Käynnissä on Sagan kansainvälinen kuumailmapallofestivaali. Yli 800 000 katsojaa keräävään tapahtumaan osallistuminen on ollut hämeenlinnalaisen Olli Luoman tavoite vuosikymmeniä, palloilu-uran alusta lähtien.

Etelässä siintävä meri ja pohjoisessa kohoavat vuoret. Heikot, mutta yllättävästi kääntyilevät tuulet. Peltojen tilkkutäkki. Japanin lounaisosiin, yli tuhannen kilometrin päähän Tokiosta virtaa väkeä. Täällä, Sagan maaseudun yllä, lentää viikon ajan satakunta kuumailmapalloa.

Yksi Sagaa taivaalta käsin ihailevista lentäjistä on Olli Luoma. Japani on 24. maa, johon hän on matkustanut lentämään. Riisipeltoja reunustavista vesikanavista heijastuu Marimekon Unikko-kuosinen punavalkoinen pallo.

Luoma on entinen panssariprikaatin upseeri, jonka innostus ilmailuun alkoi 1970-luvulla laskuvarjohyppäämisestä. Luoma on tehnyt elantonsa palloa lentämällä 1990-luvulta lähtien. Hän on aiemmin osallistunut kansainvälisiin kuumailmapallotapahtumiin esimerkiksi Keniassa, Filippiineillä ja Boliviassa.

Helppoa Sagaan ei ollut päästä. Luomalla tiimeineen on takana lähes vuorokausi matkustamista, ensin lentokoneella, sitten junalla ja lopuksi autolla. Kuumailmapallo lähetettiin paikalle rahtina. Lisäksi kutsun saaminen Japaniin vaati vuosikausien suhteiden rakentamista.

Ilman yhteistä kieltä

Viikon mittaisen tapahtuman ajan Luoma tiimeineen majoittuu paikallisessa perheessä.

Talon emäntä Kanae Yasumoto opettaa englantia alakouluikäsille, joten hänen kielitaitonsa on kohtalainen. Hänen puolisonsa taas ei osaa sitä kuin muutaman sanan. Perheeseen kuuluu myös lähellä asuva aikuinen poika, joka vuoden Yhdysvalloissa opiskelusta huolimatta vain tapailee englanninkielisiä lauseita.

Palloilu yhdistää yli kielimuurien. Majapaikassa ruokailutilan seinillä roikkuu julisteita edellisten vuosien festivaaleista. Rouva Yasumoton lippalakkia koristaa rivi palloilupinssejä. Ravintoloiden kassat eivät osaa kertoa aterian hintaa englanniksi, mutta kaulassa roikkuvan lentäjä-passin nähdessään he sanovat balloon, balloon!

Palloharrastus onkin yleistä Sagan kaupungissa, jonka identiteetti on rakentunut vuosikymmenten varrella kuumailmapallojen ympärille.

Aamulennolle

Herätyskello soi varttia vaille viisi aamulla. Päivän ensimmäinen info alkaa Kubotan kisakeskuksella kuudelta. Ulkona on vielä pilkkopimeää, mutta sää on poutainen. Keskuksen parkkipaikalle pys­tytetyssä katoksessa on tarjolla aamupalaa. Suomalaiseen makuun aamiainen on makea: mansikkahillon kanssa tarjoiltua pulla­maista leipää. Kahvia on onneksi tarjolla.

Vasta aamun tiedotustilaisuudessa sel­viää, voiko ilmaan nousta. Sagan kaupunki on meren ja vuoriston välissä, joten lentää ei voi, jos tuuli puhaltaa liian voimakkaasti tai väärään suuntaan. Aikaiset herätykset eivät onneksi ole turhia, vaan olosuhteet ovat otolliset lentämiselle festivaalin jokaisena päivänä. Iltapäivälennot sen sijaan peruun­tuvat päivä toisensa perään, koska tuuli on niin voimakas.

Sagan pallofestivaalin yhteydessä lenne­tään Japanin mestaruuskilpailut ja Honda Grand Prix -kilpailu. Tiedotustilaisuuden jälkeen lentäjät kiiruhtavat parkkipaikalle. Pallot täytetään Kase-joen varrella sijaitse­valla kentällä, joka toimii nousu- ja maali­alueena.

Luoma ei ole Japanissa kilpailemassa, ja hänen vuoronsa purkaa auto tulee vasta kil­pailijoiden noustua ilmaan. Hän tarkkailee tuulta. Sen suunnan näkee kulotettavien peltojen savun suunnasta, joen pinnan väreistä ja muiden lentäjien vapauttamista testipalloista. Kentällinen palloja turpoaa Luoman edessä ja nousee yksi toisensa jäl­keen taivaan sineen.

Kuumailmapallon valmisteluun tarvitaan yhteistyötä. Luomalla on apunaan viiden hengen tiimi. Lisäksi majoitusperheen isä ja poika saapuvat lähtöalueelle auttamaan. He käsittelevät kuumailmapalloa tottunein ottein. Kolme tankillista kaasua nostetaan koriin, ja pallon kuori avataan maahan ja täytetään.

