Norjan ilmavoimien everstiluutnantilla Martin ”Tintin” Teslillä on näkyvä rooli Luken lentotukikohdassa, Arizonassa, missä norjalaiset opettelevat vaativia taktisia kuvioita F-35-koneidensa kanssa.

 

Maailman moderneimpiin lukeutuvat F-35-hävittäjät valmistetaan jättimäisessä tehtaassa Teksasissa. Niiden ohjaajat puolestaan kouluttautuvat Luken lentotukikohdassa Arizonassa.

On viileä marraskuun iltapäivä Yhdysvaltain ilmavoimien 62. hävittäjälentueen pää­majassa Luken lentotuki­kohdassa Arizonassa, 25 kilometriä Phoenixin kau­pungista länteen. Norjan ilmavoimien pilotti istuu nauttimassa aavikon auringosta len­täjille varatun virkistystilan terassilla, jalat rennosti patiopöydän kulmalla, mutustellen popcornia ja selaten kännykkää ennen lop­pupäivän lentosessiota.

Luken lentotukikohta on Lockheed Martinin F-35 Lightning II -hävittäjä­koneiden lentäjien ensisijainen koulutus­keskus. Kone on yksi viidestä Suomen ilmavoimien HX-hankkeen ehdokkaasta korvaamaan Boeingin F-18 Horneteja vuodesta 2025 lähtien. Neljä muuta kandi­daattia ovat Boeingin Super Hornet/Growler -yhdistelmä, Eurofighterin Typhoon, Saabin Gripen E sekä Dassaultin Rafale.

Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjien rin­nalla Lukessa harjoittelee tällä hetkellä pi­lotteja Norjasta ja Italiasta. Norjalaiset ovat treenanneet lentäjiä uusimpaan hävittäjä­koneeseensa täällä reilun kolmen vuoden ajan. Mikäli F-35 valittaisiin Hornetien kor­vaajaksi, myös suomalaislentäjät tulisivat Amerikan lounaisosaan samaan koulutus­ohjelmaan.

62. hävittäjälentueen kaksikerroksinen esikunta toimii koulutusohjelman keskuk­sena. Siellä norjalaiset ilmoittautuvat töihin joka päivä ja valmistautuvat suorittamaan päivittäiset kaksi harjoituslentoaan.

Ennen lentotehtäväharjoitusta pilotit piipahtavat esikunnan varustehuoneessa. Koulutusta Lukessa valvova Yhdysvaltain ilmavoimien eversti Peter Lee, 62. hävit­täjälaivueen komentaja, nostaa varusteista esille erityisesti F-35-lentäjille suunnitellun mustan kypärän. Se valmistetaan kullekin lentäjälle varta vasten ja mittojen mukaan, ja se sisältää kaiken tarpeellisen teknologian viidennen sukupolven älyhävittäjän ohjaa­miseksi. Ei siis ihme, että matkustaessaan kaupallisilla lennoilla pilotit ottavat kypä­ränsä käsimatkatavarana matkustamoon. Toinen vaihtoehto olisi pakata hulppeat 400 000 dollaria (351 000 euroa) maksava kypärä monta kertaa itsensä kokoiseen kul­jetuslaatikkoon.

Esikunnan yläkerrassa lentäjille on tar­jolla suurin osa kodin mukavuuksista: täysin varusteltu keittiö ja virkistystila biljardi­pöytineen, videopeleineen, televisioineen ja lepotuoleineen. Olohuoneesta pääsee teras­sille, jossa lentäjät voivat harjoituslentojen välissä rentoutua Arizonan myöhäissyksyn lämmössä ja nauttia, norjalaislentäjän ta­voin, välipaloista.

F-35-häivehävittäjä odottelee maalipinnan viimeistelyä Lockheed Mar­tinin tuotanto­laitoksessa Teksasissa.

62. hävittäjälentue on osa Yhdysvaltain ilmavoimien 56. operatiivista yksikköä Luken lentotukikohdassa. Laivueella on pitkät perinteet hävittäjälentäjien koulutuksesta.

