Suomen Ilmailumuseo on Mikael Konttiselle tuttu paikka. Perheen lapsetkin ovat päässeet haistelemaan siellä ilmailun historiaa. Ilmailumuseossa harjoittelee säännöllisesti myös Finnair Pilots´ Big Band, jonka riveissä hän soittaa ja laulaa.
Ilmailu on ollut Mikael Konttiselle aina jollakin tavalla selittämättömän kiinnostuksen kohde.
”Kun näin lapsena lentokoneen taivaalla, se oli aina kova juttu. Pylkönmäellä, jossa vartuin, lentokoneita tosin näki vain harvoin. Sen sijaan Rovaniemellä ja Vantaalla, jossa kävin sukuloimassa, oli mahtavaa nähdä koko ajan uusia koneita.”
Lentokoneissa on aina ollut hyvä tunnelma ja on ollut luontevaa mennä sisälle lentokoneeseen – niin matkustajana kuin lentäjänäkin.
”Minulla on edelleen tallessa kaulaani ripustetut ”yksin matkustavan lapsen” -kortit, joilla matkustin Tikkakoskelta Helsinkiin ja Rovaniemelle. Olin vasta 7- tai 8-vuotias, kun olen ensimmäisen kerran lentänyt yksin ilman vanhempia. Tallella on myös DC-9-palapeli, jonka olin saanut lahjaksi joltakin lennolta. Olin päällystänyt sen kontaktimuovilla.”
Konttinen on pystynyt rakentamaan kaksi komeaa uraa: sukuperintönä saadun musiikkimiehen taipaleen sekä lapsuuden haaveen lentäjänä. Miten hän on pystynyt yhdistämään lapsiperheen arjen, vaativan työn lentäjänä sekä keikkailun suosikkilaulajana?
”Se lähtee hyvin pitkälti joustavasta, ymmärtäväisestä ja taitavasta puolisosta”, Konttinen myöntää.
”Toki yritän tasapainoilla sen kanssa, että pystyisin tekemään kaikkea sopivassa suhteessa. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, sellainen työnteon ja uran kehittäminen tuntuivat hellittävän. Huomasin, että tärkeimmät asiat ovat kuitenkin kotona, lapset ovat pieniä vain hyvin lyhyen aikaa.”
Ennen pääsyä Finnairille Konttinen oli ennättänyt lentää monilla pienemmillä koneilla.
”Malmilla lennettiin Cessnalla ja Piper Turbo Arrowilla, Porissa Ilmailukoulussa Beechcraft King Airilla. En ole pitkiin aikoihin lentänyt Cessnalla – mutta hieman kutkuttelisi lentää sillä taas. Nyt kun olen tottunut Airbusiin, niin onhan se melko erilaista touhua”, hän naurahtaa.
Lentolupakirjansa hän suoritti Malmilla, jonka tulevaisuus näyttää huolestuttavalta.
”Seuraan suurella huolella Malmin kohtaloa. Onko mitään järkeä lähteä rakentamaan taloja suolle?”
”Malmin kenttä on aina ollut niin olennainen osa pääkaupunkiseutua. Tekniikka kehittyy ja lentokoneista tulee yhä ympäristöystävällisempiä. Ja kun olen itse lentänyt paljon Malmilta silloin kouluvaiheessa, melkein joka ilmansuunnasta löytyisi alueita, joihin ne asunnot voisi rakentaa. Pitää toivoa loppuun asti, että siihen tulisi joku järki.”
”Kun olen itse lentänyt paljon Malmilta silloin kouluvaiheessa, melkein joka ilmansuunnasta löytyisi alueita, joihin ne asunnot voisi rakentaa”, Mikael Konttinen sanoo.
Kun lentäjiä ei rekrytoitu, musiikki kannatteli
Musiikilla on ollut vahva asema Konttisen isän puolen suvussa. Hän on muistaakseen musikantti jo neljännessä polvessa – suvussa on aina veivattu haitaria, viulua, pianoa tai mitä milloinkin. Siltä ei Mikaelkaan voinut välttyä.
”Musiikki vei mennessään – lauloin kuorossa ja kävin pianotunneilla. Oli luontevaa mennä sen virran mukana. Siitä päädyinkin musiikkilukioon ja sen jälkeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikkia.”
Armeijan jälkeen hän haki Suomen Ilmailuopistoon Poriin ja suureksi ilokseen pääsikin sisään.
