Forssalainen Tapani Lehti muistelee, että siellähän tunsi itsensä filmitähdeksi! Lehti oli yksi noin 50 hengen suomalaisryhmästä, joka osallistui Normandian maihinnousun 75-vuotisjuhlahyppyihin kesäkuun alussa.
Suomalaisryhmä koostui sotilashyppykoulutuksen saaneista hyppääjistä, jotka kuuluvat Laskuvarjojääkärikiltaan. Suomalaisten ikähaitari oli suuri, sillä vanhin heistä oli käynyt LjK:n kurssin nro 7 jo vuonna 1968 ja nuorin oli juuri kotiutunut viimeiseltä kurssilta. Kiltalaisista 30 osallistui muistohyppyihin. Suomalaiset olivat osa monikansallista ryhmää, joka kunnioitti veteraaneja hyppäämällä sotilasvarjoilla Normandian rannikolle.
Suurin ryhmä oli amerikkalaisten ammattisotilaiden osasto, johon kuului pari tuhatta henkilöä. Suurimmassa yhteishypyssä amerikkalaiset täyttivät taivaan noin 1 600 hyppääjän voimin. Heitä kuljetti peräti 17 Hercules konetta. Heidän mukana hyppäsi ainakin yksi suomalaissyntyinen sotilas.
Suomalaiset, sekä muut laskuvarjojääkärit, hyppäsivät DC-3 koneista. Näitä kuljetuskoneita oli mukana reilut 30 ja pääosaa niistä käytettiin myös hyppykoneinta. Suomalaisväriä muodostelmiin toi DC-yhdistyksen operoima OH-LCH kone. Suomalaiskoneesta ei kuitenkaan hypätty pakkolaukaisuhyppyjä.
Ensimmäisellä hypyllä suomalaiset hyppäsivät pääosin omassa pokassa, eli käytännössä koneessa ei ollut muita kuin suomalaisia hyppääjiä. Muilla hypyillä ryhmät ja kansallisuudet sekoittuivat, joten ns omia pokia (hyppyryhmiä) ei enään nähty.
Hypyt tehtiin II maailmansodan aikaisille paikoille. Käytännössä ne olivat näytöshyppyjä sillä paikalle oli tullut tuhansia katsojia. Tähän perustui Lehdenkin ensikommentit. Hän kertoi, että matka alastulopaikalta kokoontumisalueelle kesti helposti tunnin jos toisenkin, kun ”jokainen halusi vaihtaa pari sanaa ja ottaa valokuvia”. Lehti totesi, että paikalliset olivat ihan ihmeissään kun kuulivat hyppääjän olevan Suomesta. Nimittäin jokainen hyppääjä käytti amerikkalaisia toisen maailmansodan aikaisia uniformuja, hyppykenkiä ja kypäriä. Siten katsojille välittyi kuva amerikkalaisten maahanlaskusta.
Suomessakin julkisuutta saanut 97-vuotiaan Thomas M. Ricen tandenhyppy oli yksi merkittävä osa muistotapahtumaa. Ricehän oli itse hypännyt täydessä taisteluvarustuksessa 101. laskuvarjodivisioonan mukana Normandiaan 6.6.1944 vastaisena yönä. Tapani Lehti totesi tyytyväisenä, että hänellä on Ricen nimikirjoitus omassa hyppypäiväkirjassaan!
Kokonaisuudessa tarkoitus oli hypätä neljä eri näytöshyppyä, neljälle eri alastuloalueelle. Mutta kova tuuli esti hyppäämisen yhtenä päivänä joten hyppypaikkoja tuli vain kolme. Päivät olivat pitkiä, sillä viimeisenä hyppypäivän oli kiltalaisilla herätys aamulla neljältä. Viideltä lähti bussi lentokentälle mutta sitten alkoi odottelu. Aamupäivästä tuuli niin ettei pallokuvuilla ollut asiaa taivaalle. Hyppäämään päästiin vasta illalla joten päivälle kertyi mittaa.
Pääosa suomalaisryhmästä siirtyi paikalle lentäen mutta osa ajeli paikalle moottoripyörillä. Majoitus oli ison Zeppelin-hangaarin lähellä olevissa teltoissa. Ja ensimmäiset yöt olivat todella kylmiä – Lehti totesi. Suomalaiseen tapaan laskuvarjojääkäriryhmä rakensi itselleen telttasaunan. Sinne kutsuttiin muitakin hyppääjiä mutta kiinnostus jäi vähäiseksi.
Suomalaisjääkärit olivat Normandiassa nyt toista kertaa. Ensimmäisen kutsun he saivat viisi vuotta sitten. Toissa vuonna kiltalaiset osallistuivat Hollannissa pidettyyn Market Gardenin muistotapahtumaan. Seuraava isompi muistotapahtuma pidetään Normandiassa viiden vuoden kuluttua. Suomalaiset ovat jo saaneet kutsun osallistua…
