Trikeistään tunnettu Aeros kutsui suomalaisia harrastajia juhlistamaan syntymäpäiväänsä tehtaalleen Ukrainan Kiovaan. Siellä valmistuu alusta alkaen paljon ilmailutarvikkeita – ja syntymässä on jopa siipiään räpyttelevä lentokone.
Seurueemme oli saanut kutsun Ukrainan Kiovaan tutustumaan paikalliseen lentokoneteollisuuteen Aeros-yhtiön tehtaalle. Saavuimme Kiovaan 17. marraskuuta 2016 juhlistamaan 25-vuotiasta yhtiötä, jonka tuotteita on ollut Suomessakin käytössä.
Lentotekninen osaaminen Ukrainassa on kovaa luokkaa Antonovin kaltaisten suurien legendojen synnyttämän teollisuuden vuoksi. Osaamista on paljon myös moderneissa, paljon hiilikuitua käyttävissä tuotteissa. Aeroksen lisäksi toinen Suomessa tunnettu ukrainalainen brändi on Kiev Prop, joka tekee hienoja hiilikuitusia potkureita.
Pääkaupungin kupeessa, Byshivissa sijaitseva Aeros työllistää tällä hetkellä 75 henkeä. Yhtiön perustivat vuonna 1991 kolme Antonovilla toiminutta henkilöä, joista yksi alkoi toimitusjohtajaksi, yksi markkinointipäälliköksi ja yksi tekniseksi päälliköksi. Tehdas on toiminut nykyisessä sijainnissaan 18 vuotta.
Matkaan meitä lähti Heikki Pimiä ja tämän artikkelin kirjoittanut Jukka Juslin. Olimme suunnitelleet Ukrainan-matkaa, koska ilmailuteollisuuden perinne ja osaaminen ovat maassa kovalla tasolla. Aeroksen tuotteiden laatu oli koettu hyväksi, ja heräsi uteliaisuus nähdä, miten näitä laitteita valmistetaan. Lisäksi Ukrainaan on helppo matkustaa ilman viisumia ja minulla oli jo aiempaa kokemusta Kiovassa vierailusta.
Lentomatkat sujuivat kätevästi Ukraine International Airlinesin suorilla lennoilla. Lento kesti vain pari tuntia eikä siten ollut ollenkaan rasittava.
Kiova on aika helppo matkakohde. Taksilla pääsee liikkumaan, ja keskustassa on aika miellyttävä kävelykatu, jonka ympärillä on helppo navigoida – vaikkakin kaikki tekstit ovat luonnollisesti kyrillisillä kirjaimilla, mikä aiheuttaa pientä hidastusta lukiessa.
Oli mielenkiintoista tutustua paikallisiin, tämänhetkisiin oloihin. Uutena asiana tuli punamusta lippu, joita näkyi monessa paikkaa. Ne liittyvät Kiovan pääaukion, Maidanin, mielenosoituksiin. Meneillään oleva konflikti Venäjän kanssa ei vaikuttanut matkaamme mitenkään.
Olimme matkalla kolme päivää. Majoituimme yhden yön aivan kaupungin keskustassa pienessä hostellissa, jossa oli hyvin suomalaistyyppinen, juuri valmistunut sauna. Muut kaksi yötä olimme modernissa Baccara-hotellissa, joka kelluu veneessä Dnepr-joella. Hotellissa oli hyvä wifi-yhteys, joten pääsimme helposti myös nykyihmisen niin tarvitsemaan internetiin – puhelimen käytöstä voisi tulla aikamoinen lasku EU:n ulkopuolella. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja auttoi karttojen kanssa.
Tehtaan historiassa ennätys
Otimme Aeros-tehtaaseen yhteyttä sekä sähköpostitse että puhelimitse. Aluksi emme saaneet sähköpostiin vastausta, joten tapaamisen järjestäminen vaati muutamia puhelinsoittoja. Tehtaalla käynti on ehkä hiukan hankalaa, jos ei ole valmis hoitamaan matkasuunnitelmia puhelimitse.
Tehdastutustumisemme oli lauantaina 19. marraskuuta. Pääsimme kiertämään tehtaan teknisen päällikön pojan, Max Drobyshevin kanssa. Drobyshev on opiskellut Kiovassa polyteknisessä instituutissa lentokoneinsinööriksi ja suorittanut Berliinissä Global Production Engineer -tutkinnon.
