Mauri ”Moog” Konttinen kasvoi lapsuutensa Härmälässä lentokentän ja lentokonetehtaan tuntumassa. Siksi ilmailukipinä iski jo lapsuudessa. Hän katseli kymmenvuotiaana, kun ensimmäisenä suomalaisena lentämistä vuonna 1911 yrittäneen Aadolf Aarnon lentoyrityksen 50-vuotismuistopatsas Potkuria pitelevä poika paljastettiin vuonna 1961.
Mauri ”Moog” Konttinen pienoismalleineen on tuttu kasvo lentotapahtumista. Hänessä kiteytyy ilmailun harrastuneisuus pienoismalleista ilmailukirjojen ja -sarjakuvien kautta musiikkiin. Aika moni suomalainen on kuullut Konttisen menestyshitin Ressu ja Punainen Paroni.
Tampereen Härmälän kaupunginosan yksi viimeisistä hipeistä, Mauri ”Moog” Konttinen saapuu tapaamispaikalle hänelle rakkaalle paikalle. Seisomme kolmiossa, jossa ovat Valmetin vanha lentokonetehdas, vitriinissä kaksitasoinen VL Viima ja Adolf Aarnon muistopatsas Potkuria pitelevä poika. Vain muutaman sadan metrin päässä tästä Unto Hietasen veistämästä pronssiveistoksesta kuvanveistäjä Aarno yritti ensimmäisenä suomalaisena kohota Pyhäjärven jäältä ilmaan lentokoneella vuonna 1911. Lento kuitenkin epäonnistui. Mutta kymmenvuotias Konttinen onnistui näkemään lennon kunniaksi tehdyn 50-vuotismuistopatsaan paljastustilaisuuden vuonna 1961.
”Koska asuin Tampereen Härmälän lentokentän läheisyydessä, oli ilmailu lähellä minua. Siksi oli hienoa nähdä kansakoulun veistoluokan ikkunasta, kun patsasta paljastettiin. Ulos meitä ei kyllä päästetty”, muistelee Konttinen.
Härmälä oli noihin aikoihin työläiskaupunginosa, joka vilisi villejä lapsia. Monia yhdisti lentokenttä ja ennen kaikkea sen hienot koneet ja lentonäytökset.
”Me mentiin kavereiden kanssa näytöksiin aina yhden suon yli. Se oli vaarallistakin. Järjestysmiehet huutelivat meidän perään, mutta ei ne mitään mahtaneet, kun me ylitettiin sitä suota ja mentiin katsomaan Fougia ja Gnateja. Ei tarttenut maksaa sisäänpääsyä.”
Konttinen sai kentän laidalla myös todistaa monia läheltä piti -tapauksia ja oikeita onnettomuuksiakin.
”Kerran yksi kone ei päässyt kentälle asti, vaan teki pakkolaskun Pyhäjärven jäälle. Se kuitenkin petti ja kone meni osittain jään läpi. Sitten me pikkupojat mentiin tietysti kelkoilla katsomaan sitä.”
Toinenkin kelkkakokemus tulee tälle ilmailuharrastajalle mieleen.
”Laskin siinä kentän reunalla kelkalla, kun DC-3 tuli laskuun. Se näytti aika pahalta ja lähdin kyllä liukkaasti alta pois.”
Pienoismalleista Brewsteriin
Vuosi 1961 oli Härmälän pojalle muutenkin tärkeä kuin Aarnon patsaan paljastuksen vuoksi. Konttisen aloittelevalta lentokonetehtaalta, hänen kodistaan, valmistui ensimmäinen lentokoneen pienoismalli. Se oli brittiläinen, kaksipaikkainen toisen maailmansodan hävittäjäkone Bolton Paul Defiant.
”Se oli minulla Kansainvälisen Muovimallinrakentajien yhdistyksen (IPMS) 50-vuotisjuhlanäyttelyssä Vantaalla mukana viime keväänä. Herätti ansaittua huomiota ja oli selvästi tapahtuman vanhin pienoismalli.”
50 vuotta sitten pienoismallien muovi oli vielä huonoa ja kovaa. Nyt rakentaminen on helpompaa ja tälläkin hetkellä Konttisella on useita koneita työn alla. Hän vain harmittelee, että tamperelainen pienoismalleja myynyt alan erikoisliike Harraste lopetti juuri toimintansa.
”Meidän kerhossa on sellaisia, jotka ovat todella tarkkoja pienoismalliensa kanssa. Itse en ole turhan tarkka. Kansainvälisesti katsottuna Suomessa tehdään paljon pienoismalleja. Sen näkee muun muassa siitä, että koneiden mukana on usein suomalaiset merkit mukana.”
Konttinen varttui 17-vuotiaaksi eli vuoteen 1967 asti Härmälässä, mutta muutti sitten muualle Tampereella. Lentämisharrastus oli kovasti mielessä ja hän haaveili lentäjän urasta armeijassa.
”Se vain oli siihen aikaan niin, ettei työläisen kakara päässyt ilmavoimiin. Eikä lentolupakirjaan ollut varaa.”
Sen verran hän pääsi ilmavoimia koskettamaan, että palveli varusmiespalvelunsa tutka- ja ilmavalvonnassa Tikkakoskella aina aliupseeriksi asti. Siellä tuli otettua muun muassa ”kylmät tyypit” pommikoneella.
