Suomi pesee Ruotsin varjoliidon matkalennossa murskaavalla tavalla. Mikä tekee Suomesta paremman paikan matkavarjoliitäjälle?

Varjoliitoa voi harrastaa monella eri tavalla. Jotkut lentävät moottorilla, jotkut acroilevat eli tekevät temppuja, mutta useimmat meistä lentävät niin sanottua vapaata varjoliitoa – siis matkalentoa termiikkejä apuna käyttäen. Olen harrastanut varjoliitoa runsaat 22 vuotta, niistä kolme kautta nyt Ruotsissa, ja kummastellut maiden välistä eroa – Suomessa kun lennetään paljon enemmän ja pidempiä lentoja kuin Ruotsissa.

Jos tarkastellaan yli 100 kilometrin lentoja, niitä lennettiin Suomessa tänä vuonna 56 kappaletta ja Ruotsissa kolme (129–156 kilometriä). Osa Suomen lennoista oli yli 200 tai 300 kilometriä pitkiä, yksi lähes 400 kilometriä.

Suomi siis pesee Ruotsin matkalennoissa ylivoimaisesti, mutta miksi? Matkalentokauden ollessa nyt ohi tarkastelemme eroja ja niiden taustoja tässä reippaassa maaotteluhengessä.

 

1 Maantiede: Suomi 1 – Ruotsi 1

1. Eteläinen Suomi on lähes kaksi kertaa leveämpi kuin Etelä- tai Keski-Ruot­si, mikä mahdollistaa pitkät matkalennot mihin tahansa ilmansuuntaan lähtöpaikasta riippuen. Esimerkiksi kun Jouni Makkonen lensi Suomen ennätyksen eli 379 kilometriä Kauhavalta Kotkaan, hän oli hyvin huomioinut tuulen suunnan ja käytettävissä olevan maa-alueen, mutta starttaamalla Ylivieskasta yli 400 kilometrin lento olisi ollut mahdollinen.
2. Ruotsissa löytyy monia rinne/vuorilento­paikkoja, joista voi helposti päästä ilmaan ja lentää matkaa: Åre, Gesundaberg, Ålleberg, Tosseberg ja niin edelleen. Suomessa niitä on lähinnä vain Lapissa.

Jouni Makkosen lento 28.6.2019 – 379 kilometriä Ylivieska–Kotka.

2 Hinauslentopaikkojen määrä: Suomi 1 – Ruotsi 0

Etelä-Suomessa on noin kymmenen lentopaikkaa, joista voi saada hinauksia keli­päivänä. Etelä- ja Keski-Ruotsissa sellaisia on kolme.

Valtaosa ruotsalaisista piloteista asuu eteläisessä Ruotsissa, jossa monet valvotut ilmatilat tekevät pidemmät matkalennot vaikeiksi ellei mahdottomiksi.

3 Ilmatilat (TMA): Suomi 1 – Ruotsi 0

Tämä on yksi suurimmista eduista Suomessa, missä on pitkät perinteet liitäjien ja lennonjohdon välisessä kommunikaatiossa ja TMA:n läpilentäminen onnistuu useim­miten. Ruotsissa tämä on paria poikkeusta lukuun ottamatta mahdotonta.

TMA-ilmatilojen läpi lentäminen vaatii ilmai­luradion, joten Suomessa lähes kaikki matka­lentäjät käyttävät sitä. Ruotsissa tuskin kukaan.

4 Lentäminen viikonpäivästä riippumatta: Suomi 2 – Ruotsi 0

1. Suomessa on enemmän innokkuutta lähteä lentämään, ja hinaajia ja lentäjiä löytyy arkipäivinäkin. Ruotsissa hinaustoimintaa tapahtuu vain viikonloppuisin.
2. Suomessa periaate on, että kaikki osaavat hinata ja myös hinaavat. Ruotsissa on yleensä etukäteen sovitut henkilöt, jotka huolehtivat hinaustoiminnasta. Jos joku ei pääsekään paikalle, sitten ei ehkä ole ollenkaan hinaus­toimintaa.

