Koneiden nosto ja siirto vaatii taitoa ja mielikuvitusta

Julkaistu

Teksti Seija Suihkonen
Kuvat Juhani Mäkelän kotialbumi
Amfibiolentokone Buccaneer tuhoutui Kolarin Äkäslompolossa vuonna 2004. Otkes tutki tapauksen ja syyn selvittämisessä silminnäkijöillä oli ratkaiseva merkitys. Kuva: Juhani Mäkelän kotialbumi

Vuonna 2005 Bell 206B -tyyppinen helikopteri kuvasi peliväyliä Metelinniemin golfkentällä Paltamossa, kun ohjaaja yllättäen menetti kopterin hallinnan ja se putosi golfkentän vesiesteeseen. Kaikki kolme kyydissä ollut pelastautuivat, mutta kone jäi kyljelleen veteen.

Paikalle kutsuttu Juhani Mäkelä ajatteli, että nyt on helppo nosto-operaatio. Tasainen maasto ja tiet lähellä. Ajetaan vain siirtoauto golfkentälle vesiesteen viereen, nostetaan kopteri kyytiin ja viedään tutkittavaksi.

– Mutta ei se vaan käynyt. Golfkentän johtaja kielsi ehdottomasti ajamasta griinillä, koska silloin olisi koko golfkausi pilalla, Mäkelä muistelee.

 

Traktorin sisärenkaat toimivat kellukkeina, kun vesitaso nostettiin järvestä. Kuva: Juhani Mäkelän kotialbumi

 

Silmukoita ei saa kiinnittää
Kun ilma-alus tekee pakkolaskun tai joutuu onnettomuuteen, se on usein dramaattinen tapahtuma. Turmassa on saattanut menehtyä ihmisiä ja materiaaliset vahingot ovat usein suuret. Tapahtuma ylittää monesti myös valtakunnallisen uutiskynnyksen.

Rovaniemeläinen ilmailuasiantuntija ja -harrastaja Juhani Mäkelä on ollut mukana yli 30 pienlentokoneen, ultrakevyen tai helikopterin siirrossa sekä avustanut Onnettomuustutkintakeskusta (Otkes) yli 20 tapauksessa. Hän tietää, miten lentokone saadaan nostettua 20 metrin syvyydestä järvestä, helikopteri siirrettyä pois männiköstä tai ultrakevyt kuljetettua lähimmälle tielle 30 kilometrin päästä Lapin erämaasta.

– Tärkeää on, että kone siirretään oikein, ettei tule lisää vaurioita. Mitään silmukoita ei saa missään tapauksessa koneeseen kiinnittää, Mäkelä painottaa.

Vahinkoa saadaan aikaiseksi monesti esimerkiksi silloin, kun vedessä olevaa konetta lähdetään nostamaan kiireellä.

– Koska kone on täynnä vettä, se pitää nostaa hitaasti, sentti per minuutti vauhdilla. Vesi on painavaa ja se pitää valuttaa pois varovasti, ettei koneen runko ja siivet väänny.

Ehjä selälleen veteen kellahtanut vesitaso sen sijaan on Mäkelän mukaan yksi helpoimmista tapauksista.

– Köydet kiinni kellukkeen korvallisiin, nostetaan niin, että potkuri jää alas ja pyrstö on ylhäällä ja siitä käännös, Mäkelä kuvailee.
Myös pellolle pakkolaskun tehnyt kone kuuluu helppoihin tapauksiin.

– Silloin on helppo irrottaa siivet, nostaa runko maajussin traktorin peräkärrylle ja kuljettaa pois.
Monesti pakkolaskun tehnyt kone päätyy kuitenkin metsään – tai Lapissa erämaahan. Silloin helpointa on Mäkelän mukaan purkaa kone teknisten tutkimusten jälkeen maastossa ja viedä osissa tien varteen.

– Aika monta konetta olen auton peräkärryssä kuljettanut, hän toteaa.
Aina ei kuitenkaan olla lähelläkään teitä. Joskus koneen raato on jouduttu kuljettamaan erämaasta rajavartiolaitoksen helikopterilla, joskus jopa siirtolennetty lähimmälle tielle.

– Kerran Sevettijärvellä mentiin mönkijöillä 30 kilometriä erämaassa Opukasjärvelle, jossa vesitaso oli kellahtanut nurin. Kone käännettiin, sitä kuivateltiin pari päivää ja sen jälkeen omistaja lensi sen tien varteen, Mäkelä kertoo.