Viimeiseksi Luoma kuumentaa pallon sisälle kasaantuneen ilman koriin kiinnite­tyllä polttimolla. Pallo nousee pystyyn ja on valmis lähtöön. Polttimo lyö liekkiä, ja pallo kohoaa Sagan taivaalle.

Pallon täyttämiseen tarvitaan monta käsiparia. Jarmo Tuominen ja Eri Ngkawa pitävät pallon suuta auki.

Luoma oikoo Unikko-pallon kuorta. Pallo on Marimekon omistama, ja Luoma on lennättänyt sitä muun muassa Hollywoodissa.

Peltojen yllä

Luoma on koko Sagan kuumailmapallofes­tivaalin toiseksi kokenein lentäjä. Hänellä on takanaan jo yli 2 400 tuntia ilmassa. Tapahtumaan saapuu myös lentäjiä, joilla ei vuosien kokemuksesta huolimatta ole taka­naan kuin kymmeniä lentotunteja.

Kisatilanteissa ja tungoksessa tapaturmia sattuu. Edellisenä aamuna eräs pallo oli noussut alta toisen koria päin, hajonnut ja tyhjentynyt.

”Siksi pääni pyörii kuin pöllönpojalla”, Luoma sanoo.

Hän kurkottelee kaulaansa korin reu­nojen yli. On vahdittava, ettei kukaan nouse alta kohti, ja ettei itse lennä yläpuolella len­täviä päin.

Sagan maisema aukeaa korkeuden nous­tessa. Aamuaurinko pilkistää ja taivaanranta on täynnä erivärisiä palloja. Luoma saa häntä ennen nousseet kisapallot kiinni, kun ne kier­tävät suorittamassa kilpailutehtäviään.

Pallossa on hiljaista. Vain kaasupoltin kohisee aika ajoin, kun Luoma lämmittää palloa. Kuumailmapallo kulkee tuulen no­peudella ja tuulen suuntaan, joten ilmavirtaa ei pallossa tunne ollenkaan.

Samaan aikaan maan tasalla muu tiimi katselee Luoman lentoa silmä kovana. Pallon laskeutumispaikka ei ole ennalta tiedossa, joten heidän tehtävänsä on seurata sitä. Tiimiin kuuluva paikallinen vapaaehtoinen Eri Ngkawa onkin taitava ratin takana, ja auto kaartaa pellon reunaan vain hetkiä Luoman laskeutumisen jälkeen.

Tiimi antaa maanomistajalle pienen lahjan kiitokseksi pellon lainasta. Heillä on palloon sopivasti mukana Marimekon pussukoita.

Kynnetyt riisipellot ovat hyviä laskeutumispaikkoja. Pallo tyhjennetään pellolle ja pakataan takaisin autoon.

Yöunet jäävät festivaaliviikolla välillä lyhyiksi. Jarmo ja Anne Tuominen lepäävät autossa lentojen välissä.

Lentäjät kokoontuvat kahdesti päivässä tiedotustilaisuuteen, jossa kerrotaan sääolosuhteet ja annetaan ohjeita lentäjille.

Maan tavalla

Illalla rouva Yasumoto vie vieraansa ruokai­lemaan baseball-baariin, jossa tarjolla on vaaleaa leipää, pitsaa ja pastaa. Hän opettaa puikkojen käyttämistä ranskalaisten avulla. Ruuan kanssa juodaan olutta. Yasumoton katse eksyy tämän tästä ikkunaan, jonka hei­jastuksen kautta hän voi seurata käynnissä olevaa peliä.

Luoman kantapaikaksi taas valikoituu amerikkalaistyyppinen diner, joka sijaitsee pallojen lähtöalueen lähellä. Siellä Luoma tilaa pekonipitsan ja täyttää automaatista lasiinsa Pepsiä. Taustalla soiva kappale on hänelle tuttu Top Gun -elokuvasta.

Kansainvälisistä vaikutteista huolimatta Japanin oma kulttuuri on vahva. Keskiössä on huomaavaisuus: kun kadulla paraatin katselija kompastuu ja tiputtaa ranskalai­sensa maahan, hän noukkii ne ylös, ja sitten pyyhkii aiheuttamansa sotkun kadusta liinalla. Lantiosta lähtevä kumarrus on sekä tervehdys että kiitoksen osoitus. Sisätiloihin astuttaessa kengät riisutaan. Niin tehdään myös yleisissä vessoissa, joissa ovella on erik­seen saniteettitiloja varten vessatossut.

Japanilaiset eivät kuitenkaan ole vakavaa kansaa, vaan he nauravat ja pelleilevät jat­kuvasti. Kun he pitävät jostain, he fanittavat sitä kunnolla. Ujostelevat lapset hakevat Luomalta nimikirjoituksia pallokatalogiin Unikko-pallon kuvan viereen ja kaduilta vil­kutetaan yli lentäville palloille.

