Laskuvarjohyppyvarusteita valmistava ukrainalainen SWS Company toimii Kiovassa, vaikka tehtaanjohtaja on rintamalla ja energiapula vaivaa. Suomalaiset hyppääjät saavat kiitosta tehdaspäälliköltä.
Ilmahälytys soi Kiovan itäisellä Darnytskyin alueella, kun tapaan SkyWideSystems (SWS) Companyn tehdaspäällikkö Sergii Kryshevychin yrityksen tehtaalla Kiovassa.
— Taas ilmahälytys. Tähän on totuttu, Kryshevych huokaa.
Kaksi MiG-31K-hävittäjää on noussut ilmaan noin tuhannen kilometrin päässä Moskovan itäpuolella. Se tarkoittaa, että koko Ukrainaan aivan läntisiä alueita myöten annetaan ilmahälytys.
— Tästä tuskin on vaaraa. Se on vain varokeino, Kryshevych sanoo luettuaan Ukrainan ilmavoimien Telegram-kanavalta, mistä on kyse.
Kiovassa vallitsi paniikki
Toisin oli helmikuussa 2022, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Kryshevych muistaa sen elävästi.
Sodan ensimmäisenä päivänä laskuvarjohyppyvarusteita valmistavan SWS:n johtaja Alexey Sharadkin lähetti firman työntekijöille viestin ja kehotti kaikkia lähtemään Kiovasta.
— Tulin toimistolle ja pidimme Alexeyn kanssa pikapalaverin… mitä nyt tehdään. Alexey pakkasi jo tavaroitaan, sillä hän oli lähdössä rintamalle, Kryshevych kertoo.
Kaksikko päätti, että SWS:n tehdas suljetaan ja firman pyörittämä hyppykeskus 150 kilometriä Kiovan pohjoispuolella, Chernihivissä, evakuoidaan pikapikaa. Siitä muistona ovat edelleen tehtaan varastossa hujan hajan olevat tavarat.
— Siinä vaiheessa kukaan ei ajatellut tehdasta ja yrityksen tulevaisuutta. Kiovassa vallitsi paniikki, liikenne oli tukossa, kaikki halusivat pois, Kryshevych kuvailee tilannetta.
Hänkin pakeni perheineen Kiovasta Länsi-Ukrainaan.
— Emme tienneet, pääsemmekö koskaan tulemaan takaisin.
Osa työntekijöistä lähti rintamalle
Noin puolitoista kuukautta myöhemmin, huhtikuussa 2022, SWS avasi tehtaansa uudelleen. Venäläiset oli tuolloin ajettu pois Kiovan laitamilta ja Kryshevych perheineen palannut Kiovaan. Hän otti vastuulleen tehtaan johdon, koska Sharadkin oli rintamalla ja pystyi vain ajoittain olemaan yhteydessä.
— Meillä oli ainakin sata tilausta jonossa ja halusimme toimittaa ne asiakkaille. Emme epäilleet hetkeäkään, etteikö tehdasta avattaisi, Kryshevych kertoo.
Alku ei kuitenkaan ollut helppo. Ensimmäisenä haasteena oli löytää ompelijoita, sillä osa entisistä työntekijöistä oli paennut maasta, osa lähtenyt rintamalle.
— Lisäksi kun sota alkoi, osa asiakkaista perui tilauksiaan. Meni ainakin kuusi kuukautta, kun asiakkaat odottivat ja seurasivat, selviämmekö. Kun he huomasivat, että pystymme sodasta huolimatta toimittamaan tavaraa, alkoi tilauksia taas tulla. Se oli todella helpottavaa, Kryshevych sanoo.
Nyt liki kolme vuotta myöhemmin tehdas pyörii, mutta työntekijöitä on tällä hetkellä vain 12. Se on puolet vähemmän kuin ennen sodan alkua. Moni heistä on laskuvarjohyppääjiä.
Myös tuotantomääristä on jouduttu tinkimään.
— Haluaisimme laajentaa, mutta sodan aikana on yksinkertaisesti helpompi toimia, kun on tiivis tiimi, Kryshevych myöntää.
Vaikka elämä Kiovassa on päivittäisistä ilmahälytyksistä huolimatta Melkolailla normaalia, ei yrityksen pyörittäminen sodan keskellä ole helppoa.
