Ilmailu on muuttumassa. Suuntaus on pienempiin koneisiin ja suoriin kaupunkien välisiin reitteihin. Sähköisellä ilmailulla voitaisiin luoda Suomeen nopea kaupunkien välinen liikkuminen hyvin pienin investointikustannuksin, jolloin hyvä ja joustava alueellinen saavutettavuus olisi mahdollista.
Nykyaikaisiin lentokenttiin tukeutuvaa liikenneverkostoa voisi käyttää aikataulutetun ja aikatauluttoman henkilöliikenteen lisäksi autonomisilla drooneilla tapahtuvaan rahtiliikenteeseen sekä etämonitorointiin. Suomessa on Finavian 20 lentokentän lisäksi noin 70 lentokenttää, jotka sopisivat pienin investoinnein tulevaisuuden sähköiselle lentoliikenteelle. Suomi on harvaan asuttu maa ja nopea tavoitettavuus on helpointa ja halvinta saavuttaa lentäen. Pienistäkin kaupungeista saa helposti yhdeksän paikkaisen lentokoneen täyteen, mutta vastaavan määrän kuljettaminen esimerkiksi raideliikenteellä tulisi hyvin kalliiksi.
Suomeen ei synny merkittävää sähköistä ilmailua, jos pääkaupunkiseudulla ei ole niille sopivaa kenttää. Kentän rakentamisesta on päätetty jo kaksi kertaa, ensin kehysriihen yhteydessä 2014 ja myöhemmin Lex Malmi -käsittelyssä 2018. Pääkaupunkiseudun kenttä tulisi olla MAL-sopimuksessa.
Helpoin ja halvin ratkaisu olisi Malmin toisen kiitotien varaaminen tulevaisuuden sähköiselle ilmailulle. Se olisi Euroopan ensimmäinen puhtaasti sähköiselle lentoliikenteelle varattu kenttä ja toisi imagohyötyä suoman pääkaupungille. Sen avulla haviteltu Helsinki—Tallinna-kaksoiskaupunki olisi huomattavasti tunnelia halvempi luoda esimerkiksi kahdella 19-matkustajapaikkaisella sähkölentokoneella, jotka operoisivat väliä nonstopina noin 30 minuutin välein.
Ensimmäisen sukupolven sähkömatkustajalentokoneilla 150 kilometrin matkat voidaan lentää noin puolessa tunnissa ja 300 kilometrin matkat noin tunnissa. Millään muulla liikennemuodolla ei päästä samoihin matka-aikoihin. Nopea raideliikenne tarvitsisi miljardiluokan investoinnit jokaisen kaupungin välille. Lentokenttiä tarvitaan vain yksi kaupunkia kohden, jolta voidaan operoida käytännössä kaikkialle. Lentäminen on yhteiskunnallisesti selvästi edullisin vaihtoehto luoda nopea kaupunkien välinen henkilöliikenne.
Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet päästöjen vähentämiseksi. Sähköinen lentäminen on yksi ekologisimmista liikkumisen muodoista. Sähköinen lentäminen ei aiheuta merkittäviä hiilidioksidipäästöjä. Jos asiaa lasketaan laajemmassa kuvassa ja otetaan mukaan myös infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon pienhiukkaspäästöt sekä infran peittämä hiilinielu, voidaan sähköistä lentämistä pitää hyvin ekologisena liikkumismuotona. Lentäminen käyttää myös muihin liikkumismuotoihin verrattuna vähän luonnonvaroja.
Muissa Pohjoismaissa on tehty jo tiekartta ja suunnitelmat sähköiseen lentämiseen siirtymisestä. Suomen tulisi seurata tässä muita Pohjoismaita ja pyrkiä yhdessä heidän kanssaan sähköisen lentämisen edelläkävijöiksi, jotka luovat käytännön standardeja ja toimintamalleja ja sitä kautta itselleen osaamista ja vientimahdollisuuksia.
Sähköistä lentämistä esitellään taas 6.6. 2025 sähköisen ja ekologisen lentämisen seminaarissa, joka on tällä kertaa Mikkelissä.
Kirjoittaja Janne Vasama on Suomen Ilmailuliitto ry:n hallituksen jäsen.
