Laulaja Robin Packalen havahtui siihen, ettei enää harrasta mitään. Moottoroidusta varjoliidosta hän innostui sukulaisten esimerkistä.
– Musiikki on ammattini, eikä musiikin ulkopuolella ole ollut lähiaikoina harrastuksia. Meillä on sukulaisten chat, jonne alkoi tulla varjoliidosta kuvia ja videoita. En olisi löytänyt lajin pariin, ellei serkkuni ja hänen isänsä olisi alkanut harrastaa varjoliitoa Brasiliassa, Packalen kertoo.
Packalen alkoi googlata lisätietoa ja löysi YouTubesta Tucker Gotin. Seurattuaan videoita hän alkoi miettiä, miten pääsisi itsekin kurssille.
– Varjoliito tuo omaa aikaa, ja pääsen pois musiikin kuplasta. Työjutut ovat yksiä juttuja ja lentäminen toisia. En edes tiedä, mitä muut lentäjät tekevät työkseen, hän toteaa.
Aikoinaan Packalen ui kilpaa Turun ÅSK:ssa ja harrasti thaiboxingia, mutta ne jäivät työn myötä. Packalen veneilee edelleen, käy kuntosalilla ja harjoittelee trampoliinilla akrobatiaa. Hän on myös suorittanut laskuvarjolisenssin Floridassa.–Se on haasteellista, kun aina täytyy olla pilotti, joka heittää sut neljään kilometriin. Nyt kun ajan Turusta Helsinkiin, voin Salon kohdalla nousta autosta ja käydä varjoliitimellä ilmassa, hän vertailee.
Siiven käsittelyä piti treenata
Vuoden 2022 alussa Packalen aloitti Varsinais-Suomen moottoriliitäjien kurssin ja sai lisenssin touko–kesäkuussa. Packalen kehuu koulutusta ammattimaiseksi ja perusteelliseksi. Kouluttajana oli Sami Laurinen.
– Vaikeinta oli siiven maakäsittely, kun siipeä lennätetään maasta käsin vastatuuleen. Huomasin, ettei tämä olekaan piece of cake, vaikka yleensä opin nopeasti ja motoriset asiat ovat olleet vahvuuteni, Packalen muistelee.
Maakäsittelyn jälkeen tehtiin moottorikelkalla jäältä vetoja ja laskeutumisharjoituksia.
– Sitten laitettiin moottori selkään ja totuteltiin juoksemaan niin, että siipi oli pään päällä. Oli todella raskasta juosta pitkin peltoja 45-kiloinen moottori selässä, Packalen kertoo nauraen.
Nyt Packalenilla on takana noin 60 lentoa.
– Ihan älyttömän mukavaa puuhaa. Olen myös saanut lentokavereita ja meillä on oma moottorivarjoliitoryhmä WhatsAppissa, hän kertoo.
Aerodynaaminen väännöntasaaja
Robin Packalen hankki kurssin jälkeen varusteet.
– Mottori on Vittorazzi 185 moster, selässä oleva kehikko on Scout paramotors ja siipi on Ozone Sirocco 3.Scout paramotorisissa on aerodynaaminen väännöntasaaja. Koska potkuri pyörii vain yhteen suuntaan, täytyy lentäessä tavallisesti ottaa vääntö huomioon. Tässä mallissa vääntö on kompensoitu aerodynaamisesti erillisillä siivillä.
– Siiven valitsin oman osaamistason mukaan, tämä ei ole mikään most advanced -siipi, mutta ei ihan aloittelijankaan siipi. Kun tässä on vasta vuosi harjoittelua takana, on hyvä pelata varman päälle, hän jatkaa.
Paljon haaveita
– Haaveilen siitä, että lentäisin talvella Paraisten mantereelta saareen ja yöpyisin siellä. Monet varjoliitoon liittyvät haaveet ovat tällaisia pieniä juttuja, Packalen juttelee.
Varjoliitovarusteet kulkevat toisinaan mukana myös keikkamatkoilla, ja taitojen kartuttua hän aikoo testata nopeampia ja ketterämpiä siipiä.
Packalen arvioi, ettei varjoliito ole kovin tunnettu laji.
– Tykkään puhua lajista ja kannustaa nuoria. Tämä on kiva ja halvin tapa lentää, ja aina on adrenaliiniaspekti olemassa. Varjoliito on turvallista, kun muistaa aina tehdä lentoonlähdössä tarkastukset ja pitää laskeutumispaikan mielessä. Tämä on myös vapaata, sillä lentoon voi lähteä mistä vain, Packalen kehuu.
