Jokaisessa lentotavassa on vivahteensa ja kehittymisen mahdollisuudet. Varjoliidossa voi muun muassa edetä temppu- eli acrolentämiseen.
Extreme Teamin ja Savon Liitäjien Lauri Keränen hakee rajojaan vuonna 2018 alkaneeseen harrastukseensa acrolentämisestä.
33-vuotias Lauri Keränen päätti heti varjoliitoharrastuksensa alussa, että laji on luotu lennettäväksi. Siksi hän heittäytyi oitis täysipainoisesti varjon vietäväksi. Tarve oli kova päästä lentämään. Vuonna 2018 Kuopiossa suoritettu varjoliitokurssi sysäsi hänet tuota pikaa moottorinkin tuuppaamaksi.
– Ensimmäinen kesä meni termoissa lentämiseen. Kun tuli eka talvi, noin vuoden harrastamisen jälkeen, täytyi hankkia paramoottori. Sen kautta lähti käyntiin temppulentäminen. Moottorin avulla oli helpompi harjoitella temppuja, koska tempuissa menettää korkeutta. Paramoottorilla oli helppo etsiä taas korkeuksia. Ehkä kahden vuoden jälkeen lentämisen jälkeen sitä saattoi sanoa acroharjoitteluksi, muistelee Lauri Keränen temppuilunsa alkukautta.
Acroharjoittelu eteni vankasti ja vinhasti. Taustalla temppuiluun sysäsivät Keräsen muut innostuksen kohteet, motocross, skeittailu ja lumilautailu. Sieltä hän oli aiemmin hakenut adrenalipiikkinsä ja lennokkuuden. Acro täydensi palettia.
Varjoliidostakin Keränen löysi heti itselleen sopivan dynaamisuuden.
– Matkalento ja termoilu eivät tuottaneet minulle tarpeeksi mielihyvää.
SIV-kurssilta acroon
Keräsen temppulentäminen liiteli aikansa omissa uomissaan. Käänteentekeväksi lisänosteeksi tuli SIV-kurssi, jossa harjoitellaan epävakaista lentotiloista selviämistä. Samalla oman rajat ja siiven ominaisuudet tulevat tutuiksi lihasmuistia myöten.
– Temppuiluni oli ennen kurssille menoa enemmän freestyleä, wingovereita ja spiraaleja. Oma temppulentäminen ennen kurssille menoa oli sellaista varman päälle pelaamista. Kun menin kurssille, uskalsin jo vähän rikkoa jäätä. Mukaan tuli sellaisia temppuja, joita ei uskaltanut tehdä kovan maan päällä tai yksin. Kurssi oli ehdoton ponnahduslauta acroon.
Tänä päivänä Keräsen varjoliito on noin 80-prosenttisesti acroharjoittelua. Keräsen, hänen isänsä Eero Keräsen, ja Oskari Hakalan kimppa hankki oman veneen, jolla hinaus onnistuu.
Tempusta toiseen
Acrolentäminen alkaa yleensä sakkausten ja spinnaamisten harjoittelulla. Ensimmäinen temppu on tavallisesti Sat Spiral. Se luokitellaan eräänlaiseksi virstanpylvääksi astuttaessa acron maailmaan. Sitten mukaan tulee Helico.
– Helico, helikopteri, on helposti lähestyttävä manööveri, mutta siinä on erittäin vaikeaa olla hyvä. Se on tosi helppo tehdä jotenkin, mutta vaikea tehdä hyvin. Sen treenaaminen on ollut minulle aikaa vievin, ja samaa olen kuullut muiltakin harrastajilta. Ammattilaisetkin sanoo, ettei sen treenaaminen lopu koskaan. Se on kuin nuoralla kävelemistä.
Helikopterissa siipi sakataan ensin syväsakkaukseen, siipi näyttää lentävän, mutta se tippuu kohtisuoraan alaspäin. Syväsakkaustilasta päästetään vaikka vasen puoli lentämään eteenpäin ja vedetään oikealta puolelta jarrua, jolloin oikea puoli lähtee backflyihin, eli lähtee lentämään takaperin. Näin vasen puoli lentää eteenpäin ja oikea taaksepäin ja se näyttää helikopterin roottorin pyörimiseltä.
– Se näyttää ulospäin rauhalliselta liikkeeltä, mutta se vaatii koko ajan aktiivista ohjaamista.
Seuraava harjoiteltava temppu Keräsellä tulee olemaan Rythmic Sat. Siinä tehdään spiraalia vaakatasossa. Kun sitä rytmitetään, liike muuttuu enemmän pystysuuntaiseksi. Rytmic satissa liike suurenee koko ajan ja lopussa se tekee voltin.
Monet varjoliitäjät käyvät hakemassa siivilleen nostetta ulkomaita, niin Keränenkin. Yksi nimenomaan acroon keskittynyt harjoittelureissu suuntautui Turkkiin ja suunnitelmissa on päästä sinne useamminkin.
G-voimat rajoittavat
Monissa varjoliidon tempuissa vastaan tulee keskipakoisvoima eli g-voima. Siksi niitä on harjoiteltava, jotta olisi tietoinen omista rajoistaan.
– Olen kuullut, että Infinity Thumbling -liikkeessä, suomeksi jatkuvassa kuperkeikassa, g-voimat liikkuisivat kuudessa geessä. Treenasin viime kesänä sitä paljon, taisin muuten olla Suomen ensimmäinen, joka sen teki.
Keräsen mukaan monissa acroliikkeissä haetaan vauhtia spiraalilla, josta se heitetään vastaliikkeellä joksikin muuksi liikkeeksi.
– Olen kuullut pilottien kertovat, että näkökenttä alkaa sumentumaan jo siinä spiraalissa, kun vauhtia haetaan. Tajunta alkaa jo mennä. On pilotteja, joilla keho ei kestä g-voimia ja se estää koko acroharjoittelun.
Acrossa on tärkeää yleinen asentotaju, koordinaatio ja g-voimien sietokyky.
– Monastihan uusi liike on kuin hyppy tuntemattomaan. Treenaamisessa on pidettävä pää sen verran kylmänä, ettei temppuile enää alle 300 metrissä.
Keränen ei ole vielä kiertänyt kilpailuja maailmalla. Suomessa acrossa kilpailuja ei ole vielä järjestetty. Tampereella yritettiin viime kesänä Extreme Festin yhteydessä järjestää varjoliidon temppukisa, mutta osanottajia ei saatu tarpeeksi. Kilpailu supistui näytökseksi.
– Suomessa acroharrastajia ei oikein vielä ole. Olen kyllä havainnut, että tämä alkaa tarttua, koko innostus. Monet varjoliitäjät ovat tosi kiinnostuneita. Innolla kuuntelevat ja kyselevät. Tästä saattaisi kehittyä Suomeen acroyhteisö, uskoo Keränen.
Acrotemppuja joka lähtöön
– Misty Flip
– McTwist
– Sat
– Rythmic Sat
– Assymmetric Sat
– Infinity Thumbling
– Joker
– Helico
– Twister
– Cow Boy
– Corc
– Anti Rythmic
– Super Stall
