Se alkoi lähes päivälleen vuosi sitten uskomatto­malta tuntuneesta onnettomuudesta. Kuinka maailman suurimman lentokonevalmistajan tuottama upouusi ja viimeisintä teknologiaa edustava kone voisi olla tottelematta ohjaajiaan ja syöksyä mereen?

Lion Airin onnettomuus heitti varjon Boeingin 737 Max -koneiden ylle, mutta mitta täyttyi viisi kuukautta myö­hemmin toisen samankaltaisen maahansyöksyn tapahduttua Etiopiassa. Viranomaiset ympäri maailmaa määräsivät Maxit lentokieltoon, joka on nyt kestänyt lähes kahdeksan kuu­kautta. Eikä se lennä matkustajaliikenteessä enää metriäkään tämän vuosikymmenen puolella.

Käynnistyi paitsi kaksi onnettomuustutkintaa, myös tut­kinta itse Maxista ja sen toiminnasta. Sekä tutkinta Boeingin ja sen alihankkijoiden toiminnasta. Sekä tutkinta Yhdysvaltain ilmailuviranomaisten toiminnasta. Ja muualla maailmassa jokainen Maxille omalla alueellaan hyväksynnän antanut il­mailuviranomainen tarkastelee varmasti omaa toimintaansa uusin silmin.

TUTKINNAT OVAT paljastaneet, kuinka asiat menivät kulissien takana perusteellisesti pieleen. Eteen piirtyy kauhutarina konevalmistajasta, joka tiesi jo marraskuussa 2016, että ko­neessa oli mahdollisesti perustavanlaatuinen vika. Silti Max haluttiin markkinoille nopeasti ja maaliskuussa 2017 saadusta tyyppihyväksynnästä vastannut FAA antoi valmistajan itsensä hoidella suuren osan sertifiointiprosessista.

FAA:n ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa: virasto on alire­sursoitu, henkilökunnan osaaminen niin ja näin, ja motivaatio matalalla. Mutta sitä, että virasto luovutti tyyppihyväksynnän suosiolla Boeingille jääden itse kumileimasimen asemaan, ei voi selitellä sokeana luottamuksena valmistajan laadukkaa­seen osaamiseen, vaan se on törkeän luokan hutilointia.

Boeingista paljastuneet yksityiskohdat ovat kertakaikkisen hyytäviä: on puolihuolimattomasti tehtyä ohjaamon ohjel­mistokoodia, alihankkijan valmistamien antureiden osien laatuongelmiin puuttumatta jättämistä, sisäisen tarkastuksen toimimattomuutta ja ongelmia esiin nostaneiden henkilöiden huolten sivuuttamista. Koelentäjän kommentti simulaattori­lennolta oli kylmäävä: Max ”lähti juoksemaan valtoimenaan” – siis käsistä.

SELVITYKSIÄ JATKETAAN, mutta Max-tarinan viimeisin häirit­sevä käänne ovat olleet amerikkalaismedioista vastaan tulleet jutut, joissa vastuuta on sysätty muiden kontolle. On muun muassa kyseenalaistettu Aasian ja Afrikan lentoturvallisuus­kulttuuria, onnettomuuskoneiden lentoyhtiöiden osaamista tai lentäjien pätevyyttä. Tai esitetty, että Yhdysvaltain ulko­puolella lentoturvallisuusviranomaiset jatkavat Maxien maa­doitusta kaupallisista syistä.

Ehkä poskettomin väite oli, että Boeingin koneet ovat niin hienoja ja äärimmilleen viritettyjä, että ne myös vaativat aivan poikkeuksellisen taitavia lentäjiä puikkoihin. Mitenkään vähättelemättä B737-koneen ohjaamiseen vaadittavaa osaa­mista, kyse on kuitenkin yhdestä kaupallisessa lentoliiken­teessä yleisimmin käytössä olevasta koneesta, ei F1-autosta. Viallinen Max ei ole standardi, kaikkein vähiten lentäjän taito­vaatimuksille.

Kun jotain sattuu, spekulaatiot ja villiksikin menevät teo­riat ovat ilmailussa hyvin tyypillisiä. Ne ovat kuitenkin aina talttuneet faktoilla ja tutkinnan tuloksilla. Edellä mainittujen kaltaiset väitteet ovat astetta vaarallisempia, sillä ne uppoavat erinomaisesti nykyiseen, epäluottamusta kansainvälistä yh­teistyötä kohtaan lietsovaan ilmapiiriin.

Siksi tällaiset väitteet on torpattava saman tien. Globaalin ilmailun turvallisuus on liian tärkeä asia, jotta se voitaisiin al­tistaa ”totuuden eri versioille”.

Most pilots learn, when they pin on their wings and go out and get in a fighter, especially, that one thing you don’t do, you don’t believe anything anybody tells you about an airplane. – Chuck Yeager