”Ajattelin, että nyt pääsen toteuttamaan lapsuuteni haavetta. Musiikistahan en ollut koskaan osannut haaveilla, sillä se oli aina ollut osa elämää.”
Kun Konttisen ryhmä valmistui tammikuussa 2011, maailmantalous näytti voimansa. Lentoyhtiöiden rekrytoinnit olivat jäissä monta vuotta, niin Suomessa kuin maailmallakin.
”Se oli siis todella huono aika valmistua, mutta pääsin tekemään musiikkia kymmenen vuotta ihan sydämeni kyllyydestä. Sain kattavan kuvan siitä, minkälainen on suomalainen musiikkiala.”
Noihin vuosiin mahtuu monta kirkasta hetkeä, kuten nousu suuren yleisön tietoisuuteen vuoden 2006 itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa Kaartin soittokunnan solistina – tapahtumaa kerääntyi ihastelemaan television äärelle noin 2,3 miljoonaa katsojaa. Konttinen eteni myös Seinäjoen Tangomarkkinoiden semifinaaliin, esiintyi Suomen Euroviisu-finaaleissa, juonsi missikisoja ja teki tv-ohjelmaa Mikaelin Naiset.
”Kun Finnairin rekrytoinnit sitten avautuivat, oli mahtavaa saada vihdoin töitä ilmailualalta. Olin ehtinyt tehdä muutakin hommaa ja saada perspektiiviä asioihin.”
Piloteista on moneksi, vaikka laulamaan matkustajille
Suomalaisten lentoyhtiöiden pilottikunnasta löytyy paljon eri alojen taitajia.
”Omalla Ilmailuopiston kurssillani opiskeli paljon insinöörejä, joka on ollut aika perinteinen vaihtoehto, mutta myös Sibelius-Akatemian klassinen pianisti sekä yhdistetyn maailmanmestari ja olympiakultamitalisti Hannu Manninen.”
”Nykyisissä kollegoissa on lääkäri, lakimies ja it-ammattilaisia, mutta myös monen urheilulajin intohimoisia harrastajia. Jotkut ovat todella pitkällä vaikkapa triathlonissa. Se on todella mielenkiintoista, koska eri kapteenien kanssa tulee puhetta mitä erilaisimmista asioista ja samalla oppii monenlaista uutta.”
Finnairin eri harrastusporukoissa viihtyvät myös muun muassa kiipeilijät ja jääkiekkoilijat.
Konttisella musiikkiharrastus kehittyi ammatiksi asti, ja nyt hän käyttää musiikkiin sen ajan, jonka joku muu kuluttaisi tennikseen tai golfiin. Keikallekin on hienoa mennä, kun se ei enää ole kokopäivätyö.
Toki lentäessäkin voi laulaa, jopa koko matkustamon kuullen. Konttiseltakin onkin muutaman kerran kuulutus ”lipsahtanut” laulun puolelle.
”Olen laulanut joulunaikaan muutaman kerran joululaulun. Joulu on sellaista spesiaaliaikaa meille kaikille. Lomalentotyyppisillä matkoilla on myös ihan oma fiiliksensä ja Las Palmasin lennoilla olen esittänyt pari kertaa Oo Las Palmasin. Lennolla, jolla on paljon työntekoon keskittyviä ja kiireisiä liikematkaajia, on varmaankin parempi jättää laulamatta”, Konttinen hymyilee.
Maailman ainoa lentäjistä koostuva Big Band
Finnairilla on vireä musiikkielämä. Joka toinen keskiviikko Finnair Pilots´ Big Band harjoittelee Suomen Ilmailumuseossa, ja kokoonpano on ilmeisesti maailman ainoa lentäjistä koostuva Big Band.
Konttinen sai ilokseen liittyä Big Bandiin jo valmistuessaan Porista ja oli opiskelijajäsen aina siihen asti, että pääsi pari vuotta sitten varsinaiseksi jäseneksi.
”Meillä oli pari viikkoa sitten Aleksanterin teatterissa Finnair Soi -tapahtuma, jossa esiintyivät naiskuoro Finnair Singers, Finnairin kuoro, jossa on mukana myös paljon eläkeläisiä, Pilots´ Big Band, oopperalaulaja-lentoemäntä Silja Aalto sekä minä. Finnairin palveluksessa on todella paljon musiikki-ihmisiä, paljon bändejä, laulajia ja esiintyjiä, se on mahtavaa!”
”Olisi hauskaa kehittää jatkossa jotakin muutakin musiikin ja viihteen alueella työnantajan hyväksi.”
