Kun kirjoitan tätä kolumnia, on maaliskuu juuri alkanut ja ilmassa on jo kevään merkkejä. Ikkunasta näkyy lumeton metsä, jonka horisontissa kaksi maakotkaa näyttää lentävän kurvataistelua. Reviirikiistaa tai soidinmenoa, mistä sen tietää. Maailma on myös kovassa myllerryksessä reviirikiistoineen, mutta Ilmailuliitto pysyy politiikan ulkopuolella ja keskittyy omaan tehtäväänsä strategian mukaisesti.
Tiedottaminen on haastava laji. Välillä kun yksittäiset ihmiset kommentoivat päivän polttavia asioita esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, se saattaa sopivassa paikassa kirjoitettuna vaikuttaa Ilmailuliiton kannalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan virallisen kannan päättää hallitus tai tarvittaessa jopa vuosikokous, ja siitä viestittää puheenjohtaja toiminnanjohtajan kanssa. Vaikka jokaisella on varmasti mielipide asiasta kuin asiasta, kannattaa miettiä useamman kerran, missä ja miten mielipiteen tuo esille.
Kerhot heräilevät talven jäljiltä ja valmistelut harrastuskauteen alkavat. Monella kerholla on mietteissä kertauskoulutusta jäsenille ja hyvä niin. Ilmailuliitto on hankkinut uuden teoriakoulutusalustan, jota jäsenyhdistykset voisivat käyttää helposti. Projekti ei ole edennyt kuin Strömsössä, mutta sitä painetaan eteenpäin ja tavoite on saada se käyttöön ennen kevään lentokautta. Ehkä tätä lukiessa asiasta on taas enemmän tietoa tarjolla.
Materiaalin ylläpito sekä koulutusluvan kustannukset ovat pienille kerhoille kohtuuttoman suuri taakka, ja tähän Ilmailuliitto yrittää antaa apua. Välillä toki tulee myös ajatus, olisiko yhdistysten luvatussa maassa mahdollisuuksia yhdistää pieniä toimijoita suuremmiksi ja kannattavammiksi kokonaisuuksiksi. Monenlaista yhteistyötä kehitellään ja tässä tulee suurempien kerhojen resurssien hyödyntäminen myös mukaan. Tavoite on win-win kaikille ja miten onnistumme, aika näyttää. Tässä saattaa olla avaimet alustatyyppiseen malliin, jossa eri lajien harrastuskerhot saavat tukea ja materiaalia uusien sekä vanhojen harrastajien kouluttamiseen toisilta kerhoilta ja Ilmailuliitolta, oli se sitten lennättämistä, ilman moottoria tai moottorin voimalla lentämistä, tai ehjästä koneesta ulos hyppäämistä.
SUIO-Suomen urheiluilmailuopisto Oy:n tie oli pitkä ja loppu kivinen. Itse myös Räyskälässä koulutusta saaneena on opistolla paikka muistojen joukossa. Tuntematta historian syitä ja seurauksia, oli vaihtoehtoja selkeästi vain yksi. Valitettavasti tällaisessa murroksessa on aina myös häviäjiä ja tavoitteena on minimoida toiminnan loppumisesta seuraava härdelli. Tämä historian sivu on nyt lopullisesti käännetty ja toivottavasti uusi koulutusmallimme kestää aikaa ainakin yhtä pitkää kuin SUIO kesti.
Turvallisesti kevättä rinnassa!
Sami Simonen
Kirjoittaja Sami Simonen on Suomen Ilmailuliitto ry:n hallituksen jäsen.
