Laskuvarjourheilun turvallisuusvuosi 2024

Hyppypäiviä tuli yli sata vähemmän kuin keskimäärin ja hyppymäärässä jäätiin ensimmäistä kertaa vuoden 1982 jälkeen alle 30 000 hyppyyn. Turvallisuusilmoitusten suhteellinen määrä pysyi kuitenkin viime vuosien tasolla.

Laskuvarjourheilijoiden kautta 2024 varjosti lentokoneiden myynti ja vikaantuminen. Jo kauden alussa oli tiedossa, että yksi Caravan oli myyty ulkomaille. Kesäkuun alussa hyppykoneen laskeutuminen epäonnistui: ensin koneen pyrstö osui kiitotiehen ja siitä seuranneen nokan alas painumisen vuoksi potkuri osui kiitotiehen. Juhannuksena vikaantui loppuvuodeksi Suomen suurin hyppykone, C-208B Grand Caravan. Lisäksi yksi C-182 oli koko vuoden poissa käytöstä moottoriongelman vuoksi.
Lopputulemana oli, että kauden 2024 hyppymääräksi jäi 29 475, joka on 7200 hyppyä vähemmän kuin edellisenä vuotena. Hyppymäärissä on vuosittaista vaihtelua, viime vuosina määräksi on vakiintunut vajaat 40 000 hyppyä.

Odotetusti myös turvallisuusilmoitusten määrä väheni, niitä tehtiin 161. Eniten ilmoituksia, 102, tehtiin niin sanotuista muusta syystä eli tilanteesta, johon ei liity varavarjon käyttämistä tai loukkaantumista. Tyypillinen muu syy on laskeutuminen muualle kuin suunniteltuun paikkaan. Loukkaantumisia ja varavarjotilanteita sattui lähes saman verran, loukkaantumisia oli yksi enemmän, 30.
Suhteellisesti laskettuna sekä loukkaantumisten, varavarjotilanteiden että muiden syiden määrä pysyi suunnilleen edellisvuosien tasolla.

 

 

Epäonnistuneita laskeutumisia
Eniten loukkaantumisia tapahtui alkeisoppilaille. Heidän tyypillisin vammansa oli huonosta alastuloasennosta tai loppuvedosta seurannut nilkan murtuma tai venähdys. Yhteensä oppilaita loukkaantui 12 sekä yksi tandemoppilas. Oppilaat hyppäsivät viime vuonna noin 3500 hyppyä, joten loukkaantumisia tapahtui noin 290 hypyn välein.

Itsenäisiä hyppääjiä loukkaantui 17. Heidän vammansa olivat usein vakavampia kuin oppilaiden. Syinä voivat olla esimerkiksi törmäys vapaapudotuksessa toisen hyppääjän kanssa, mikä aiheuttaa helposti murtumia sekä suorituskykyinen laskuvarjo, jolla lentäminen ja laskeutuminen vaativat enemmän huolellisuutta ja tarkkuutta kuin rauhallinen ja kookas oppilasvarjo. Kun marginaali on pieni, loukkaantumisriski on suuri. Itsenäisten hyppääjien loukkaantumisväli oli noin 1350 hyppyä.

 

 

Varavarjo on hyppääjän henkivakuutus
Mikäli päävarjoa ei voi ohjata tai se ei lennä, käytetään varavarjoa. Viime vuonna varavarjoa käytettiin 29 kertaa, oppilaat viisi, tandem kerran ja itsenäiset hyppääjät 23 kertaa. Useimmin varavarjoon turvautuivat kokeneimmat hyppääjät, peräti 14 kertaa. Tätä selittää se, että kokemuksen myötä voi käyttää sellaisia päävarjoja, jotka ovat varsin pieniä ja erittäin suorituskykyisiä ja sen vuoksi myös herkkiä reagoimaan huonoon avausasentoon ja huolimattomaan pakkaamiseen.

Kokemuksesta riippumatta yleisin syy varavarjon käyttöön oli huono, epäsymmetrinen avausasento. Tällöin varjo voi aueta epämääräisessä järjestyksessä aiheuttaen punoksiin kierrettä ja varjon vauhdikkaan pyörimisen ja samalla nopean korkeudenmenetyksen.

Varavarjossa käytetään lähes poikkeuksetta automaattilaukaisinta. Se mittaa hyppääjän vajoamisnopeutta ja korkeutta ja avaa varavarjon ennalta määrätyssä korkeudessa, jos hyppääjä ei ole avannut pää- tai varavarjoaan. Automaattilaukaisin pelastaa maailmassa vuosittain usean hyppääjän hengen.

Automaattilaukaisin aktivoitui viime vuonna kolmella hyppääjällä. Kahdessa tapauksessa hyppääjä oli avannut päävarjonsa niin alhaalla, että laite toimi kuten pitikin, vaikka tarvetta ei sinänsä ollut. Kerran laukaisin oli väärässä toiminta-asetuksessa. Se aktivoitui 15 metriä ennen maanpintaa aiheuttaen hyppääjän loukkaantumisen.

 

Törmäyksiä ja lähellä törmäystä -tilanteita
Edelliseen vuoteen verrattuna törmäysten ja lähellä törmäystä –tilanteiden määrä väheni merkittävästi. Silti niiltä ei vältytty. Laskuvarjohyppääjän vauhti vapaapudotuksessa on noin 180 km/h. Suosituimmilla hyppytyyleillä, freestyle, kulma, head-up ja head-down, vauhti on helposti 250 km/h, jopa enemmän. Tällaisissa nopeuksissa tapahtuvat törmäykset ovat korkeaenergisiä ja aiheuttavat vakavia vammoja.