Tehtaan historiasta keskustelimme lähinnä Max Drobyshevin äidin, Olena Ostakhovan kanssa, joka aloitti riippuliidon 17-vuotiaana ja on muun muassa osallistunut tehtaan trikellä tehtyyn maailmanennätykseen: 706 kilometriä yhtäjaksoista lentoa. FAI on sertifioinut suorituksen. Kiovan läheltä lähteneen lennon päätepisteenä oli legendaarinen Koktebel-vuori, jolle pääsy Ukrainasta käsin on vaikeutunut nyttemmin Krimin tilanteen vuoksi.
Koktebel on vastannut paikallisille suomalaisten Jämiä tai Saksan Wasserkuppea. Harjun tekee omalaatuiseksi mäen kahdella puolella oleva meri, joka takaa rinnetuulen riippumatta vallitsevan tuulen suunnasta. Koktebel on toiminut 93 vuotta purjelennon ja riippuliidon keskuksena.
Olena Ostakhova asuu tehtaan lentokentällä ja tuottaa tuulipusseja omassa työpajassaan tehtaan nurkkauksessa. Kenttä on ollut samalla paikalla 50 vuotta, ja siellä asuu myös yhtiön toimitusjohtaja. Lennonopetus kentällä aloitettiin vuonna 2008.
Laatu taataan kansainvälisyydellä
Aeroksen tehdas valmistaa Sky Ranger -ultrakevytkonetta, joka vastaa aika paljon tuttua Ikarus C42:sta. Alun perin tuotantoon kuuluivat riippuliitimet, mutta sittemmin yhdeksi keskeiseksi tuotteeksi ovat nousseet painopisteohjatut moottoroidut triket. Tehtaan ultrakevyistä lentolaitteista lähes kaikki on päällystetty Dacron-kankaalla. Yhden siiven tuottaminen kestää noin kuusi viikkoa.
Tehdas toimi alun perin pääosin venäläisiin ja ukrainalaisiin toimittajiin perustuen. Sittemmin venäläisen laadun taso heikkeni, ja venäläiset toimittajat lopettivat toimintansa. Esimerkiksi venäläisten alihankkijoiden vaijerit olivat ruostuneet, vaikka niiden piti olla ruostumattomia.
Nykyään tehdas saa tarvitsemansa materiaalit pääosin Saksasta, Italiasta, Taiwanista, Kiinasta ja Hollannista. Mittareita ostetaan Saksasta ja Yhdysvalloista. Venäläisiä mittareita on viimeksi asennettu 20 vuotta sitten. Dacron-päällystyskangas tulee Saksasta tai Hollannista. Tehdas korosti kuitenkin, että venäläisiä osia ei käytetä enää pääasiassa vain siitä syystä, että niitä ei enää tuoteta venäläisissä tehtaissa.
Tehdas käyttää tuotannossaan paljon alumiinia ja siitä valmistettuja erilaisia putkia. Alumiineissa on lähinnä kahta tyyppiä: 2024 ja 7075. 7075-alumiini on sinkkisekoitus ja 2024 kuparisekoitus. Alumiiniputket tulevat pääosin Italiasta, mutta joitain eriä tilataan myös Taiwanista.
Monipuolista tuotantoa
Tehtaan tekninen pääsuunnittelija on Sergey Drobyshev, yksi tehtaan perustajista. Hän vastaa edelleen kaikista uusista tyypeistä. Aeroksen päätuotantoa ovat nykyään trikeliitimet. Tehdas valmistaa muun muassa perustrikejen tuotannosta poikkeavia prototyyppejä, kuten LSA-tyyppisiä moottoroituja purjelentokoneita.
Tehtaalla on myös erittäin aktiivista ultrakevytkoneiden alkutuotantoa Sky Ranger -tyypille. Sky Rangereille tehtaalla tehdään perinteisten Rotax-moottoripukkien lisäksi BMW-moottorille tarkoitettuja moottoripukkeja.
BMW-moottoreissa tehdas on kokenut ongelmia tiheän huoltotarpeen vuoksi, eivätkä moottorit ole aina olleet optimaalisia lentokonekäyttöön. BMW:n moottoria on syytä tarkastella 60–70 käyntitunnin välein.