Aina lentokone ei kärsi pahoja vaurioita pakkolaskussa. Vesitaso oli täysin upoksissa Lapin erämaassa 30 kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Mäkelä joukkoineen käänsi koneen, sitä kuivateltiin pari päivää ja sen jälkeen omistaja lensi sen lähimmälle tielle. Kuvat: Juhani Mäkelän kotialbumi

 

 

Otkesin raportit opettavat
Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) tutkii Suomessa tapahtuvat vakavat ilmailuonnettomuudet mutta ei esimerkiksi pieniä lento-onnettomuuksia, kuten lentokoneen laskeutumisessa tapahtuneita vahinkoja, joissa ei ole loukkaantuneita.
Jos Otkes haluaa tutkia koneen, on ilma-aluksen siirrossa oltava entistä varovaisempi, Mäkelä sanoo.

– Siirrossa ei saisi tulla yhtään vaurioita ja jos niitä tulee, ne kaikki pitää kirjata tarkasti, jotta ne osataan ottaa ne huomioon tutkinnassa.

Mäkelä toivoo, että Otkes tutkisi edelleen myös pienempiä onnettomuuksia, tosin ei välttämättä niin millintarkasti, kun aiemmin. Harrasteilmailijoille hän suosittelee Otkesin raporttien lukemista.

– Olen itsekin ilmailija ja tämä on ollut opettavaista hommaa. Raporteista oppii paljon, hän toteaa.

Amfibiolentokone Buccaneer tuhoutui Kolarin Äkäslompolossa vuonna 2004. Otkes tutki tapauksen ja syyn selvittämisessä silminnäkijöillä oli ratkaiseva merkitys. Kuvat: Juhani Mäkelän kotialbumi

 

 

Surullisiakin tapauksia
Mäkelä ehti siirto- ja nosto-operaatioiden aikana nähdä monta erilaista tapausta. Kaikkein työläin ja raskain 14 vuotta turmakoneita siirtäneelle Mäkelälle oli Vehmersalmen onnettomuuskoneen nosto vuonna 2013. Se oli myös hänen viimeisin siirto-operaationsa.

Turmassa menehtyi kolme saman perheen jäsentä. Pilotti oli Mäkelän ystävä.

– Kone oli 20 metrin syvyydessä ja kahdella sukeltajalla meni kaikkien osien etsimisessä ja nostamisessa vedestä kolme päivää. Se operaatio kesti poikkeuksellisen pitkään, Mäkelä muistelee.

Vaikka Mäkelän johtamissa operaatiossa on ollut surullisiakin hetkiä, eivät tapaukset ole jääneet painamaan mieltä.

– Vahingot ovat aina tarpeettomia, mutta niitä sattuu. Se on inhimillistä. Jos jokin asia jäi pyörimään mieleen, ne keskusteltiin aina tiimin kesken. Ja turmat tutkittiin niin tarkkaan, että pöytäkirja kestää päivänvalon. Sellaista tunnetta, että joku tapaus olisi jäänyt selvittämättä, ei ole, Mäkelä vakuuttaa.

Koskaan hän ei myöskään 14 vuoden aikana ole jättänyt konetta nostamatta vedestä ja siirtämättä maastosta. Ei edes silloin kun Äkäskerossa siirtoauto ei päässyt tarpeeksi lähelle.

– Silloin jouduimme uittamaan konetta varmaan kilometrin vedessä, että päästiin sellaiseen paikkaan, johon saatiin nosturi paikalle.

Monissa tapauksissa tarvitaan mielikuvitusta. Niin myös Metelinniemen golfkentällä Paltamossa.
Kun golfkentäjn johtaja oli kieltänyt viheriöllä ajamisen, lähti Mäkelä kotiinsa Rovaniemelle ja rakensi kopteriin sopivat siirtopyörät ja akselin.

– Ne kiinnitettiin liinoilla kopteriin ja kopteri kuljetettiin varovasti griinin reunaa pitkin pois golfväylältä, ja golffarit pääsivät jatkamaan pelejään.

Männikköön pudonnut porotaloushelikopteri käytiin hakemassa puutavaran kuljetukseen käytettävällä traktorilla. Kuva: Juhani Mäkelän kotialbumi
Ilmailu-lehden artikkelit

Himalajan syleilyssä: Lentävä telttaretki 3 400 metrin korkeudessa

Tuhansien laskeutumispaikkojen maa

Tervalentäjät voittivat 17 000 maililla yhteisösarjan

Ilmailuliitto neuvotteli lisäajan AIP-päivityksille

Nollavisio: ei kuolleita eikä vakavasti loukkaantuneita

Saapuvat: Ilmailu-uutisia

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnistaminen

Suomen ensimmäinen F-35A-hävittäjä julkistettiin   

Lisää artikkeleita