Ilmailuliiton tavoite on, että koko Suomessa ilmaillaan aktiivisesti. Liitto auttaa jäseniään vahvistamaan ilmailuosaamistaan sekä edistää perinteisen ja uuden ilmailun kehittymistä. Tavoite on tärkeä, ja se on kirjattu liiton strategiaan.
Ilmailuliitto muun muassa tuottaa harrasteilmailun koulutusmateriaaleja oppilaille ja opettajille. Liitto pitää yllä laskuvarjo- ja liidinlajien koulutusjärjestelmiä ja hyväksyy näiden lajien koulutusorganisaatiot. Liitto myös myöntää näiden koulutusorganisaatioiden jäsenille hakemuksesta kouluttajakelpuutuksia.
Ilmailuliitto aloitti koulutustoiminnan vahvistamisen viime vuonna, ja Urheiluilmailuopisto siirtyi pääosin liiton omistukseen.
Koulutustoiminnan kehittämistä ja toteuttamista varten liittoon on perustettu uusi koulutus- ja kehityspäällikön tehtävä, johon palkattiin henkilö vuoden alusta. Lisäksi liitto perusti uuden koulutustoimikunnan, joka järjestäytyi tammikuussa.
Harraste- ja urheiluilmailun kohtalonkysymyksiä ovat käytettävissä olevan ilmatilan riittävyys, lento- ja lennätyspaikkojen olemassaolo kattavasti ympäri Suomea sekä laadukkaan, lajikohtaisen koulutuksen saatavuus. Hyvin organisoitu, järkevästi hinnoiteltu ja helposti saatavilla oleva koulutus takaa harrasteilmailun lajien jatkuvuuden.
Eri ilmailulajien laadukas peruskoulutus muodostaa turvallisen harrastamisen perustan. Perusharrastaminen motivoi lupakirjan tai lisenssin saanutta aikansa; harrastaminen jatkuu vuodesta toiseen uusien oppimismahdollisuuksien myötä. Esimerkiksi PPL-lupakirjalla lentävä voi laajentaa osaamistaan yölentokelpuutuksella tai vesilentokelpuutuksella – koulutusta tarvitaan.
Ilmailu on hauskaa, kun se on turvallista. Koulutuksessa opitut toimintatavat ja ilmailutaidot siirtyvät käytännön harrastamiseen, ja niiden pysymisestä yllä huolehditaan esimerkiksi tarkastuslennoilla tai muilla lajikohtaisilla toimilla. Koulutustoiminnan yhdenmukaistaminen on myös turvallisuustekijä. Hyvät käytännöt kannattaa monistaa lajista ja kerhosta toiseen.
Ilmailulajien runsaus ja kerhojen sijainti hajallaan hyvinkin erilaisissa olosuhteissa tuo haasteita uuden koulutus- ja kehittämispäällikön työhön. Koulutukseen ja harrastukseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Ruuhka-Suomessa tai Ilmavoimien aktiivisesti käyttämien kenttien ympäristössä esimerkiksi ilmatilaa on vähemmän harrastajien käytössä kuin väljemmin asutuilla seuduilla. Ilmatilaan on tullut myös uusia käyttäjiä, kun miehittämättömän ilmailun yleistyttyä merkittävästi.
Koulutuspäällikkö kehittää koulutusta paitsi lajien tarpeiden mukaan myös kokonaisuutena. Jokaisen kerhon ei tarvitse tehdä tai selvittää koulutukseen liittyviä asioita itse, vaan tietoa ja käytäntöjä voidaan jakaa järjestötasolla. Vaikka haasteita riittää, kerhot ja harrastajat hyötyvät järjestötason tuesta koulutuksen järjestämisessä ja kehittämisessä.
Kirsi Seppälä
Päätoimittaja
