vuoden ilmailu-urheilijaksi, hengittää poika Jussi samoja polttomoottorin katkuja ja oli hakemassa kultamitalia MM-kisoista Ranskassa joukkuekisassa taistelulennokkien (F2D) sarjassa. Kolmas voittoisan joukkueen jäsen oli Kimmo Valkonen.

Forssin perheessä on pitkät perinteet siimaohjatuissa lennokeissa. Timo Forss on liitänyt siimaohjatun siivellä vuodesta 1976, siis yli neljä vuosikymmentä.

”Kun aloitin ilmailu-urani, lennätin vapaasti lentäviä liidokkeja. Mutta pian siirryin siimaohjattaviin taistelulennokkeihin”, muistelee Forss, helsinkiläisen lennokkikerho Lennokkipoikien jäsen.

Lennokkipojat järjestää myös vapaastilentävien liidokkien osakilpailuja, joten Forssilla on säilynyt tuntuma niihinkin. Armeijassa vuonna 1980 hän ohjasi radio-ohjattavia maalilennokkeja, mutta ei silti livennyt RC-lennokkeihin. Eikä 16-vuotiaana hankittu purjelentolupakaan vienyt miestä nosteiden vietäväksi.

”RC-lennokit kiinnostavat monia ja ovat nykyään helppoja aloittaa. Vaikka siimalennokit vaikuttavat yksinkertaisilta, on niillä kilpailu kuitenkin koukuttavaa. Olen alusta lähtien ollut tässä lajissa niin tosissani ja päässyt tuonne kansainväliseenkin ytimeen. Ei sitä ajattele muita lajeja. Tämä on kuitenkin harrastus, ja kun tehdään päivätöitä, niin kauhean moneen lajiin ei ehdi hajottamaan keskittymistään. Siinä saattaa kärsiä pääluokka, kun alkaa touhuta liikaa muita asioita.”

Vaikka siimaohjatut lennokit ostetaankin valmiina, kuluu niiden parissa aikaa talvellakin, kun ei lennetä.

Siimaohjatun lennokin polttomoottorin maksimitilavuus on 2,5 kuutiosenttiä. Moottoriin tankataan kerrallaan yhden kilpailuerän polttoaineet eli noin viideksi minuutiksi.

Fyysistä kisailua

Siimaohjattavien lennokkien kisoissa on neljä luokkaa: nopeuslento, taitolento, joukkuenopeuslento ja taistelulento. Forss on ottanut omakseen taistelulennon, joskin on toisinaan osallistunut myös nopeuslentoon. Kerho on vuokrannut harjoitteluun nurmikentän Vantaan Petikosta, tästä kiitos Vantaan kaupungille.

”Tässähän tapahtuu ilmassa törmäyksiä. Kaksi lennokkia lentää samassa kehässä ja ajaa toisiaan takaa. Niillä on perässään kreppipaperi, mitä yritetään leikata potkurilla. Välillä tapahtuu yhteentörmäyksiä ja maahan ajoja. Sen takia kisakenttä on aina nurmikenttä. Se on ystävällinen lennokeille ja moottoreille. Jollain asfalttikentällä voi lennättää näytöslentoa, mutta ei voi kilpailla.”

Siimaohjattavien lennokkien pitäminen ilmassa edellyttää taktiikan tajua ja fyysistä kestävyyttä. Vaikka kilpailuerä on neljän minuutin mittainen, vaatii 16 metrin siiman päässä jopa 150 kilometrin tuntivauhtia lentävän koneen ohjaaminen herpaantumatonta mieltä ja fysiikkaa.

”Yksi ympyräkierros, jonka lennokki lentää, on sata metriä. Kierrokseen kuluu aikaa alle kaksi ja puoli sekuntia. Ohjaaja pyörii koneen mukana. Siinä on kaksi siimaa, niillä ohjataan korkeusperäsintä ylös ja alas. Keskipakovoima pitää huolen, että kone pysyy ulkokehällä.”

Timo Forss saavutti vuoden 2018 MM-kisoissa taistelulennokeissa joukkuekultaa ja henkilökohtaisen hopean.

