Jotta vaaratilanteista selviäisi automaattisesti, järjestetään varjoliidossa erityisiä SIV-koulutuksia.
Varjoliidossa – kuten ei muussakaan lentämisessä – voi koskaan olla täysinoppinut. Kun joudut poikkeukselliseen lentotilaan, ei sinulla ole välttämättä aikaa ruveta miettimään oikeita toimintatapoja.
SIV-koulutuksessa harjoitellaan poikkeuksellisia lentotiloja ja niistä oikaisua. Kurssit suoritetaan pääsääntöisesti veden yllä, jotta tarvittaessa voidaan turvallisesti laskeutua pelastusvarjolla veteen. Tampereella kursseja järjestetään Näsijärven rannalla Santalahden lentopaikalla.
– Järjestämme vuodessa neljä kahden päivän SIV-kurssia. Niihin sisältyy kahdeksan ohjattua lentoa. Olen lähettänyt oppilaille ennalta tietyistä liikkeistä oppimateriaalia, johon he saavat tutustua. Kurssille tullessaan he ovatkin yleensä hyvin hermostuneita, joten tehtäväni on alkuun valaa heihin itseluottamusta, selvittää kursseja vetävä Extreme Teamin yksi perustajista, Eemeli Aittokallio.
Runsaan nelikymppinen Aittokallio on harrastanut varjoliitoa kymmenisen vuotta ja tehnyt siitä elämäntavan lisäksi sivutyön. Harrastukseen ovat kuuluneet lukuisat kilpailut ympäri maailmaa ja liitäminen Kolumbiassa, Nepalissa, Himalajalla, Uudessa-Seelannissa ja Intiassa.
Paras sijoitus hänellä on Intian Panchgani Paragliding Open 2018 -kisoista, kun hän ylsi kolmanneksi. Aittokallion nyt yhdeksänvuotias tytär Jade on ollut isänsä mukana liitelemässä jo nelivuotiaasta lähtien.
Pelastava lisäoppi kurssilta
SIV-kurssille osallistujalla on yleensä jo satakunta lentoa tai tuntia takanaan. Eli harrastus on jo vankalla pohjalla. Siksi tietoisuus omien taitojen vajavaisuudesta ja niiden kehittämisen tärkeydestä on kasvanut. Kurssilla edetään jokainen lento analysoimalla ja siitä voidaan sitten edetä seuraavalle lennolle.
– Lento alkaa jo maassa mielikuvaharjoittelulla. Siinä tulevan lennon liikkeet käydään läpi. Lennolla olen yhteydessä radiolla maasta oppilaaseen ja annan ohjeita, jos joku menee pieleen. Lennon jälkeen se käydään läpi mm. videolta, kertoo Eemeli Aittokallio, joka itse osallistui ensimmäisen kerran vastaavalle epävakaiden lentotilojen kurssille Nepalissa aivan lentouransa alkuvaiheessa.
Kurssilla on tarkoitus edetä aina seuraavaan harjoitteeseen. Jos edellinen ei ole mennyt hyvin, se uusitaan, kunnes se on hyväksyttävä suoritus.
– Muistan kursseilta vain kaksi tapausta, ettei kurssilainen ole päässyt tavoitteisiin.
Kursseilla opetettavat hinataan veneellä noin 800 metrin korkeuteen, josta he liukuvat alas sovituin liikkein. Lentopaikka on tuolloin suljettu muulta lentotoiminnalta. Kaikilla kurssilaisilla on omat varusteet ja siipien muodot ja koot vaihtelevat. Siksi kurssilla suoritettavat tehtävät räätälöidään jokaisen oppilaan siipiprofiiliin sopivaksi. Tarkoitus kurssilla ei ole tehdä varjoliitoon oleellisesti liittyvää matkalentoja, vaan harjoitella nimenomaan epätavallisten lentotilojen oikaisua. Niiden iskostaminen selkärankaan helpottaa jatkossa lentämistä poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja nopeuttaa palaamista normaaliin lentotilaan.
Kursseilla normaali lentotila palautetaan viimeistään kerhon lauttasaunassa illalla briefingin merkeissä. Saunalautta Roosa tarjoaa kurssilaisille myös majoituksen ja ruokailumahdollisuuden.
Pete Lattu sai varmuutta kurssilta
Pääkaupunkiseudulla asuva Pete Lattu on harrastanut aktiivisesti varjoliitoa neljän vuoden ajan. Näyttelijän työn epäsäännöllisyys antaa mahdollisuus lentää myös arkipäivisin pääosin Etelä-Suomen varjoliitäjien lentopaikoilla. Hän on käynyt SIV-kurssilla Tampereella kaksi kertaa.
– Ensin kävin vanhalla siivellä noin kaksi ja puoli vuotta lentäneenä. Sitten vaihdoin C-luokkaan ja halusin testailla, onko siivessä jotain eroa. Kurssien välillä oli vuosi aikaa.
Ensimmäiselle kurssille Lattu lähti hakemaan kokemusta ja varmuutta lentämiseen turvallisissa olosuhteissa.
– Halusin testata siiven ja oman osaamiseni äärimmäisiä lentotiloja. Sellaisia, joihin ei halua joutua, mutta on lihasmuistissa joku kokemus, että olen ollut tässä ja tästä voi selvitä. Saa sen kokemuksen, että siipi voi olla erikoisessakin rutussa, mutta siinä ei ole mitään hätää. Oppii, että se palautuu hämmästyttävistä asioista. Tuli sellainen tuntuma, että siipi on paljon turvallisempi kuin se aluksi tuntuu.
