Kesä on alkamassa ja silmät kääntyvät taas säätutkakuviin. Tutka onkin yleensä loistava väline näyttämään, missä sataa ja kuinka paljon. Joskus kuvissa näkyy kuitenkin outoja ilmiöitä.
Varhaiset tutkatutkijat puhuivat enkeleistä ja kummituksista sanoen: “Enkelit ovat olemassa, mutta emme näe niitä, kun taas kummituksia nähdään, vaikka niitä ei ole olemassa.”
Nyt alkukesästä säätutkakuvissa näkyy toisinaan pilkullinen rengas kuin voikukkaseppele tutkan ympärillä. Se kertoo tilanteesta, jossa kostea ilma on noussut konvektion mukana ylös, tiivistynyt pilvipisaroiksi, kasvanut lumihiutaleiksi ja lähtenyt putoamaan alas, mutta pudotessaan kohdannut kuivan ilmakerroksen ja haihtunut ennen maahan putoamistaan.
Seppeleen keskellä on aukko, koska siinä tutkamittaus on pilvien alapuolella ja näkee että maahan asti ei sada. Seppeleen reunoilla taas mittaus on tehty näiden suhteellisen matalien pilvien yläpuolella. Tämä on keväinen ilmiö, koska nyt kylmä ilma on niin alhaalla, ettei pilven tarvitse kasvaa kovinkaan korkeaksi sadeprosessin alkamista varten. Kokorajaa kun ei määritä korkeus kilometreissä, vaan lämpötila: huipun pitää nousta korkeuteen, jossa on -12 astetta tai kylmempää.
Seppele Luoston tutkan ympärillä 26. toukokuuta 2017.
Helmikuun lopulla otsikoissa vilahteli “lumitykki”, joka haittasi liikennettä Ruotsissa. Suomalaisetkin lentäjät tuntevat tilanteita, joissa laskettelukeskuksen lumetus vaikuttaa sopivalla tuulen suunnalla lentosäähän, esimerkiksi Kuopiossa ja Rovaniemellä.
Ruotsalaisten lumitykiksi kutsuma ilmiö on kuitenkin sama, jota englanniksi nimitetään järvi-ilmiöksi (lake effect snow), koska se on ensimmäisenä dokumentoitu Yhdysvaltojen Suurilta järviltä. Se syntyy, kun kylmää ilmaa virtaa mantereelta lämpimän veden päälle. Tällaisessa tilanteessa merestä haihtuva vesihöyry tiivistyy kylmässä ilmassa, ja meri näyttää kiehuvan. Jos ilman ja veden lämpötilaero on tarpeeksi suuri, kostea ilma nousee jopa muutaman kilometrin korkeuteen, ja höyrystä härmistyvät jääkiteet satavat lumena alas.
Lumitykistö pommittamassa Suomenlahden ja Laatokan pohjoisrantoja. Virtaus käy kaakon puolelta. Klo 9:00 UTC kuvassa (vasemmalla) Kesälahden tutka Kaakkois-Suomessa on poissa, eikä Kuopion tutka näe Laatokalta nousevaa sadetta lainkaan. 15 minuuttia myöhemmin (kuva oikealla) Kesälahti on taas käytössä.
Sopivalla tuulen suunnalla haihtuminen ja tiivistyminen voivat jatkua satojen kilometrien matkalla, jolloin syntyy käärmeen muotoisia lumisadealueita. Tuulen nopeudesta ja ilmakehän lämpötilarakenteesta riippuen sadealueeseen voi syntyä mutkia ja pyörteitä.
Avoveden aiheuttama lumisade liikkuu aivan eri tavalla kuin muut lumisateet. Jos sade liittyy kylmään tai lämpimään rintamaan, se liikkuu rintaman ja siihen liittyvän matalapaineen mukana. Lämpimän meren vaikutus voi jatkua päiväkausia samanlaisena, kunnes meri jäätyy tai tuuli kääntyy. Yhdysvalloissa on Suurten järvien rannalla kaupunkeja, joissa sataa joka talvi kolme metriä lunta tämän ilmiön takia.
Toinen erityispiirre on ilmiön mataluus. Kun kesäiset ukkospilvet ovat 10–20 kilometriä korkeita, ja rintamien sadepilvetkin Suomessa 6–10 kilometriä korkeita, avoveden synnyttämät sateet jäävät korkeudeltaan muutaman kilometrin luokkaan. Siksi ne eivät aina näy säätutkalla kovin kaukaa. Suomen lähivesillä tämä on ongelmana Saaristomerellä, Pohjoisella Itämerellä ja jossain määrin Selkämerellä.
Merikäärme hyökkäämässä Tukholman seudulle. Kuvan tilanteessa vallitsi idänpuoleinen tuuli. Suomenlahden itäosa oli jäässä, sadenauha alkaa suunnilleen samasta kohdasta, josta avovesikin alkaa.