”Tikkakosken kentällä oli esillä Blenheim. Yksi sunnuntaipäivä repäisin sen luukun auki ja menin istumaan koneeseen. Kaveri otti sitten valokuvia. Olisi käynyt huonosti, jos joku olisi sen nähnyt. Ja Tampereen Saukonpuistossahan oli Brewster, jolla olen kanssa ottanut tyypit.”
Varsinkin monitasokoneet, kuten tämä entisen lentokonetehtaan vieressä vitriinissä oleva VL Viima, ovat aina kiinnostaneet Mauri Konttista. Ne näkyvät myös hänen pienoismalleissaan.
Ressusta idoli ja hitti
Konttinen on suunnannut ilmailuharrastuksen koko elämäänsä. Kun musiikki tuli mukaan, törmäsi hän toiseen härmäläläiseen, Pertti ”Veltto” Virtaseen, jonka kanssa Konttinen soittikin pitkään. Hän tömäytti yhteen myös jenkkiläiseen Snoopy-yhtyeeksi kutsutun The Royal Guardsmenin musiikkiin, jossa seikkaili Tenavista tuttu sarjakuvahahmo Ressu (englanniksi Snoopy). Pitkän saksan Tampereen yhteislyseossa lukenut Konttinen käänsi yhtyeen kappaleiden tekstejä ja teki Ressusta suomalaishitin vuonna 1977.
”Minulla oli englannin kielen pohjana BB eli tv:stä tuttu Bonanza ja Beatles-yhtye. Niin käänsin kappaleen, josta tuli Ressu ja Punainen Paroni.”
Ressuhan jahtasi kuuluisassa piirros-elokuvan pätkässä koirankoppinsa katolta ensimmäisen maailmansodan saksalaista lentäjä-ässää Manfred von Richthofenia.
Eikä Konttinen ole jäänyt kauas Ressusta: yksi varhaisvuosien koirahahmoista oli jo piirtynyt hänen paitaansa tussilla. Ja Ressun jahtaamat kaksi- ja kolmitasot korostuvat hänen pienoismalleissaan.
Muutoinkin saksalaiset lentokirjat lukeutuvat Konttisen suosikkeihin ja hän on myös kääntänyt niitä. Silti suurin osa kotikirjastosta käsittää suomalaista lentokirjallisuutta.
”Olen pyrkinyt keräämään kaiken lentämisestä kertovan suomenkielisen kirjallisuuden.”
Kirjallinen lahjakkuus näkyy tämän nykyisin eläkkeellä olevan diplomi-insinöörin muussakin tuotannossa. Hän on kirjoittanut kolme tuhtia kirjaa omasta elämästään. Niitä koristavat monet hänen itsensä piirtämät kuvat lentokoneista.
”Kun en ollut aivan varma valokuvien tekijänoikeuksista, päätin piirtää koneet itse.”
Sarjakuvat ovat olleet hänen elämässään myös Korkeajännitysten kautta. Niihin hän on tehnyt muun muassa tietoiskuja tutkan toiminnasta toisessa maailmansodassa. Lisäksi hän on kääntänyt ja käsikirjoittanut Korkkareita.
Jalat maassa ilmailussa
Ja toki lentosimulaattorit ovat olleet Konttisen elämässä niin kauan kuin niitä on ollut markkinoilla.
”Kun pelit ovat parantuneet, on koko ajan vaadittu tietokoneilta enemmän vääntöä ja on pitänyt ostaa parempia koneita. Joskushan laitoin tietokoneen molemmille puolille 30 litran kaiuttimen, ja siinä kun ammuin Messerschmittin 20-millisellä, tiesi naapuri takuulla, että olen simulaattorilla.”
Koska Konttinen on pystynyt peilaamaan ilmailua monen harrastuksensa kautta, hänellä ei ole ollut hirveätä hinkua taivaalle. Myös käynnit ulkomaisissa ilmailun huippumuseoissa ovat ravinneet hänen ilmailunälkäänsä.
Jotain muistoja pienkoneella lentämisestä sentään on kertynyt.
”Meillä oli keikka Ylivieskassa, mutta sitten tuli lyhyt hyväntekeväisyyskeikka Ouluun. Lensimme sinne kahdella Cessnalla, jotka laskeutuivat Ylivieskan raviradalle. Heitettiin Oulussa keikka ja sen jälkeen palattiin Ylivieskaan. Tuli hirveä lumipyry, ja tietysti meidän olisi pitänyt kääntyä, mutta päätettiin jatkaa matkaa keikalle. Onneksi sieltä pyrystä tuli vihdoin esiin Ylivieskan kirkon tapuli.”
Konttiselle ei jäänyt yläilmoissa kohdatusta vaaran hetkestä traumoja. Mutta nyt hänellä ovat jalat tiukasti maassa ja pienoismalleja syntyy tasaisella tahdilla. Hän vain tuskailee sitä, että alan harrastajien ikä lisääntyy ja nuoria on vaikea saada harrastuksen pariin. Siksi hän kiertääkin ilmailutapahtumia pienoismalli- ja ilmailukulttuurin sanansaattajana.
Punaisen paronin eli saksalaisen lentäjä-ässän Manfred von Richthofenin koneen pienoismalli on Mauri Konttiselle rakas.
Konttinen on laittanut elämäänsä kansien väliin kolmen opuksen verran. Niissä on paljon hänen tekemiään piirroksia lentokoneista.