Harjoitusta aavikon taivaalla

Luke on kuin kaupunki itsessään: sotilas­henkilöstöä tukikohdassa on palveluksessa 7 500, ja kun heidän lisäkseen mukaan las­ketaan 15 000 perheenjäsentä sekä 80 000 Phoenixin suurkaupunkialueelle palveluk­sesta eläköitynyttä, lentotukikohta toimii kiintopisteenä yli 100 000:lle ihmiselle. Suomessa se sijoittuisi kymmenen suu­rimman kaupungin joukkoon ollen kooltaan melko lähellä Kuopiota.

Vaikka 4,5 miljoonan asukkaan Phoenix on vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä, lentotukikohta on omassa rauhassaan Yhdysvaltain suurimman autiomaan, aina Meksikon rajalle asti ulottuvan Sonoran kaktusten ja kituliaiden pensaiden keskellä. Esikunnan parkkipaikan täyttävät lento­poikien suosimat jenkkiraudat – Corvettet, Mustangit ja Camarot.

Lukessa tarjolla on kaikkea, mitä lentäjä voi kuvitella tarvitsevansa, mutta koulu­tuksessa olevien hävittäjälentäjien elämän keskiössä on arizonalaissenaattori Barry M. Goldwaterin kunniaksi nimetty ilma­voimien lentoalue. Se kattaa 7 700 neliö­kilometriä tukikohdasta lounaaseen ja koulutuslentojen harjoitukset tehdään tällä jotakuinkin Tucsonin ja Yuman kaupunkien välisellä, koskemattoman aavikon ylle levit­täytyvällä alueella.

Massiivinen – tilavuudeltaan 240 000 kuutiokilometriä eli suunnilleen Connecticutin osavaltion suuruinen – ilma­tila mahdollistaa ilmasta-ilmaan-lentohar­joitukset sekä simuloidut taistelutoimet ilmasta maahan. Ilmasta maahan -harjoi­tuskohteita alueella on yhdeksän ja ilmas­ta-ilmaan-operaatioiden harjoitusalueita kaksi. Ne antavat lentäjälle mahdollisuuden tutustua ja testata F-35:n ominaisuuksia pe­rinpohjaisesti.

Lentosimulaattori Lockheed Martin Aeronauticsin pääkonttorin vierailijakeskuksessa Teksasin Fort Worthissa antaa hyvin realistisen käsityksen F-35:n ohjaamosta.

Norjalaiset tyytyväisiä

Aamun harjoituslentoihin osallistuvat koneet odottavat lähtövalmiina kiitotien päässä, kun Yhdysvaltain ilmavoimien edustajat ohjaavat Suomesta Lukeen tutus­tumaan tulleen toimittajaryhmän kiitotien viereen seuraamaan koneiden nousua. Aavikon hiekkaan maalatut valkoiset merkit osoittavat tarkasti rajatun alueen, jossa saimme olla, ja rajojen yli hyppelyä ei kan­nattanut tiukassa valvonnassa edes harkita.

Isännät tarjosivat meille myös korva­tulpat, jotka tulivatkin tarpeeseen 19 miljoonaa dollaria (16,7 miljoonan euroa) maksavan, Pratt & Whitneyn valmistaman, 40 000 kilon työntövoiman tuottavan ohi­virtaussuihkumoottorin ärjäistessä tuimasti F-35-koneiden noustessa päidemme ylitse. Bongailimme koneiden rungoista kansalli­suustunnuksia, jotka erottivat harjoituslen­noille lähtevät amerikkalaiset norjalaisten ja italialaisten koneista.

Harjoitustehtävien jälkeen pääsimme asematasolla tutustumaan lähietäisyydeltä aktiivisessa käytössä olevaan F-35:een, joskin saimme kurkkia konetta parin metrin etäisyydeltä isäntien vahtiessa jäl­leen tarkasti, ettei rajoja rikottu. Lennolta palattuaan jokainen kone peitettiin omalla katoksellaan, jonka suojissa ne huollettiin ja valmisteltiin taas iltapäivän harjoitusses­sioita varten.