Epätavalliset lentotilat
Ruttu
– Pahin tilanne on, että joudut siiven sisään. Sitten on löydettävä oma sisäinen kissa ja rapsutettava taivas esiin. Samanaikaisesti twistiin ja sprilaaliin joutuminen on myös tilanne, josta ainoa ulospääsykeino on pelastusvarjon heittäminen. Näitä ei voi demota, värittää useita SIV-kursseja vetänyt Eemeli Aittokallio.
Siiven ruttaaminen eli taittuminen on yksi tavallisimmista varjoliitäjän painajaisista. Siipi voi mennä ruttuun symmetrisesti keskeltä tai sitten jommasta kummasta päästä, esimerkiksi vuoren rinnettä ohitettaessa. Ruttaamiseen vaikuttavat sääolosuhteiden lisäksi pilotin paino suhteessa siiven kokoon ja liitäjän oma toiminta. Siiven painorajojen ylärajoilla ruttausherkkyys pienenee, mutta rutun sattuessa siipi käyttäytyy agressiivisemmin.
Ruttaaminen tapahtuu, kun yllättävä alaspäin suuntautuva ilmavirtaus pyyhkäisee siiven etureunaa alas, eikä pilotti ehdi reagoida riittävän nopeasti pitämällä jarruilla paineen siivessä.. Ruttu voi olla pieni, 1–2 metriä siiven kärjestä tai erittäin suuri, 80–90 prosenttia siiven leveydestä. Myös koko etureuna voi rutata. Koko siiven etureunan ruttaamisessa speedbar on vapautettava välittömästi ja palautettava jarruilla paine siipeen.
Toispuoleisessa ruttauksessa on tärkeää pitää lentosuunta ennallaan ja yrittää estää siipeä pyörähtämästä rutanneelle puolelle. Korjaus tehdään ensisijaisesti painonsiirrolla siiven lentävälle
puolelle.
– Mitä kireämpi siipi on – kun on A, B, C, ja D-luokan siipiä – sitä enemmän se heilauttaa sinne ruttaavalle puolelle. Kireä siipi ei välttämättä palauta itse itseään.
Spinni
Spinni iskee, kun jompaa kumpaa jarrua vedetään liikaa ja siiven se puoli sakkaa. Seurauksena on erittäin nopea pyörähtäminen sakanneelle puolelle.
Spinni johtuu yleensä omasta virheestä. Siiven pyörähtäminen on aina vaarallista, joten se on estettävä vetämällä lentävän puolen jarrua ja siirtämällä painopiste lentävälle puolelle. Samalla nostetaan siiven sakanneen puolen jarru ylös ja annetaan siiven täyttyä. Jos ei ole varmuutta mikä korjausliike on oikein, kannattaa nostaa molemmat jarrut ylös. Yleensäkin siipi hakeutuu oikeaan asentoon.
– Turvallisin ja hallituin tapa on tulla sakkauksen kautta ulos, jos osaat sen. Ihan aloittelijaa neuvotaan vain nostamaan kädet ylös, Aittokallio toteaa.
Sakkaus
Siiven sakkaus johtuu virtauksen irtoamisesta siipiprofiilista. Siitä seuraa nostovoiman menetys osittain tai kokonaan. Sakkaus tapahtuu aina suunnilleen samalla kohtauskulmalla, mutta siiven kuormituksesta ja muista tekijöistä riippuen sakkausnopeus voi jonkin verran vaihdella.
– Sakkaus on vähän kuin ”reset”.Kun asiat menevät totaalisen pieleen, sillä voi stabiloida tilanteen. Se on vaihtoehto pelastusvarjolle. Sitä harjoitellaan SIV-kurssilla ja on perustaito ACRO- eli temppulentämisessä.
Spiraali
Lukkiutunut spiraali tarkoittaa tilannetta, jossa on tehty jyrkkää kaartoa, eli spiraalia ja siipi jää tähän tilaan ja samalla vauhti kiihtyy. G-voimat voivat olla tuolloin vaarallisia. Useimmat siivet oikenevat spiraalista, kun sisäpuolen jarru löysätään, mutta joillakin siivillä vaaditaan painopisteen siirtämistä ulkokehälle ja tarvittaessa myös ulomman jarrun painamista.
– On hyvä tottua G-voimiin. Jos joudut ukkospilven imuun, on se nopein tapa tulla alaspäin. Ensisijaisesti on kuitenkin vältettävä ukonilmalla lentämistä. Kaiken lentämisen perustana on, ettei joudu epätavallisiin lentotiloihin. Siksi kelin, olosuhteiden ja varusteiden tarkistaminen ennen lentoa on ensiarvoisen tärkeää, Aittokallio perustelee.
Kiinnostuitko ilmailusta ja varjoliidosta? Ilmailuliiton verkkosivuilla voit tutustua eri ilmailulajeihin ja Ilmailuliiton toimintaan. Haluatko mukaan harrastukseen? Etsi sinua lähin ilmailukerho ja liity jäseneksi niin pääset harrastukseen mukaan. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä yksi jäseneduistamme on vakuutus.
