Ilmailukerholla on Kruunupyyssä (EFKK) toimitiloinaan lentokonehalli ja kerhokämppä. Kerhon lentävä kalusto koostuu kahdesta moottorikoneesta ja kahdesta ultrakevyestä koneesta. Sadasta jäsenestä noin puolet on aktiivisia.

Yhdistyksen syntysanat lausuttiin 27.11.1925, kun joukko aktiivisia kokkolalaisia päätti perustaa Kokkolan Ilmapuolustusyhdistyksen, jonka tarkoituksena oli edistää ilmailua ja ilmapuolustusta.

Yhdistyksen toiminnalle oli hyödyksi, että Kokkolan kaupungin kupeessa Laajalahdessa, sijaitsi yksi maan harvoista lentokentistä, Ilmasotakoulun vaatimaton varalaskupaikka. Niinpä Laajalahdessa järjestettiin ensimmäinen lentopäivä jo kesällä 1927. Siellä ilmavoimat suoritti lentoesityksiä ja Aero Oy yleisölennätyksiä.

1930-luvulle tultaessa virisi nuorisossa kiinnostus lennokkien rakenteluun ja purjelentoon. Toiminta jakautuikin yhdistyksen sisällä kahteen osaan, lennokkikerhoon ja purjelentokerhoon.

Oman purjelentokoneen rakentamista suunniteltiin ja sitä aloiteltiinkin. Kaiken katkaisi kuitenkin talvisota ja sotavuodet. Sodan jälkeen ilmapuolustusyhdistykset määrättiin lopetettaviksi – tuli hetken hiljaisuus.

 

Ilmailuaate jäi elämään ja vuonna 1946 perustettiin Ilmailukerho Kokkola – Garleby Flygklub. 40-luvun loppu oli vielä aika hiljaista, mutta toiminta alkoi vilkastua voimakkaasti 50-luvun puolella. Sama jatkui 60-luvulla, ja menestys huipentui 1967 Mikko Sulkalan maailmanmestaruuteen vapaasti lentävien kumimoottorilennokkien luokassa.

Purjelentotoimintakin käynnistyi pikkuhiljaa ja toimipaikkana oli Laajalahden lentokenttä, missä oli myös kookas halli.

Purjelentotoiminta alkoi kehittyä huimaa vauhtia ja se sai lisää vauhtia Heimo Laineen tultua mukaan toimintaan 50-luvun puolivälissä. Hän olikin näkyvä hahmo Kokkolan Ilmailukehossa 30 vuoden ajan. Laine oli tuttu näky Jämillä 60-luvun kesinä ja talvisin Kebnekaisen aaltolentoleirillä.

Pikkuhiljaa siirryttiin 2-paikkaiskoulutukseen ja lentokalusto lisääntyi. Kerhotyönä rakennettiin PIK-5c -purjekone. Hinausmuotona oli vintturihinaus.

Kokkolan Ilmailukerho merkittiin yhdistysrekisteriin 1958. Toiminta keskittyi Laajalahteen aina 60-luvun alkuun saakka.

Laajalahden kenttä sijaitsi alavalla maalla, mikä toi omat vaikeutensa toimintaan varsinkin alkukesästä ja syksyisin. Kruunupyyn lentokentän valmistuttua 1960 alettiin koneita siirtää kuljetusperävaunuissa lentopäiviksi Kruunupyyhyn. Lauantai-iltana koneet kuljetettiin Kruunupyyhyn ja kasattiin valmiiksi, sunnuntai lennettiin ja sunnuntai-iltana ne siirrettiin takaisin Laajalahteen. Kerholle oli hankittu hinauskoneeksi FW Stieglitz Ilmavoimien luovuttua niiden käytöstä; tämäkin vaikutti haluun lentää parempipohjaiselta kiitotieltä. Homma oli työlästä, joten kerho päätti ostaa Laajalahden hallin Puolustusvoimilta ja siirtää sen Kruunupyyhyn.

Siirtotyö aloitettiin syksyllä 1963. Halli nousi uuteen paikkaan talven aikana ja oli käytettävissä kesällä -64. Vaikka varsinainen rakennustyö teetettiin urakoitsijalla, tekivät kerholaiset tuon syksyn ja talven aikana tuhansia työtunteja. Näin alkoi Kruunupyyn aika.

Toiminta jatkui vireänä ja koulutustoimintaa vilkastutti Pietarsaaren Lentokerhon mukaan tulo oman koulukoneensa voimin. Kerhon kalustoon kuului hinauskone Stieglitz, koulukone Bocian, harjoituskone PIK-5c sekä tehopurjekoneet PIK-3c Kajava ja PIK-16c Vasama.

Kaikki näytti valoisalta, kunnes…

Sunnuntaina 22.5.1966 oli järjestetty esittelylentotilaisuus purjelentokurssista kiinnostuneille.

15-vuotias koulupoika oli lähdössä Bocianin kyydissä lennolle lennonopettajan kanssa, hinauskoneena oli Stieglitz. Startti epäonnistui ja Bocian syöksyi viherkaistalle ja hinauskone kiitotielle, molemmat koneet tuhoituivat. Matkustajana ollut poika loukkaantui vakavasti ja sai elinikäiset vammat. Lennonopettaja selvisi lievin vammoin ja hinauslentäjä vammoitta.