— Pahinta on epävarmuus, kun koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Mutta sotaa on nyt käyty kohta kolme vuotta, ja olemme tottuneet tähän.
Käytännön työtä haittaavat erityisesti energiapula ja sähkökatkot. Kiovassa voi talvella olla kymmenenkin astetta pakkasta.
— Olemme hankkineet dieselkäyttöisen lämmittimen ja generaattorin, joilla pystymme pitämään tehtaan lämpöisenä ja ompelukoneet käynnissä myös sähkökatkojen aikana, Kryshevych kertoo.
Yhteistyö venäläisten kanssa loppui heti
Ennen sotaa Venäjän ja sen liittolaisten, kuten Valko-Venäjän ja Kazakstanin, markkinaosuus SWS:n tuotannosta oli 30 prosenttia.
— Sodan alettua lopetimme kaiken yhteistyön Venäjän ja sen liittolaisten kanssa, tehtaanjohtaja Alexey Sharadkin toteaa napakasti.
Sharadkin on yhä Ukrainaan asevoimien palveluksessa. Haastatteluhetkellä hän oli lomalla, mutta palaamassa rintamalle seuraavana päivänä.
Uusi Venäjän korvaava markkina-alue on löytynyt Aasiasta. SWS oli tehnyt jo pitkään markkinointitöitä Aasiassa, mutta sota mahdollisti päänavauksen sinne.
— Thaimaa, Kiina ja Intia ovat meille uusi aluevaltaus, Sharadkin kertoo.
SWS:n Fire-valjaita on ollut myös suomalaisilla laskuvarjohyppääjillä jo useita vuosia. SWS:n jälleenmyyjä Suomessa on Olli-Pekka Luomajoki, joka järjesti sodan alussa myös tukikeräyksen ukrainalaisille. Keräyksen tuotto lahjoitettiin nimenomaan Sharadkinin yksikölle.
— Olemme äärettömän kiitollisia suomalaisille hyppääjille kaikesta tuesta, Kryshevych sanoo.
”Odotamme että pääsemme taas hyppäämään Ukrainassa”
Harrasteilmailu on sodan takia täysin pysähdyksissä Ukrainassa. Maan ilmatila on suljettu eivätkä harrastelentäjät tai laskuvarjohyppääjät pääse ilmaan.
Ennen sotaa Ukrainassa oli kymmenen laskuvarjohyppykeskusta, joissa hypättiin 40 000–50 000 laskuvarjohyppyä vuosittain.
SWS:n johtaja Alexey Sharadkin sanoo, että sota pysäytti elämän Ukrainassa.
— Ennen sotaa meillä oli paljon suunnitelmia. Mietimme, avaisimmeko uuden hyppykeskuksen, ostaisimmeko uuden lentokoneen tai laajentaisimmeko tehdasta. Nyt en näe, että tällainen on mahdollista vielä pitkään aikaan. Meillä kaikilla on tällä hetkellä täysin erilaiset ongelmat: mistä saada sähköä tai miten lämmittää asuntoa talvella.
— En usko, että Ukrainassa hypätään edes laskuvarjolla vielä pitkään aikaan, hän sanoo.
Sharadkin on kokenut laskuvarjohyppääjä. Hän aloitti lajin harrastamisen 1990-luvun puolivälissä ja on monipuolinen kouluttaja, hyppymestari, tandemhyppymestari ja kalustomestari. Sharadkin myös kehitti 2000-luvun alussa Fire-valjaat, joiden ympärille perustettiin SkyWideSystems.
Tehdaspäällikkö Sergii Kryshevych on tuore laskuvarjohyppääjä. Hän aloitti hyppäämisen kesällä 2021 ja sai lisenssin saman vuoden syksyllä. Vain puolisen vuotta myöhemmin alkoi sota, joka katkaisi harrastuksen. Hänellä on 26 hyppyä, ja hän on hiukan positiivisempi kuin Sharadkin.
— Minä ja kaikki muut hyppääjät odotamme, että pääsemme taas hyppäämään Ukrainassa.
SkyWideSystems (SWS) Company
– Perustettu vuonna 2001
– perustaja Alexey Sharadkin.