Kaksi hyppääjää törmäsi toisiinsa vapaapudotuksessa. Toiselle tuli murtumat kyynärvarteen ja sääriluuhun sekä kaksi hyväasentoista murtumaa selkärankaan. Selkärangan vammat saattoivat syntyä metsään laskeutumisen yhteydessä – hyppääjän tajunnantaso laski törmäyksen vuoksi eikä hän kyennyt ohjaamaan varjoaan. Toisen hyppääjän vammat olivat pienemmät, polven nivelsiteet rikkoutuivat ja polven alapuolelle tuli haava ja mustelma.

 

 

Asenne ratkaisee
Useassa ilmoituksessa kerrottiin hyppääjän tai hyppääjien turvallisuusasenteen olleen huoleton tai jopa vähättelevä. Joissakin ilmoituksissa hyppääjä ei ollut ymmärtänyt toimintansa vaarallisuutta itselleen tai toisille hyppääjille. Myös maaorganisaation – maahenkilön ja mahdollisen radiohenkilön – osaaminen ja valppaus ovat merkittäviä turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Pitää tietää miten toimia äkillisissä ja yllättävissä tilanteissa. Koko paletin keskellä on hyppyorganisaation johto, miten turvallisuushakuinen ja –myönteinen asenne välittyy ja välitetään jokaiselle hyppääjälle ja muulle toimijalle.

Suomessa viimeisin kuolemaan johtanut laskuvarjo-onnettomuus tapahtui vuonna 2018. Moni hyppääjä on aloittanut laskuvarjoharrastuksensa vasta tämän jälkeen eikä onnekseen ole koskaan nähnyt vakavaa loukkaantumista tai sellaisesta toipuvaa hyppääjää. Vielä harvempi tietänee kuolemantapauksista ja niiden syistä. Nämä voivat selittää hyppääjien virheellistä turvallisuudentunnetta ja luottamusta hyvään tuuriin – ei ennenkään ole tapahtunut mitään.

FAI:n kansainvälinen laskuvarjokomitea ISC lähettää vuosittain turvallisuuskyselyn noin 80 hyppymaahan. Vastausprosentti on ollut hieman yli 50. Kyselyn tarkoitus on saada maailmanlaajuista tietoa kuolemantapausten lukumäärästä hyppytoiminnassa sekä julkaista luotettavia lukuja riskeistä ja hyppymääristä. Kyselyssä selvitetään myös, kuinka yleistä varavarjon pakkolaukaisuhihnan (RSL) ja automaattilaukaisimen (AAD) käyttö on oppilailla, aloittelijoilla ja kokeneilla hyppääjillä.

Kuolemantapausten riskilukuina käytetään sekä hyppyjä kuolemantapausta kohti (riskitekijä 1) että hyppääjiä kuolemantapausta kohti (riskitekijä 2). Suomessa riskitekijä 1 on viimeisen 10 vuoden ajalta 1:138 551 hyppyä, ISC:n tilastoinnissa riskitekijä 1 on 1:167 676 hyppyä.

Neljä maata, Suomi, Ruotsi, Ranska ja Norja ovat ainoina maina lähettäneet tiedot 61 peräkkäisen vuoden ajan. Ne toimivat eräänlaisena verrokkina muille maille.

Edistä turvallisuutta – tee turvallisuusilmoitus

Laskuvarjohyppääjät tekevät toimintaansa liittyvistä poikkeamista sähköisen turvallisuusilmoituksen Suomen Ilmailuliiton Laskuvarjotoimikunnalle (LT). Ilmoituksen näkevät Ilmailuliiton lajipäällikkö, toimikunnan puheenjohtaja sekä erikseen nimetyt LT:n jäsenet.

Ilmoituksen tapahtumapaikan organisaation jäsenet, esimerkiksi koulutus- ja turvallisuuspäällikkö, näkevät myös ilmoituksen. Halutessaan ilmoituksen voi tehdä anonyymisti.

Seuraavista tapauksista on aina tehtävä turvallisuusilmoitus
1. Kaikki tapaukset, jotka ovat turvallisuutta vaarantavia tai joista olisi voinut kehittyä vaaratilanne.
2. Kaikki tapaukset, joissa varjon toiminta on ollut epänormaali (vajaatoiminta).
3. Kaikki hypyt, joissa on käytetty varavarjoa.
4. Kaikki tapaukset, joissa on sattunut loukkaantumisia.
Turvallisuusilmoituksen tekeminen ei poista velvollisuutta tehdä GEN T1-4 mukainen ilmoitus.
Turvallisuusilmoituskoosteet vuodesta 2001 alkaen on julkaistu Laskuvarjotoimikunnan verkkosivuilla: https://laskuvarjotoimikunta.ilmailuliitto.fi/materiaalipankki/materiaalipankki-tilastoja/

Lähteet
Laskuvarjotoimikunta, Laskuvarjourheilun turvallisuusilmoitukset 2024.
ISC, Safety Report 2023.
Traficom, Yleis- ja harrasteilmailun turvallisuustilanne 31.1.2025. (Luettu 31.1.2025.) https://tieto.traficom.fi/fi/tilastot/yleis-ja-harrasteilmailun-turvallisuustilanne