Finnairin musiikkilähettilään tehtävät kiinnostaisivatkin Konttista – olisiko vaikka Rat Packista lentoyhtiön kansainvälisten tapahtumien viihdenumeroksi?
”Nautin maailman katsomisesta yläilmoista. Viime yönäkin Helsinki näytti tosi upealta, kun taivaalla oli vain muutama pilvenharso kaupungin keskustan päällä. Olemmepa me missä tahansa, minun pitää päästä sen paikan korkeimpaan kohtaan näkemään se perspektiivi.”
Airbus 320 on hyvä perustyökalu
Konttinen on lentänyt koko Finnair-aikansa perämiehenä Airbus 320 -koneissa.
”Tykkään tästä liikennelajista. Tulemme usein illaksi kotiin, kohteet ovat vaihtelevia, kotimaassa saatetaan yöpyä Rovaniemellä, Oulussa tai Vaasassa, talvikaudella lennetään Kanarialle tai Dubaihin.”
Parin vuoden aikana hän on päässyt näkemään keskeiset Euroopan kohteet.
”Tänä kesänä sesonkikohteista kävin ensimmäistä kertaa Korfulla, Riminillä ja Bolognassa. Jokin aika sitten kävimme Kazakstanin pääkaupungissa Nur-Sultanissa ja vuosi sitten oli mahtavaa lentää ensimmäisen kerran Islannin Keflavikiin.”
”Uusia paikkoja tulee kuulemma niillekin lentäjille, jotka ovat lentäneet jo parikymmentä vuotta. Reittiverkosto elää koko ajan. Myös isot kentät, kuten Heathrow, Frankfurt ja Charles de Gaulle ovat aina hienoja kokemuksia. Niissä tulee joka kerta vastaan lentoyhtiöitä, joita en ole nähnyt ikinä aikaisemmin. Mahtavia paikkoja niin kesällä kuin talvella ovat myös Kittilä-Ivalo.”
Toki myös isompi kone ja kaukokohteet kiinnostavat, mutta niille on hänen mielestään aikansa, joskus myöhemmin.
Konttista kiinnostaa perinteinen urapolku. Seuraavien 25 vuoden aikana hän on ensin kapearunkoperämies, sitten laajarunkoperämies, kapearunkokapteeni ja lopulta laajarunkokapteeni.
”A320 on hyvä perustyökalu, josta on aikanaan luontevaa siirtyä A330:een, joka on ohjaamoltaan melkein yksiyhteen, koneen massa on vain isompi. Airbus A350 on sitten jo aivan erilainen, uudempaa teknologiaa. Olen kerran matkustanut A350-koneella ja kerran käynyt sen simulaattorissa, ja onhan se ympäristö ihan mielettömän hieno uusine designeineen. Matkustajankin näkökulmasta A350 on todella miellyttävä kone.”
Mahtavaa lentää ylösalaisin!
Taitolentoonkin Konttisella on oma tuntuma. Hän kertoo käyneensä muutaman kerran taitolennolla ja Porissa oli koulutusohjelma, jossa opittiin miten toimia, jos lentokone on ylösalaisin.
”Ja olihan se ihan mahtavaa”, hän riemastuu.
”Purjelentäminenkin on aina kiinnostanut, ja jos sellainen mahdollisuus sattuisi sopivaan väliin, olisihan sekin kiva päästä kokemaan. Kaikki ovat sanoneet, että purjelento on aivan oma juttunsa – ilmassa kuuluu vain tuulen suhina.”
Konttiset ovat käyneet myös lasten kanssa Malmin pyöreässä katsomassa, kun joulupukki on saapunut lentokoneella Helsinkiin ja myös Ilmailumuseo on tuttu vierailukohde.
”Saa nähdä, onko näillä tulevilla sukupolvilla samanlaista kipinää kuin minulla. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että lentäminen kiinnostaa nuoria hyvänä ammatillisena vaihtoehtona.”
Yhden ison muutoksen hän haluaisi tuoda ilmailualalle.
”Me olemme edelleen erittäin miehinen ammattikunta. Globaalisti vain pieni prosenttiosuus lentäjistä on naisia, kun sen pitäisi minusta olla 50 prosenttia. Nuorten tyttöjen ja naisten pitäisi miettiä tätä ja hakea ilmailukouluihin. Ala kasvaa koko ajan ja pilotteja tarvitaan lisää. Tässä työssä sukupuolella ei ole mitään merkitystä.”