Norjan kuninkaallisten ilmavoimien everstiluutnantti Martin Tesli, radio­kutsunimeltään Tintin eli Tintti, esitteli F-35:staan ja sen eroja Norjassa aiemmin käytössä olleeseen F-16 Falconiin. Päältäpäin koneet eroavat toisistaan hel­posti: F-16 on kapea ja sulavalinjainen, kun taas F-35:n profiili muistuttaa lähinnä ryhävalasta koneen ”vatsan” ollessa kookas ja pullistunut, jotta se pystyy kantamaan sisällään aseet ja teknologiat, jotka tekevät siitä yhden maailman moderneimmista hä­vittäjäkoneista.

Tesli tuli Luken lentotukikohtaan vuonna 2015 norjalaisyksikön johtajana. Vuosien mittaan vaalea, lyhyt ja hyväntuulinen pohjoismaalainen pilotti on saanut vierai­levaa lentäjää suuremman roolin – hän on käytännössä eversti Leen oikea käsi ja mer­kittävässä osassa F-35-lentäjien koulutus­ohjelmassa. Siten myös suomalaislentäjien voisi ennakoida ottavan koulutusohjelmassa suuren roolin, mikäli ilmavoimat päätyisivät F-35:een.

Mikä siis suomalaislentäjiä mahdollisesti odottaisi Lukessa?

”Norja päätti tilata F-35-koneita kym­menen vuotta sitten, ja tänne tulostamme lähtien olemme saaneet kaiken tarpeellisen koulutuksen ja tuen, jotta voimme operoida konetta sen täydellä kapasiteetilla. Itse olen lentänyt ja harjoitellut osana Yhdysvaltain koulutuslaivuetta. Odottaisin jokaisen maan, myös Suomen, lentäjien saavan sa­manlaisen intensiivisen koulutuksen”, Tesli sanoo.

Vaikka Suomi ei ole Norjan tavoin Nato-maa, saman hävittäjätyypin käyttö hyödyttäisi Teslin mukaan Pohjoismaiden ilmapuolustusta, mikäli maat joutuisivat joskus kohtaamaan yhteisen vihollisen. Hänen mukaansa norjalaiset ovat olleet erit­täin tyytyväisiä F-35-koneisiinsa.

Lukessa harjoittelevat lentäjät suorittavat kaksi lentotehtävää päivittäin. Niiden välillä F-35 Lightning II -koneet saavat suojakseen kevyet katokset.

Kokoonpanolinja Teksasin tyyliin

Maantieteellisesti ja yhteiskunniltaan Suomella ja Norjalla on paljon yhteistä, mutta mikä on järkevää puolustusta yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Yksi Suomelle ratkaisevista tekijöistä Hornetien seuraajaa valittaessa on se, että suomalaiset haluavat myös huoltaa koneitaan itse. Onnistuisiko se F-35:n kanssa, siihen haemme lisävalaistusta Lukesta 1 750 kilometriä itään, Teksasin Fort Worthista.

Kun Luke koulii lentäjät F-35:n oh­jaamoihin, itse koneet rakennetaan Pohjois-Teksasissa Fort Worthissa. Jättimäinen, 1,6 kilometrin pituinen tehdas­rakennus sijaitsee aivan Lockheed Martin Aeronauticisin pääkonttorin vieressä. Alun perin tehtaan rakennutti Yhdysvaltain valtio toisen maailmansodan aikana ja siellä val­mistettiin B-24 Liberator-pommikoneita.

Valtio omistaa tilat edelleen ja se on vuok­rannut ne Lockheed Martinille F-35:sten valmistamiseksi. Yhtiö valmistaa koneet, mutta niiden myynnin muiden maiden ilma­voimille päättää ja toteuttaa Yhdysvallat. Sopimus kattaisi myös koneiden paikallisen huollon, mikä olisi Suomen kohdalla toden­näköistä.

Lockheed Martin valmistaa Fort Worthissa kolmea F-35-versiota: A:ssa tykit sijoitetaan sekä siipeen että runkoon, Yhdysvaltain merijalkaväen tarpeisiin räätä­löity B, joka nousee hyvin lyhyeltä matkalta ja voi laskeutua pystysuoraan sekä versioista kookkain, lentotukialusten erikoisoloihin suunniteltu C, jossa on suurempi pyrstö ja siipiväli – sen siivet voidaan myös taittaa tilan säästämiseksi. Alan asiantuntijoiden mukaan B-versio on näistä hinnaltaan kal­lein ja teknologisesti edistynein.

