Arvokasta arvokisakokemusta maajoukkueelle

Julkaistu

Teksti Juha Silvennoinen
Kuvat Maria Silvennoinen ja Micke Louhija

Juha Sorri ja Antti Lehto pokkasivat kuudennen sijan 20 metrin luokassa.

 

Kelit eivät hemmotelleet purjelentäjiä EM-kisoissa Puolan Turbiassa toukokuussa.

Suomen Ilmailuliitto lähetti vuoden ensimmäisiin EM-kilpailuihin Puolaan täyden joukkueen. Teräskaupunki Stalowa Wolan lentopaikalla Turbiassa kilpailtiin viiden ko­nekunnan joukkueella 18 metrin, 20 metrin ja avoimen luokan Euroopan mestaruuk­sista.

Pienehköön kilpailuun osallistui 59 ko­nekuntaa, joille lentopaikka oli kooltaan sopiva. Hyvin ystävällinen organisaatio oli vielä varsin kokematonta ja se näkyi ja tuntui hetkittäin toiminnan hitautena ja suunnan hakemisena. Englannin taidon puute oli merkittävä hidaste.

Osa joukkueesta asui matkailuvaunussa kentän leirialueella, osa 11 kilometrin päässä Stalowa Wolassa ho­tellissa. Kumpikin majoitus toimi hyvin, ruoka sekä juoma on edullista, ja ihmiset hyvin ystävällisiä kentällä ja ky­lillä. Ilmailukerhon kuppila tarjosi aamusta iltaan pikku purtavaa. Briefing-halliin sijoitetut kaksi kahviauto­maattia olivat erinomainen idea ja koko ajan käytössä.

Lentopaikkaa ollaan selvästi kehittä­mässä kansainvälisen kilpailukeskuksen suuntaan, mutta nyt järjestäjä selvisi kaikista tehtävistä jotenkuten. Järjestelyt eivät mi­tenkään häikäisseet. Kouluarvosana voisi olla 6–7 välillä.

Toukokuun alkupuolella pidetyn kil­pailun aikaan ruohokenttä oli vielä hyvin pehmeä, ja kilpailun aikaiset runsaat sateet huononsivat sitä entisestään. Säätyyppi oli hyvin epävakainen ja lennettävinä päivinä sääikkuna oli hyvin lyhyt.

Märkyyden ja pehmeyden vuoksi kaikki itselähtevätkin halusivat hinauksen. Tehokkaita hinauskoneita oli liian vähän, vain kolme kappaletta, ja hinaukset kes­tivät pahimmillaan 1 tunnin 40 minuuttia. Kilpailun johto hidastutti muutamana päi­vänä hinausten alkua liian kauan ja hanka­loitti kilpailupäivän toteutumista.

Kaakkois-Puolan topografiaa.

Tulvahälytys ja hätätila

Johdon sekä meteorologin paikallista sään­tuntemusta on kuitenkin kehuttava reilusti. Annetut tehtävät olivat oikein sopivia val­litseviin keleihin ja käytettävissä olevaan keli-ikkunaan. Samoin päivän peruuttaminen avoimelta ja 18 metrin luokalta silloin, kun 20 metrin luokalle tuli päivä, oli oikea ratkaisu.

Kilpailun aikana oli seitsemän päivän len­tämätön sadejakso, jonka jäljiltä alueelle ase­tettiin kolmannen asteen tulvahälytys ja hätä­tila. Veikselin vesi nousi suojavalleissaan 25 kilometrin päässä seitsemän metriä. Runsain sademäärä oli 120 milliä vuorokaudessa.

Kaakkois-Puolassa sijaitseva kilpailu­alue on pääosin melko tasaista tai hyvin loivasti kumpuilevaa tasamaata, joten len­täminen oli puhdasta termiikkilentämistä. Peltoalueet ovat hyvin laajoja rajautuen kaakko-luode-suuntaisiin, lähes yhtä laa­joihin metsäalueisiin. Sekä kaakossa että luoteessa maasto nousee siten, että 100 kilo­metriä kentästä se on jopa 300 metriä ylem­pänä. Se yllätti ainakin kirjoittajan yhtenä päivänä: matalalla tehty käynnistysyritys ei onnistunut ja pellolle mentiin.

