Broughtonin mielestä lentojen 4d-reitityksellä saavutetaan skaalaetuja vain silloin, kun kaikki maanosan suuret kansalliset lennonjohdon palvelutarjoajat (ANSP, air navigation service provider) liittyvät Iris-järjestelmään.
– Suurin osa suurista on jo mukana, mutta digitaalinen vallankumous vaatii kaikkien osallistumista, hän sanoo.
Iris vähentää ruuhkia ja pienentää päästöjä
Broughton huomauttaa, että elinkaarensa päätä lähestyvä vhf-infra uhkaa tukehtua nykyisilläkin liikennemäärillä eikä kykene vastaamaan lentojen määrän kasvuun Euroopassa parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Tänä aikana liikenteen arvellaan kaksinkertaistuvan.
Toisaalta Inmarsatin turvallisuuspomo Broughton myöntää sen, että manner-Euroopan ilmatila on haastavampi kuin Atlantin lennoilla, joiden reititystä ja lennonjohtoa on modernisoitu eurooppalaisella Sesar- ja amerikkalaisella NextGen -järjestelmillä. Euroopan ilmatilassa lennonjohdon ja ohjaamon välisissä yhteyksissä pääpaino on nopeudessa ja tarkkuudessa, eikä virheille ole sijaa.
Sitä paitsi satelliittien väliset ääni- ja datayhteydet tuovat mukaan myös uusia tietoturvan ongelmia eli kyberriskejä, joita nykyisen kaltaisessa vhf-radioviestinnässä ei lainkaan ole.
Uudesta teknologiasta hyötyjä – ja maksuja
John Broughton uskoo lujasti myös siihen, että Iris tuo hyötyjä Euroopassa jatkuvasti yleistyvien miehittämättömien lentojen hallintaan, kuten dronejen ja erilaisten lentävien taksien lennonjohtoon. Näitä etuja voidaan saada jopa 5-10 vuoden kuluessa.
Kokeiluvaiheessa ESA ja Inmarsat ottavat käyttöön Euroopan-laajuisen sertifikaatin, johon osallistuvat toimijat rahoittavat 4d -järjestelmän lennonjohtomaksujen kautta.
Satelliittien kapasiteetista Iris ei ainakaan jää kiinni. Satelliittiyhtiö aikoo laukaista radalleen kaksi uutta Inmarsat 6 -tyyppistä satelliittia vuosina 2021 ja 2022.