Lentotukialuksen oloihin sovitettu B-versio saattaisi olla Suomen tarpeisiin sopivin, onhan ilmavoimilla käytössä monia olosuhteiltaan vaihtelevia lentopaikkoja ja lyhyitä kiitoteitä. Myös Boeingin Super Hornet/Growler -yhdistelmä on suunniteltu toimimaan lentotukialuksen oloissa.

F-35-koneiden kokoonpanolinja on yli 1 600 metriä pitkä. Tehdas rakennettiin vuonna 1942 valmistamaan B-24 Liberator -pommikoneita, joita käytettiin toisessa maailmansodassa Tyynenmeren rintamalla Japania vastaan.

Lockheed Martin Aeronautics valmistaa F-35 -hävittäjiä Fort Worthissa Teksasissa. Tehdas, jonka virallinen nimi on Ilmavoimien tehdas numero 4, on USAF:n omistama ja siellä on valmistettu sotilaskoneita vuodesta 1942 lähtien.

Kärrykierros tehtaalla

Huippumoderni tuotantolaitos on todel­linen muurahaispesä, jossa 75 miljoonan euron arvoiset hävittäjät rakentuvat pala pa­lalta. Sen suuren koon vuoksi kokoonpano­linjan työntekijät, insinöörit, mekaanikot ja sähköasentajat viilettävät usein golf-kärryn kaltaisilla pienillä ajoneuvoilla paikasta toi­seen. Ainoastaan rungon maalaus harmaan eri sävyillä, mikä auttaa konetta hämäämään tutkaa, tehdään ilmastokontrolloidussa naapurihangaarissa.

Kokoonpanolinja on vaikuttava näky, mutta vielä kiinnostavampaa on päästä kurkkimaan hävittäjän ”ihon alle”, sen runkorakenteisiin ja sisuksiin. On mielen­kiintoista tarkastella kokoonpanon eri vai­heita, jotka paljastavat, miten paljon työtä ja teknologiaa kuhunkin koneeseen vaaditaan, ennen kuin se kiitää ohjaajan käsissä Luken taivaalla.

Osa hävittäjien valmistusprosessista on luonnollisesti salaista eikä ulkopuolisilla ole lupa kuvata tehtaalla.

Keskeneräisiä koneita ja niiden osia näkyy eri valmistuspisteissä – joillain roikkuu pystysuoraan ripustettuja siipiä, toisaalla on peräsimiä tai kilometreittäin sähköpiuhoja, jotka puikkelehtivat rungon lävitse, tai 25 mil­limetrin tykkejä odottamassa asennustaan.

Jokaisella koneella on oma digitaalinen tunnuksensa, joka kertoo muun muassa sen, mihin maahan valmis F-35 aikanaan suuntaa. Vuonna 2017 tehtaalta valmistui 66 F-35:tä ja vuoteen 2023 mennessä tuotantoa on tarkoitus nostaa 160 koneeseen per vuosi.

Kokoonpanolinjalta siirrymme golf-kär­ryissä maalauspuolelle. Kun kärryt ajavat hetkeksi ulos, kierrosta isännöivä yhtiön edustaja pyytelee ryhmältä anteeksi poik­keuksellisen kylmää Teksasin aamua – vain todetakseen, että +2 asteinen aamu vaikutti vieraista jotakuinkin miellyttävältä vaihte­lulta Suomen marraskuiseen säähän.

Ilmavoimille F-35:iä kauppaava Lockheed Martin korostaa sen häiveominaisuuksia, viidennen sukupolven hävittäjäteknologiaa sekä jatkossa alenevia tuotantokustannuksia etuina muita HX-kandidaatteja vastaan. Kuitenkin jokaisessa tarjouskilvassa edel­leen mukana olevassa hävittäjässä on omat hyvät puolensa, joista Suomen on seulottava haluamansa ominaisuudet lähitulevaisuu­dessa.

F-35-hävittäjä nousee harjoituslennolle Yhdysvaltain ilmavoimien Barry M. Goldwater -lentoalueelle. Arizonassa koulutuksessa olevat lentäjät saavat hioa ilmasta ilmaan – sekä ilmasta maahan -iskutaktiikkoja valtavalla alueella lähellä Yhdysvaltain Meksikon-rajaa.