Tänä vuonna 2025 Karhulan Ilmailukerho on toiminut 80 vuotta. Merkkivuotta ei erityisemmin vietetä. Kerho perustettiin 2. tammikuuta 1945 nimellä Kymin Purjelentokerho.
Lentotoiminnan alkuun saattamiseksi tilattiin Jämiltä Harakka I:n rakennussarja. Vuonna 1946 kerho osti Jämiltä vielä lievästi vaurioituneen Grunau-9-koneen. Pari ensimmäistä vuotta kului näiden koneiden rakentamisessa ja kunnostamisessa.
Lentäminen alkoi vasta 1. tammikuuta 1947, kun Erkki Nikkinen suoritti uudella Harakalla sen ensilennon. Harakka I on säilynyt nykypäivään ja se on lentokuntoisena kerhon Lentomuseossa.
Vuonna 1948 nimi muutettiin Kymin Ilmailukerhoksi. Lentotoiminta oli varsin hiljaista Harakalla ja Grunau-9:llä aina vuoteen 1957 asti. Tällöin kerho nimi vaihdettiin Karhulan Ilmailukerhoksi.
Vuonna 1963 toimintaluvut ponnahtivat valtakunnan huipulle, kun startteja kertyi 3607. Kalustona olivat silloin Rhönlerche OH-KRC, itse rakennettu PIK-5b OH-PBL ja Ka-6CR OH-RSI. Tämän vuoden jälkeen Karhulan Ilmailukerho on pysynyt yhtenä Suomen aktiivisimmista purjelentokerhosta.
Kotikenttä Kymi
Kerhon lentotoiminta on tapahtunut Kymin lentokentällä. Alkuvuosina vuoteen 1964 asti lennettiin talvisin myös meren jäällä, mutta sen jälkeen tästä talvilentotoiminnasta luovuttiin.
Kymin kentällä konesuojana käytettiin 1950-luvulla vanhaa sodanaikaista Mersujen huoltohallia, joka sittemmin purettiin ja kerholaiset rakensivat kentän itälaidalle Nummela-tyyppisen purjekonehallin vuonna 1961. Kaluston lisääntyessä halli kävi ahtaaksi ja vuonna 1972 rakennettiin uusi 20 x 20 metrin peltihalli. Sitä laajennettiin vuonna 1992 kokoon 20 x 32 metriä.
Vintturilla taivaalle
Alussa hinattiin Harakkaa laina-autoilla. Vuonna 1947 valmistui ensimmäinen oma vintturi. Vintturihinaus todettiin parhaimmaksi hinaustavaksi ja tuon ensimmäisen jälkeen kerholla on nykyisin käytössä jo seitsemäs itse rakennettu vintturi V-62, jota on jatkuvasti päivitetty käyttökelpoisemmaksi.
Hinauslankana on käytetty teräslankaa, joka kestää parhaiten kulutusta sorakentällä ulos vedettäessä.
Koulutus tulevaisuuden turvana
Koulutukseen panostettiin alusta alkaen. Yksipaikkaiskoulutus Harakalla päättyi kesällä 1959, kun kerho siirtyi 2-paikkaiskoulutukseen Rhönlerche II:lla. Vuonna 1966 koulukoneeksi vaihtui K 7 OH-KKO ja vuonna 1972 ASK 13 OH-KKU.
Kuitukauteen koulutuksessa siirryttiin vuonna 1982, kun kerholle hankittiin Puchacz OH-675. Toisen Puchaczin OH-832:n jälkeen päädyttiin nykyiseen ASK 21 OH-924:ään vuonna 2001.
Vuoteen 2025 mennessä kerho on kouluttanut C-vaiheeseen 661 uutta purjelentäjää. Lennonopettajia kerholla on ollut 34. Pitkäaikaisimmat opettajat olivat Oiva Lehtinen ja Pentti Lehtinen.
Lentokalusto seuraa kehitystä
Harjoitus-, suoritus- ja kilpalentämiseen käytetty purjekonekalusto on seurannut yleistä kehitystä. Vuonna 1957 kerho hankki ensimmäisen oikean purjekoneensa Komarin OH-MAA. Se kuitenkin tuhoutui jo vuonna 1958 osuttuaan puihin liian matalassa laskukierroksessa.
Ensimmäinen oikea tehopurjekone Ka 6CR hankittiin vuonna 1961. Se piristi lentotoimintaa tuntuvasti. Sitä seurasi Vasama OH-VAN vuona 1964 ja ensimmäinen lasikuitukone Utu vuonna 1967. Harjoituskoneissa PIK-5:n korvaajaksi päädyttiin vuonna 1965 K.K. Lehtovaaran Jämillä valmistamiin K 8b-koneisiin. 1980-luvulla siirryttiin harjoituskoneissa lasikuitukauteen.
Vielä 1990-luvulle asti hankittiin useita tehdasuusiakin tehokoneita, joista viimeisimpänä LS8-18 OH-895. 2000-luvun puolella uusien koneiden hinnat ovat nousseet niin suuriksi, että ei niiden hankintaa ei ole olut resursseja ja lentokalusto on pysynyt pääosin entisenä. Viimeisin hankinta oli käytetyn kaksipaikkaisen Duo Discuksen OH1045:n hankinta Saksasta vuonna 2024. Sillä korvattiin jo aiemmin myyty kansipaikkainen Janus C OH-719.
Purjelentotoiminta on pyörinyt samalla tasolla viimeiset vuosikymmenet, jolloin on lennetty vuosittain noin 1000 lentoa, 800—900 tuntia. Vuonna 2025 lentäviä koneita kerholla on kymmenen: kaksipaikkaisia Duo Discus ja ASK 21, tehokoneita LS8-18, Discus b, SZD-55, LS4, harjoituskoneita Junior, Club Astir IIIb ja ASK 23. Lisäksi lentää perinnekone Ka 6CR, joka hankittiin kerholle vuonna 1961, oli välillä Hallin Lentokerholla ja palasi Kymiin vuonna 2002.
Muuta toimintaa
Purjelentämisen lisäksi kerho ylläpitää vuonna 1994 valmistunutta Lentomuseota, jossa on näytteillä kalustoa Harakka-liitokoneista Ilmavoimien Draken ja MiG-21- hävittäjiin. Lentotekniikan Killan Gloster Gauntlet pitää myös Kymin museota kotitukikohtanaan.
Museoon on vapaa pääsy ja se on avoinna lentokautena, kun kentällä on kerholaisten toimintaa.
Vuosittain on järjestetty avoimien ovien ilmailupäivä, jossa voi seurata omien ja vierailevien koneiden lentotoimintaa ja tutustua niihin maassa. Ilmailupäivän yhteydessä on järjestetty DC-3-yhdistyksen jäsenlennätyksiä. Vuonna 2025 ilmailupäivää vietettiin lauantaina 9. elokuuta.