Ilmatilarajoituksista sekä erityisesti epä­vakaisen sään vuoksi lyhyestä lennettävästä ajasta johtuen tehtävät sijoitettiin lähinnä itään ja luoteeseen kentästä. Nopeassa tahdissa alkanut, ja pian ylikehittynyt purje­lentosää edellytti hyvin nopeita rytmin ja vauhdin muutoksia tehtävän aikana.

Sään luonteen vuoksi perinteistä kyttäilyä ennen reitille lähtöä ei juurikaan tapah­tunut, vaan kaikki riensivät reitille heti läh­tölinjan auettua.

Törttöilijät kiinni ohjelman avulla

Viime vuosien lentoturvallisuuskysymykset ja kilpailuissa sattuneet onnettomuudet olivat esillä myös Puolan kilpailussa. Nouseviin virtauksiin liityttäessä ja siinä kaarrettaessa samat ongelmat jatkuvat edel­leen. Omasta tai kanssakilpailijan turvalli­suudesta välittämättä nostoon hidastetaan vetämällä ylös vauhdit pois muiden lento­ratojen sisään, nostossa kiilataan ja liu´ussa ohitetaan huolestuttavan läheltä muita.

Nostoissa jatketaan pilven sisälle asti, jopa useamman koneen ryhmänä. Nyt ei tapah­tunut onnettomuuksia, mutta ainekset jopa seitsemän koneen kolaukseen olivat aivan hilkulla. Katso juttu ja video tapauksesta.

FAI:n purjelentokomitea IGC ei ole onnistunut vielä kehittämään sääntöjä suo­sivaa turvallista toimintatapaa. Yksi uusi keino etsiä ja puuttua ongelmalentäjien tört­töilyihin on tänä vuonna koekäytössä oleva tietokonesovellus. Sillä tutkitaan tuloslas­kentaohjelman tavoin kilpailupäivän jälkeen kaikki lennontallenteet ja sovellus poimii lähempään tarkasteluun tilanteen, joissa koneet ovat tulleet asetettua turvaetäisyyttä lähemmäs toisiaan. Turbiassa kilpailun johto sekä IGC-stewardit puhuttelivat muu­tamassa läheltä piti -tapauksessa koneiden ohjaajia. Sääntömuutoksen jälkeen sovel­luksen avulla voidaan myös antaa virhepis­teitä kilpailijoille.

Vertailua sadetta pidellessä

Huonohkojen säiden vuoksi tehtävät olivat lyhyitä ja kentällä oli aikaa vertailla nyky­kalustoa sekä niiden vahvuuksia. Avoimen luokan kehitys ja luokan valtikka on siirtynyt jälleen pitkäsiipisiin ja sitä hallitsee saksa­lainen EB-29. Eteläafrikkalaisen Jonker-tehtaan JS-1C pistää lyhyempisiipisenä par­haiten vastaan hyvällä säällä, kun nostot ovat voimakkaita ja liitonopeudet suuria.

Avoimen luokan koneiden liitonopeudet ovat kasvaneet 150–200 kilometriin tun­nissa uusien siipimallien mukana. Itse kil­pailen vain 15 vuotta vanhalla profiililla, joka on näihin uusiin verrattuna ominaisuuksil­taan jo ”harjoituskoneluokassa”!

20 metrin luokka on kahden saksalaisen valmistajan käsissä. Tuloslistalta nähdään, että Schempp-Hirth Arcus on suosituin kone tällä hetkellä. Sen vahvuuksia on pienempi peruspaino Schleicherin ASG-32 vastaan. Heikoissa säissä 100 kiloa kevyempänä se nousee paremmin. Maksimipainolla 850 kiloa lennettäessä erot pienevät ja lähestytään tuloksilla mitattavien erojen lisäksi myös makuasioita. Markkinoiden uusin tulija, tšekkiläinen HpH Twin Shark on tervetullut uusi kilpailija. Se on hienosti tehty kone, jossa suunnittelun yhteistyö saksalaisen Binderin kanssa on hyvin vahvaa. Odotamme mielen­kiinnolla tulevia kilpailuja.