Sky Rangereita on tuotettu kaikkiaan noin 1 400 kappaletta. Tyhjäpainoltaan kone on 15 kilogrammaa kevyempi kuin 265-kiloinen Ikarus C42. Tehtaan väki pystyy kasaamaan yhden koneen kahdessa kuukaudessa ja sovittamaan Rotax 503 -moottorin koneeseen kolmessa päivässä.
Tehtaalla oli mielenkiintoista tutustua italialaiseen Kob C 69 Revisionare Entro Maggio -hätälaskuvarjoon trike-lentokoneille. Se on käytettävä tehtaalla kahden vuoden välein.
Aeroksen nykyisiä hittituotteita on etenkin yksipaikkainen Ant-trike, joka painaa ilman moottoria vain 23 kiloa. Kone on ollut suosittu Yhdysvalloissa ja Australiassa, sillä se menee USA:ssa suoraan Part 103 LSA -luokkaan. Kone mahtuu kuljetuksessa erittäin pieneen tilaan, sillä muun muassa laskutelineet saa taitettua sisään.
Moottoreista esiteltiin esimerkiksi Polini Thor 190, joka painaa noin 15 kiloa ja pystyy maksimissaan 27 hevosvoiman tehoon. Yhdysvalloissa kyseisen koneen jälleenmyyjiä on kolme.
Ant-koneen vuoksi yhtiö on ollut viimeaikoina näkyvillä Friedrichshafenin ja Oshkoshin messuilla. Siipeä lukuun ottamatta trike mahtuu tilavan auton takakonttiin. Tehtaalla on kokeiltu useanlaisia moottoreita, joista Rotaxia kehuttiin luotettavimmaksi, koska sen käytetyt mallit on suunniteltu ilmailukäyttöön.
Kuormitustestit varmistavat turvallisuuden
Tehdas tuottaa myös muunlaisia prototyyppejä testimielessä, esimerkiksi ultrakevyen purjelentokoneen. Vielä kesken olevia mutta jo lentäviä keksintöjä säilytetään koelentokentän isossa hallissa.
Aeros suorittaa perusteellisen laadunvarmistuksen ja testaa kaikki tuotteensa +6G- ja 3G-kuormituksille.
Tehtaalla oli testissä sähkölle tuleva trike, jonka toiminta-aika Li-ion-akulla on 30 minuuttia. Voimanlähdejärjestelmä on Geiger Engineeringiltä.
Sähkökäyttöisten alaa työntää eteenpäin se, että Saksassa ja Sveitsissä monilta kentiltä saa toimia ainoastaan sähkökäyttöisillä liitimillä. Tehtaalla ollut sähkömoottori oli suoravetoinen HPD12, joka antaa 12 kilowatin jatkuvaa tehoa. Säätimenä oli PI 300, joka on suunniteltu juuri lentokäyttöön tarkoitettuja moottoreita varten. Akkuna testattavassa trikessä on Li-ion 14Z, joka painaa 12,5 kiloa. Koko järjestelmän nimi on e-Drive 2015.
Valmistuksessa on myös ilmailun oheistuotteita, kuten tuulipusseja 190 euron hintaan. Mukana on sekä kehä, tanko että pussi.
Rohkea kokeilu mainoskangaskatteen alla
Koelentokentällä paljastui myös varsinainen Pelle Pelottoman keksintö: siipiään räpyttelevä lentokone omassa ”hallissaan”. Koneen säilytyshallista voi olla montaa mieltä – kate on kierrätetyistä mainoskankaista.
Moottorina virityksessä on ilmaiseksi saatu Robin. Räpyttävää lentokonetta rakentaa Antonovin entinen insinööri, joten mistään aloittelijan yrityksestä ei ole kyse. Siivet räpyttävät siipipalojen kanssa, mutta lentämään kone ei vielä pysty.
Tehtaan koelentokentällä on hallin yhteydessä varsin viihtyisästi laitettu oleskelutila. Rakennuksen lämmitys tapahtuu puulla ja sähköt tuotetaan aurinkopaneeleilla. Suomessa ei ainakaan allekirjoittanut ole vielä nähnyt näin kätevää yhdistelmää.
Kaiken kaikkiaan tehtaan tilat olivat todella isot, ja sieltä löytyi myös välineet tehdä melkein kaikki itse, mikä on tärkeää esimerkiksi prototyyppejä valmistettaessa. Reissu jätti meille paljon suhteita ukrainalaiseen lentokoneteollisuuteen ja näimme tätä suurta ilmailumaata eri kulmista.