Tapausta puitiin eri oikeusasteissa 70-luvulle saakka ja kerho, lennonopettaja sekä lentotoiminnan valvoja tuomittiin tuntuviin korvauksiin, joista leijonan osa jäi kerhon maksettavaksi. Tapaus herätti suurta huomiota ilmailupiireissä.

Purjelentotoiminta jatkui vielä tämänkin jälkeen, mutta hiipui vähitellen, kun kalustoa jouduttiin myymään. Purjelentotoimintaa EFKK:ssa jatkoi Pietarsaaren Lentokerho.

 

Moottorilento oli pyörähtänyt käyntiin jo 60-luvulla, mutta se oli tapahtunut yksityisellä kalustolla. Kevyempää ilmailua ei kerholla ollut.

Heimo Laine ja Mauri Skytte päättivät vuonna 1969 rahoittaa Fournier RF-4D:n eli Tuulia 1:n ja Fournier RF-5:n eli Tuulia 2:n hankinnan. Alkoi moottoripurjekoneiden aika, jota kesti 1990-luvun alkuun. Koulutus- ja lentotoiminta oli vilkasta. Kruunupyyssä lensi myös toinen RF-4 moottoripurjekone, mutta se tuhoutui maahansyöksyssä Himangalla 23.2.1975 lentäjän saadessa surmansa.

Moottoripurjekoneiden aikaa kesti vuoteen 2003 saakka.

Moottorilento oli jatkunut vilkkaana yksityisellä kalustolla. Vuonna 1991 päätettiin hankkia USA:sta käytetty Cessna 172 ja toiminta vilkastui entisestään.

Kun ultrakevyet lentokoneet alkoivat muistuttaa ”oikeita” lentokoneita, heräsi kiinnostus niihin ja Kruunupyyhyn ilmestyivät ensimmäiset ultrakevytkoneet yksityisinä kimppakoneina.

Vuonna 2002 hankittiin kerholle oma ultrakevyt, Comco Ikarus C42. Koulutustoiminta pyörähti vilkkaana käyntiin, sillä halukkaita kursseille oli runsaasti. Vuonna 2004 oli vuorossa EuroStar EV 97, ja kerhon toiminta alkoi kehittyä nykymuotoonsa.

 

Kerhon nykyinen lentävä kalusto koostuu kahdesta moottorilentokoneesta ja kahdesta ultrakevyestä lentokoneesta:

• OH-KIK Cessna 172S, vm. 2001

• OH-CBW Cessna 150K Aerobat, vm. 1970

• OH-U445 EuroStar EV97, vm. 2002, SL mod. 2012

• OH-U681 Pipistrel Alpha Trainer, vm. 2018

Lisäksi kerhon omistuksessa on vaurioitunut B&F Funk FK-9 ultra, jota korjataan kerhotyönä.

Varastoituna on ultrakevyt Jabiru 2200.

Cessna 172 toimii kerhon yleisilmailukoneena. Sillä suoritetaan myös palolentotoimintaa ja SAR-tehtäviä. Cessna 150 on koulukone peruskoulutukseen ja sillä annetaan myös taitolentokoulutusta. EuroStar ultra on kerholaisten yleiskäytössä. Pipistrel toimii pääosin koulukoneena.

Kokkolalaisen UPL-koulutuksen erityispiirteenä on yhteistoiminta Kronoby Gymnasiumin kanssa. Tässä mallissa lukiolaiset voivat suorittaa UPL-lupakirjakurssin teoriaosan valinnaisaineena. Sen jälkeen heillä on mahdollisuus omalla kustannuksellaan suorittaa lento-osuus kerhon kurssilla ja hankkia lupakirja. Joka vuosi muutama opiskelija käyttää tämän mahdollisuuden.

Kokkolan ilmailukerhon lentäjät ovat perinteisesti olleet ahkeria vierailijoita erilaisissa ilmailutapahtumissa ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Perinteisesti on järjestetty helatorstaina ilmailupäivä, johon yleisöllä on ollut vapaa pääsy. Päivän aikana on esitelty toimintaa ja kalustoa, ja myös yleisölennätystä on ollut tarjolla.

Kerhon jäsenten käsistä on syntynyt myös useita experimental-koneita.

Vuosien saatossa Kokkolan ilmailukerho on tarjonnut useille nuorille ponnahduslaudan ilmailualan ammattiin niin liikenne- kuin sotilaslentäjänäkin. Tälläkin hetkellä kerhon jäseniä on lentäjäkoulutuksessa ja vasta-alkaneina pilotteina.

100-vuotisjuhla vietettiin Kruunupyyn lentoasemalla hieman etuajassa jo 16.8.2025. Paikalla oli joukko yhdistyksen jäseniä ja sidosryhmiin kuuluvia henkilöitä. Ilmailuliiton tervehdyksen tilaisuuteen toi liiton toiminnanjohtaja Timo Latikka.