Vuosi 2019 on jo hyvässä vauhdissa. Sen myötä käynnissä on Ilmailuliiton sadas toiminta­vuosi eri tapahtumineen ja kampanjoineen. Juhlavuosi näkyy myös Ilmailu-lehdessä monin tavoin sekä ulkoasussa että sisällössä.

Sadassa vuodessa ilmailu on muuttunut huomattavasti: muutamien hurjapäiden harrastuksesta on sukeutunut yhä useammalle maailman avaava väylä uusiin ko­kemuksiin. Tavallistumisestaan huolimatta ajatus ilmaan pää­systä kiehtoo ihmisiä samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.

Kiinnostus näkyy kasvuluvuista – esimerkiksi Boeing ja Airbus toimittivat viime vuonna ennätysmäärän uusia koneita asiakkailleen. Nämä koneet tulevat tarpeeseen, kuskaamaan alati kasvavia matkaajien määriä. Perinteisten valmistajien ohella uudet, innovatiiviset tuottajat sähkö­lentokoneista droneihin ja muihin lentolaitteisiin etenevät projekteissaan aimo harppauksin.

SUOMIKIN SAA kasvusta osansa – Helsinki-Vantaa rikkoi komeasti 20 miljoonan matkustajan rajapyykin viime vuonna, ja Visit Finland muistuttaa matkailun tuovan jo 2,5 prosenttia bkt:sta. Kerrannaisvaikutuksineen matkailun bruttopotti on sen laskujen mukaan runsaat 20 miljardia euroa vuodessa. Ei ihan pikkuhiluja.

Matkailutuotteiden kehittämisen ohella Suomessa on meneillään muitakin innovatiivisia ilmailuprojekteja. Viime kesänä maahan saatiin ensimmäinen sähkölento­kone, jonka tiimoille rakentuvassa eri alojen ekosystee­missä tutkitaan ilmailun vihreitä vaihtoehtoja. Lisäksi käynnissä on jo parikin dronejen ja autonomisten lentolait­teiden käytön sovelluksia tarkastelevaa testihanketta.

Hyvää pöhinää siis löytyy. Siksi on erityisen harmillista, että hankkeiden ja kasvun tärkeyttä ei Suomessa tajuta eikä tunnusteta.

ON TÄYSIN käsittämätöntä, että tällaisessa tilanteessa Malmin lentokenttää uhkaa lopetus tämän vuoden päät­teeksi. Helsinki-Vantaan naapurissa toimiva Suomen Ilmailumuseo on sekin joutumassa mierontielle, ja muual­lakin maassa lento- ja ilmailutoiminta on kohdannut rajua vastatuulta ja uusia rajoituksia.

Malmi on maan vilkkain harrastusilmailun kenttä, jolla on paitsi vahva kulttuuriperintöasema mutta myös ympä­röivän yhteisön vankka tuki. Viime vuonna liikennemäärä kasvoi hienokseltaan 30 773:een – tämän mittaluokan toimintaa on vaikeaa siirtää järkevästi muille, jo olemassa oleville kentille.

Lisäksi jo toiminnassa olevaan ilmailukeskukseen olisi suhteellisen yksinkertaista integroida nupuillaan olevat tulevaisuuden lentomuodot.

MITÄ SIIS pitäisi tehdä? Tulisiko ottaa mallia Ranskasta, kiskaista keltaiset huomioliivit niskaan ja painella kaupun­gintalolle osoittamaan mieltä? Yrittää muistuttaa muu­taman kuukauden päästä väistyvää hallitusta ja eduskuntaa lupauksista uuden, korvaavan kentän perustamisesta riit­tävän lähelle?

Yksi keino on ottaa historiasta oppia. Ilmailijat ovat en­nenkin joutuneet tilanteeseen, jossa kenttä on, syystä tai toisesta, mennyt alta. Monesti tilanteen ratkaisijoiksi ovat nousseet paikalliset aktiivit, perustamaan uutta tai pelasta­maan vanhaa. Keltaliivit ovat kuitenkin hyvä pitää mielessä muistutuksena modernin joukkovoiman ja näyttävyyden tehosta.

Malmin ja museon kohdalla mennään nyt kirikierrosta. Yhdessä on mahdollista saada aikaan vaikka mitä, kun piste­tään likoon tarmoa, aikaa ja varoja. Suomalaisella ilmailulla on kunnioitettavat, pitkät perinteet, joita kannattaa vaalia – juuri nyt.

Never quit. Never give up. Fly it to the end. – Chuck Aaron