Keskiviikkona 10. heinäkuuta Jouni Makkonen lensi 289 kilometriä Leivonmäeltä Hankoon (vihreä nuoli). Termiikkiennuste oli selvästi parempi Ruotsissa: Tallhed (Orsa) lentopaikasta olisi ollut mahdollista lentää pitkälle, mutta koska oli arkipäivä – ei lentäjiä. Itse pääsin mukaan Lars Falkenströmin eWinch-hinaukseen läheltä Salaa. Meitä oli kolme lentäjää, pääsimme kaikki vain noin 35 kilometriä (punainen nuoli), vaikka ennuste oli samanlainen kuin Suomessa. Suomessa lennettiin myös 73 ja 68 kilometrin lennot kyseisenä päivänä.

5 Asenne matkalentoon: Suomi 1 – Ruotsi 0

Suomessa varjoliito on enemmän matkalentopainotteista: harrastajilla on tavoitteita, halua ja uskallusta lentää matka­lentoja. Ruotsissa tyydytään usein kentän kiertämiseen.

6 Ilmamassa – termiikin toimiminen: Suomi 1 – Ruotsi 0

Tämä on asia, johon ei löydy helppoa vastausta, mutta usein samanlaisella termiikkiennusteella Suomessa lennetään paljon pidempiä lentoja. Voiko tämä johtua ilmankosteudesta: Suomeen tulee kuivaa ilmaa Venäjältä, Ruotsiin kosteaa Atlantilta? Vai toimivatko Etelä-Suomen lukemattomat järvet jonkinlaisina termotriggereinä?

7 Hinaamisen helppous ja hinauskorkeudet: Suomi 2 – Ruotsi 0

1. Suomessa hinataan kesäisin joko taittopyö­rän kautta tai kitkakelalla autoa tai mönkijää käyttäen. Lähes kaikki osaavat käyttää niitä. Sen sijaan Ruotsissa yleisin hinaustapa on paikallaan oleva vintturi, jonka käyttö saattaa vaatia erillistä koulutusta. Jos osaavaa vinttu­rin käyttäjää ei ole, ei myöskään ole lento­toimintaa. Lisäksi vintturilla hinaus näyttää olevan selvästi hitaampaa.
2. Suomessa saadaan yleensä hyvät hinaus­korkeudet, 400–600 metriä, joista on helppo löytää termiikkiä ja lähteä matkaan. Ruot­sissa vinttureilla saatavat korkeudet jäävät 250–400 metriin. Tänä vuonna keskiarvo­korkeuteni Ruotsissa olivat vinttureilla 300 metriä, kitkakelalla 400 metriä. Suomessa taittopyörällä keskiarvoni oli 500 metriä.

Lopputulos: Suomi–Ruotsi 9–1

 

Aktiiviset hinauslentopaikat Suomessa. Kaikissa on mahdollista saada hinaustoiminta käyntiin arkipäivisinkin.

Aktiiviset tai edes mahdolliset hinauspaikat eteläisessä Ruotsissa: Tallhed (Orsa), Härkeberga ja Lena (Göteborg). Salanda satunnaisesti. Osa kuvassa olevista lentopaikoista on rinne/vuorilentopaikkoja (Tosseberg, Gesundaberg, Ålleberg).

 

YHTEENVETONA voidaan todeta, että ainoa asia, jossa Ruotsi on parempi maa varjo­liitoon, on rinne- tai vuorilentopaikkojen määrä. Tosin Ruotsissa on myös enemmän vaikeapääsyistä erämaata, josta poispääsy saattaa olla hankalaa puuttuvien teiden takia.

Itse onnistuin kuluvan kauden aikana lentämään kolme yli 100 kilometrin matka­lentoa Suomessa, mutta Ruotsissa en ainut­takaan kovasta yrittämisestä huolimatta.