Tänä vuonna itselläni tulee täyteen 50 vuotta ilmailun parissa – alkaen lennokkipojasta ja monien lentäjävaiheiden kautta päätyen onnettomuustutkintaan. Kansainvälinen lentoturvallisuustyö alkoi toden teolla jo 1990-luvulla Hornet-projektin aikana ja jatkui tiiviisti myöhemmin Finnairilla.
Suomi on kuitenkin melko pieni ilmailumaa ja opiksi otettavia tapahtumia rajallisesti. Siksi on aivan keskeistä seurata, mitä maailmalla tapahtuu ja verkostoitua eri kollegojen kanssa. On ”tyhmää” toistaa jo muiden tekemiä virheitä; parempi kääntää muiden kokemukset ennaltaehkäisemään omia ongelmia. Tämä vinkkinä koneiden omistajille, kerhoille sekä lentoyrityksille. Esimerkiksi uuden koneen hankintaa mietittäessä googlettamalla saa paljon infoa koneen turvallisuudesta ja niin edelleen.
Kun Suomessa tapahtuu onnettomuus tai vakava vaaratilanne, aika nopeasti minä tai tutkintaryhmä alkaa selvittää kansainvälisistä lähteistä, onko muissa maissa tapahtunut vastaavaa. Viranomaisena minulla on hyvät yhteydet erityisesti muihin EU-maihin sekä EASA:n poikkeamatietokantaan. Siitä on hyvä aloittaa kommunikointi muiden maiden kanssa.
Tutkintatyön ohella minulla on ollut mahdollisuus olla kehittämässä EU:n eli ENCASIA:n (European Network of Civil Aviation Safety Investigation Authorities) työryhmän puheenjohtajana yhteistyötä maiden välillä. Tämä on ollut loistava paikka verkostoitua ja saada oppia muilta mailta. Toki on ollut paljon myös annettavaa jakamalla hyviä tutkintakäytäntöjä muille maille.
Viime vuonna Nigerian AIB pyysi minua tekemään ensin vertaisarvioinnin virastoonsa ja myöhemmin kouluttamaan yli 60 heidän tutkijaansa tutkintaprojektiin. Pidin lomaa työpaikaltani ja lensin Nigeriaan. Perillä olin yllättynyt, kuinka paljon ilmailuosaamista siellä oli, mutta tutkinnan hallinta, turvallisuussuositusten seuranta sekä tiimityö vaativat kehittämistä. Siitä lähdin rakentamaan treeniohjelmaa asioiden korjaamiseksi ja vedin heille kaksi viikkoa harjoituksia. Parasta oli se, että Nigerian AIB:n väellä oli kova motivaatio oppia tutkinnan hyviä käytäntöjä. Helpottaa oleellisesti koulutuksen vetäjää.
Nyt olen sitten päätynyt ICAO:n projektiin Kambodžaan, joka on aivan uusi maa kokemuksena. Otin virkavapaata OTKES:ista. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että hieno maa ja kehittyy valtavaa vauhtia mukaan lukien ilmailuliikenne. Viime kesänä opiskelin ja tentin ison läjän ICAO:n manuaaleja ja ennen lähtöä vielä useita YK:n tenttejä. Näin muutaman viikon Kambodžan kokemuksen jälkeen ymmärrän hyvin, miksi ICAO:n pykälät pitää osata varsin tarkasti. Täällä yksi iso tavoite on rakentaa itsenäinen onnettomuustutkintaviranomainen ja ”isoja” johtajia tavattaessa on oltava pykälät pikkutarkasti heti hallussa.
Keskeiset viestini Nigeriassa ja Kambodžassa ovat olleet:
• Valtiolla oltava kaksi lentoturvallisuusviranomaista eli valvova ja tutkiva viranomainen. Molempien on kuitenkin painotettava, että yritysten ja yhteisöjen oma vastuu lentoturvallisuustyössä on keskeinen.
• Onnettomuustutkintaa tekevä viranomainen perustaa kaiken työn ja viestinnän faktoihin, spekuloinneille ei ole sijaa. Näin uskottavuus tutkintatyöhön säilyy ja tutkintaa tehdään yksinomaan turvallisuuden parantamiseksi.
Ismo Aaltonen on Onnettomuustutkintakeskuksessa ilmailun johtava tutkija (virkavapaalla) ja ICAO:n ilmailun onnettomuustutkinnan erityisasiantuntija.