18 metrin luokassa erot ovat pienempiä. Saksalaisten valtamerkit ja uusimpana Jonkerin JS-koneet ovat lähellä toisiaan, mutta samalla kaukana edellä muita.

Suomen joukkue Puolassa 2019.

Kuudes sija paras saalis

Suomalaisen kilpapurjelento on kehittynyt viime vuosien järjestelmällisen valmen­nuksen ansiosta hyvin. Kotimaan kovin kärki on 20 metrin luokassa, jossa kansain­välisellä huipulla ja sen välittömässä tuntu­massa on jo muutama konekunta. Sääntöjen vuoksi tähän kilpailuun voitiin ilmoittaa vain yksi kone ohjaajinaan Antti Lehto ja Juha Sorri. Kaksi päivävoittoa ja kuudes sija on erinomainen saavutus pronssin jäätyä vain muutaman kymmenen pisteen päähän. Kyseisessä luokassa koneiden koko ja paino on rajoitettu 20 metrin kärkiväliin ja 850 kilon maksimilentoonlähtöpainoon. Koneet ovat kaksipaikkaisia ja molempien ohjaajien on oltava koneessa kaikilla tehtävillä.

Luokka on tuonut uutta virtaa suomalai­seen menestymiseen. Mikä siinä on se juttu, mikä tekee heistä yhtä äkkiä niin hyviä? Lehto kertoo, että he pyrkivät eroon yksit­täisen pilotin tavasta lentää ja muuttamaan se miehistön tavaksi toimia. Ohjaaminen ja taktikkona toimiminen tehdään vuorotellen samalla tavalla, toisen tehtävää tukien. Koneessa ei siis ole kahta solistia, vaan yksi miehistö. Kaksi kokenutta ohjaajaa yhdessä toimiessaan nostaa suorituksen tasoa, siis sijoitusta, merkittävästi.

18 metrin luokassa säiden ilmiöillä oli suuri vaikutus Martti Sucksdorffin ja Mikko Nurmisen suorituksiin. Ei kisa heil­täkään huonosti mennyt, mutta nyt neljään päivään jäänyt kisa, jossa kaikki lensivät melko tiukkana lauttana, ei kestänyt yhtään huonoa hetkeä.

Kaksipaikkaisella lentäminen antaa monia uusia ulottuvuuksia. Kilpailussa lensi kaksi avioparia 20 metrin luokassa. Kahden sukupolven miehistöjä oli kaksi, kun isä-poika Markku ja Riku Rissanen sekä isä-tytär Juha ja Maria Silvennoinen kil­pailivat avoimessa luokassa. Hymyjen levey­destä päätelleen miehistöt toimivat hyvin yhteen. Molemmat konekunnat olivat ensi kertaa hakemassa oppia kansainvälisistä kilpailuista ja aloittelijoiden paikka oli tulok­sissa sen mukainen. Harjoittelu ja vauhdin hakeminen jatkuu.

Kaikki tulokset löytyvät verkosta osoitteesta egc2019.pl/results/results

Ilmailu-lehden artikkelit

Saapuvat

Tiedosta, mitä teet — Yhteisö on tukenasi

Hannu Halonen, ilmailun vaatimaton moniosaaja

Määräenemmistöjen huomioiminen yhdistyksen purkamispäätöstä tehtäessä

Traficom päivitti lentokelpoisuusvaatimukset ultrille ja experimentaleille

Suosaaren lennokkikenttä vaarassa jäädä voimalinjan alle

Ohjeet häirintätapauksissa toimimiseen

Urheilutoimittajat: Nurila on paras ilmailu-urheilija

Lisää artikkeleita