– Valmistaa Fire- ja Fire2-valjasreppuyhdistelmiä (urheilu ja tandem) sekä pää- ja varavarjon kupuja tandem- sekä oppilasvarjoihin. Myös pelastusvarjot sekä BASEvarjojen reput kuuluvat tehtaan repertuaariin.
– Työntekijöitä noin 12 (ennen sotaa 25).
– Valmistaa 15–17 hyppyvaljasta (ennen sotaa 30–35) ja 3–4 laskuvarjoa (ennen sotaa 5–6) kuukaudessa.
– Valmistaa Ukrainan asevoimille sekä viranomaisille laskuvarjovaljaita ja varjoja sekä esimerkiksi sodassa käytettävien droonien laskuvarjoja.
– Ennen sotaa piti laskuvarjohyppykursseja muun muassa asevoimille.
– Suurin vientimaa Brasilia. Muita isoja vientimaita ovat Puola, Britannia, Suomi, Espanja, Kiina ja Thaimaa.
Heitä ei ole unohdettu
Olin syys-lokakuussa kolme viikkoa Kiovassa vapaaehtoistöissä. Työskentelin paikallisessa hyväntekeväisyysjärjestössä, jossa valmistettiin kuivamuonaa etulinjassa taisteleville joukoille – niille sotilaille, jotka olivat sellaisissa olosuhteissa, että armeijan kenttäkeittiö ei pysty toimittamaan heille ruokaa.
Minulle kerrottiin, että ajoittain keittiömme tekemiä pieniä kuivamuonapaketteja on jouduttu kuljettamaan sotilaille droonella, koska muuten apua ei ole saatu perille.
Yhdessä paikallisten vapaaehtoisten kanssa leivoin ja pakkasin tuhansia keksejä, täytin kuivausuuneja omenaviipaleilla, aprikooseilla ja kananjauhelihalla sekä raastoin porkkanoita ja herkkusieniä. Mittasin kuivattuja borssikeiton raaka-aineita tai aamupala-annoksia vaa’alla pieniin minigrip-pusseihin: 10 grammaa saksanpähkinöitä, 10 grammaa kuivattua omenaa, 50 grammaa kaurahiutaleita ja 5 grammaa rusinoita.
Joka päivä keittiössä ahersi 20–25 vapaaehtoista, pääasiassa paikallisia naisia, joilla jokaisella oli ystävä tai sukulainen rintamalla tai jotka olivat tulleet Kiovaan miehitetyiltä alueilta.
Aivan kuten laskuvarjovarustetehtaalla, elämä keittiössä pyöri normaalisti. Töihin tultiin, vaikka yöllä oli ollut useampi ilmahälytys ja sen takia yöunet olivat olleet katkonaiset tai jääneet vähiin.
Sähkökatkoja ei syys-lokakuussa ollut, mutta myös keittiössä niihin on varauduttu. Viikko kotiinpaluuni jälkeen kuulin, että keittiöön oli saatu hommattua lahjoitusvaroin generaattori sekä akkuja, joilla voidaan pyörittää kuivausuuneja myös talven sähkökatkojen aikana. Tiedän, että se oli suuri helpotus keittiön vapaaehtoisille.
Kolme viikkoa Kiovassa oli koskettava kokemus. Laskuvarjohyppääjänä minua surettaa erityisesti se, ettei Sergii tuoreena kelpparina ole päässyt jatkamaan harrastustaan.
Koskettavaa oli myös ukrainalaisten kiitollisuus. Niin SWS:n Sergii ja Alexey, nelikymppinen vuokraemäntäni kuin hädin tuskin englantia osaavat babuskat keittiössä kiittivät minua liikuttavan sydämellisesti siitä, että autan Ukrainaa.
Heille se tarkoitti sitä, että Ukraina ei ole yksin. Heitä ei ole unohdettu.
Kiinnostuitko ilmailusta ja laskuvarjourheilusta? Ilmailuliiton verkkosivuilla voit tutustua eri ilmailulajeihin ja Ilmailuliiton toimintaan. Haluatko mukaan harrastukseen? Etsi sinua lähin ilmailukerho ja liity jäseneksi niin pääset harrastukseen mukaan. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä yksi jäseneduistamme on vakuutus.