Taktiikkaa ja taitoa

Siimaohjaus ei ole pelkkää pyörimistä neljän metrin kehän sisässä. Pitkälle vietynä se on yksinkertaisen koneen kaikkien ominaisuuksien hallittua käyttöä. Vaakalennosta siirrytään silmänräpäyksessä selkälentoon, tehdään silmukoita ja yritetään samalla leikata vastustajakoneen perässä roikkuvasta kreppipaperista, streameristä, paloja. Jokainen leikkaus tuo sata pistettä ja jokainen lennetty sekunti yhden pisteen.

”Olisi tarkoitus ottaa lyhyitä leikkauksia ja useampia. Taktiikkaan liittyy usein se, että sinä syötät streamerin viholliselle yhdellä kertaa, jolloin se ei saa kuin yhden leikkauksen. Sitä pitää varoa varsinkin erän alussa: neljä minuuttia on vaikea paeta niin, etteikö toinen saisi leikkauksia.”

Siimaohjatun lennokin perusperiaate on yksinkertainen, mutta itse lentäminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia.

”Eihän me vaakalentoa lennetä erässä ja harjoituksissa. Aika vähän pyöritään ympyrää.”

Aloittelijalle siimaohjattavat lennokit saattavat olla aluksi vaikeita, mutta harjoittelu tekee tässäkin lajissa mestarin.

”Aloittelijat lentävät alussa pelkkää vaakalentoa, kun eivät muuta osaa ja heillä on keikan jälkeen pää tosi pyörällä. Kun kone laskeutuu, he lähtevät hoippumaan ja usein kaatuvatkin nurmikolle.”

Siimaohjattu lennokki on ikään kuin pelkkä siipi. Siinä ohjataan korkeusperäsintä 16 metrin pituisilla siimoilla. Lennokin nopeus on jopa 150 kilometriä tunnissa.

Edullisia koneita idästä

Kun Timo Forss aloitteli harrastustaan, tehtiin koneet pääosin itse. Nyt ne hankitaan valmiina paketteina. Varsinkin idän suunnasta tulee hyviä ja edullisia lennokkeja.

”Meillä on tällä hetkellä Moldovassa rakennetut koneet, millä me kilpaillaan. Yksi toimiva setti, jossa on lennokki, moottori, siimat ja tankit on semmoiset 300 euroa. Moottori on 200–250 euroa ja lennokki 50 euroa. Lennokit ovat aika halpoja ottaen huomioon, että ne ovat laadukkaita.”

Kisoihin lähdettäessä kilpailijat ottavat yleensä mukaan kymmenkunta konetta. Itse kisassa on mukana kaksi konetta, joista toinen on maassa odottava varakone. Toisesta häviöstä putoaa pois kisasta, ja voittaja on yleensä selvillä yhdeksän kierroksen jälkeen.

”Polttomoottorin maksimitilavuus on 2,5 kuutiosenttiä. Lennokille ei ole oikeastaan mitään rajoituksia. Käytännössä ne ovat muotoutuneet niin, että siipien kärkiväli on 1,20 metriä. Siiven perässä on korkeusperäsin, se on ikään kuin lentävä siipi. Niissä ei ole runkoa ollenkaan ja moottori keulalla. Tärkein on moottorin rajoitus ja tietysti tämä siiman pituus, että kaikilla on saman pituiset siimat. Moottoriin on vuosien mittaan tullut tehorajoituksia, kaasuttimen aukkoa ja pakoaukkoa on pienennetty, ja äänenvaimennin on tullut kuvaan mukaan.”

Suomessa siimaohjattavien lennokkien kisoihin osallistuu yleensä alle kymmenen kilpailijaa. Laji on kuitenkin suosittu varsinkin entisissä itäblokin maissa.

”Venäjällä on kilpailuja, joissa on satakin osanottajaa. Maailmancupin osakilpailuissa esimerkiksi Ruotsissa on noin 40 henkeä kilpailemassa.”

”Yleensä kilpailijat osallistuvat vain yhteen luokkaan. Kaksissa MM-kisoissa olen lennättänyt nopeuslennokkiakin eli olen ollut kahdessa luokassa, mutta siinä tulee aika kiire”, Timo Forss sanoo.

Suomen voittoisa joukkue Ranskan MM-kisoissa: Jussi Forss (vas.), Timo Forss ja Kimmo Valkonen.