Suomi on japanilaisille tuttu. Rouva Yasumoton lempiastiat ovat Iittalasta, ja pojan vaimolla on Muumi-aiheiset känny­känkuoret. Unikko-pallon lähtiessä lentoon kentältä erottuu japaninkielisestä selos­tuksesta yksi tuttu sana: Marimekko! Kun Luoma taas laskeutuu palloineen pellolle, kertyy korin ympärille nopeasti joukko ihmisiä ihailemaan ja valokuvaamaan. ”Kawaii!” eli ”Söpö!”, kuuluu yhä uudestaan ihailijoiden suista.

Kuumailmapallot kiinnostavat kaiken ikäisiä katsojia. Luomalta pyydetään nimikirjoituksia ja hänen kanssaan halutaan ottaa kuvia.

Aamusta iltaan

Päivät venyvät festivaaliviikolla pitkiksi. Aikaa on kuitenkin myös Japanin kokemi­seen. Lennottomat iltapäivät tarjoavat mah­dollisuuden tutkia Sagaa. Kaupungin linna ei tunnu linnalta ollenkaan, sillä osa seinistä on tehty paperista. Vuorten rinteiltä paljastuu kylpylä, jossa Luoma pääsee kylpemään kuu­mien lähteiden vedessä ja saunomaan.

Kuumailmapallofestivaali on Sagalle vuoden tärkein tapahtuma ja se näkyy. Illat ovat täynnä ohjelmaa. Ensimmäisen päivän iltana pääkadun valtaa kulkue, johon ottaa osaa niin tanssijoita kuin kou­lulaisiakin. Toisen päivän iltana lentäjät on kutsuttu pormestarin vastaanotolle, jossa pöydät notkuvat erilaisia ruokia ja juomia. Viikonloppuna Night glow -tapahtumassa kuumailmapallojen polttimot leiskuvat lähtöalueella pimenevässä illassa musiikin tahtiin satatuhatpäisen yleisön edessä.

Viikonloppuna hämärän laskeuduttua festivaalin pallot järjestäytyvät katsomon eteen ja valaisevat pallojaan musiikin tahtiin.

Ikuisia ystäviä

Festivaalin viimeinen kilpailu käydään sun­nuntaina key grapista eli avainten poimin­nasta. Noin metrin korkuisia avaimia roikkuu puomeissa maalialueella yleisön edessä. Lentäjät saavat valita oman lähtöpaikkansa, ja tavoitteena on tähdätä pallolla kentälle ja kurottaa nappamaan avain pallon korista käsin. Luoma on onnistunut avaimen nap­paamisessa kerran, Slovakiassa vuonna 2002. Tehtävä on erittäin hankala, ja palkinto sen mukainen: avaimen nappaajalle voi olla lu­vassa suuri rahapalkinto tai vaikka uusi auto.

Tällä kertaa Luoman tiimillä on osallis­tumiseen liian tiukka aikataulu, sillä rouva Yasumoto on kokannut koko päivän illalla järjestettäviä jäähyväisjuhlia varten. Niistä ei sovi myöhästyä. Muiden lentäjien rohkeita syöksyjä maan tasalle on kuitenkin jännit­tävää seurata.

Viimeisen päivän iltana syödään jäähyväisateria. Luoman vaimo Maija on ollut hänen mukanaan monissa seikkailuissa.

Majapaikassa on pöytä koreana. Pieneen ruokailuhuoneeseen on kannettu toinen ruokapöytä, jonka istumapaikkojen virkaa toimittaa olohuoneen sohva. Mukana ovat Yasumoton perheen molemmat pojat, joista toinen on saapunut naapurikaupungista. Toinen on tuonut mukanaan myös vaimonsa ja muutaman kuukauden vanhan poikansa. Paikallisvahvistus Eri on myös mukana.

Rouva Yasumoto kantaa pöytään ruokala­jeja toisensa jälkeen. On leivitettyjä meren­eläviä, suolakuoressa kypsennettyä kalaa, peruna-munasalaattia, nakkeja, lihapataa ja tujuja sinapinsiemeniä. Ruokajuomaksi on tarjolla sakeen sekoitettua kuohuviiniä. Taustalla pyörii tv-lähetys festivaaleista. Luoma kääntyilee tuolillaan televisioon päin. Unikko-pallo vilahtaa ruudussa, ja pöy­täseurue iloitsee.

Tällaisten hetkien takia Luoma matkustaa maailmalla lentämässä.

”Upeinta on tavata ihmisiä, kokea uusia kulttuureja ja saada uusia ystäviä”, hän sanoo.

Tällä kertaa Luoma ei suuntaa palloreis­sulta takaisin Suomeen. Hänet on kutsuttu puoleksi vuodeksi Myanmariin auttamaan paikallisen kuumailmapalloyrityksen perus­tamisessa. Siellä häntä odottavat jälleen uusi kulttuuri, uudet ystävät, ja tietysti kuuma­ilmapallot.