Tälle sivulle kootaan käytännöllisiä tietoja yhdistysoikeudesta. Kirjoittaja Timo Latikka on Ilmailuliiton toiminnanjohtaja ja oikeustieteen maisteri.
Määräenemmistöjen huomioiminen yhdistyksen purkamispäätöstä tehtäessä
17.12.2025
Käsittelen tässä kirjoituksessa vain tilannetta, missä rekisteröity yhdistys on päätetty lopettaa eli purkaa omaehtoisesti. Tällöin yhdistys lopetetaan, kun toimintaa ei enää syystä tai toisesta haluta jatkaa. Syitä voi olla monia; jäseniä ei enää ole, toimintaa ei enää ole tai voida jatkaa tai yhdistys ”fuusioituu” toisen yhdistyksen kanssa. Tässä pitää muistaa, ettei yhdistysten fuusioitumisesta ole yhdistyslaissa säännöksiä, parempi ilmaus olisikin yhdistysten toimintojen yhdistäminen. Tässä kirjoituksessa tämä asia jää kuitenkin maininnan varaan.
Kun yhdistyksen kokouksessa aiotaan tehdä päätös yhdistyksen purkamisesta, on otettava huomioon yhdistyksen omat säännöt ja yhdistyslain säännökset. Yhdistyslaissa (23 §) säädetään, että yhdistyksen kokouksessa tai, jos säännöissä on niin määrätty, valtuutettujen kokouksessa on päätettävä muun muassa yhdistyksen purkamisesta. Ilmailuyhdistyksissä harvoin on erillistä valtuutettujen kokousta, joten päätökset tehdään yleensä yhdistyksen kokouksessa.
Tämä lainkohta on pakottavaa sääntelyä eli yhdistys ei voi poiketa tästä ottamalla laista poikkeavia määräyksiä sääntöihinsä. Yhdistyksen hallitus ei siis voi tehdä päätöstä yhdistyksen purkamisesta eikä yhdistyksen kokous voi siirtää päätösvaltaa hallitukselle tässä asiassa.
Yhdistyslain (27 §) mukaan päätökseksi tulee yhdistyksen purkamista koskevassa asiassa se mielipide, jota on kannattanut vähintään kolme neljäsosaa äänestyksessä annetuista äänistä, jollei säännöissä ole toisin määrätty. Yhdistys on siis voinut säännöissään määrätä tästä myös laista poikkeavasti. Säännöillä on voitu määrätä siis suuremmasta tai pienemmästä kannatuksesta päätöksen syntymiseksi kuin kolme neljäsosaa äänestyksessä annetuista äänistä.
Yhdistyslaissa (8 §) säädetään, että yhdistyksen säännöissä on mainittava muun muassa miten yhdistyksen varat on käytettävä, jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan. Tämä on pakottavaa lainsäädäntöä eli säännöissä on oltava varojenkäyttöä purkautumistilanteessa koskeva määräys. Tähän sääntömääräykseen on yhdistyksessä voitu ottaa määräyksiä myös määräenemmistöstä.
Yhdistyslain mukaan yhdistyksen sääntöihin ei ole pakko ottaa määräystä yhdistyksen purkamisesta. Jos sääntömääräystä ei ole, noudatetaan yhdistyslakia edellä kuvatusti. Tämä on hyvä huomata myös yhdistyksen sääntöjä kirjoitettaessa. Yhdistysrekisteri on julkaissut verkkosivuillaan mallitekstejä yhdistyksen säännöiksi. Kaikissa näissä mallisäännöissä ei ole määräyksiä yhdistyksen purkautumisesta.
Koska säännöissä ei siis tarvitse olla määräyksiä yhdistyksen purkamisesta, mutta varojen käytöstä purkamistilanteessa taas määräys pitää olla, tämä on saattanut aiheuttaa sekaannusta yhdistyksissä. Päätöstilanteessa kokouksessa ei välttämättä ole huomattu asiaa eikä ole osattu noudattaa yhdistyslaissa olevaa sääntelyä. Tällöin on voitu erehtyä tekemään purkamispäätös varojen käyttöä koskevan sääntömääräyksen määräenemmistörajoilla. Jos laki tai yhdistyksen säännöt eivät muuta vaadi, päätökset yhdistyksen kokouksessa tehdään yleensä enemmistöpäätöksenä eli asian on tullut kannattaa enemmän kuin puolet annetuista äänistä tai käytössä on voinut olla jokin muu yhdistyslain määräenemmistöä pienempi määräenemmistö, esimerkiksi kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Tällöin tehty päätös yhdistyksen purkamiseksi on yhdistyslain mukaan moitteenvarainen tai mahdollisesti jopa suoraan mitätön.
Yhdistyksen varat eivät kuulu jäsenille vaan sääntöjen määräämään käyttöön
3.3.2026
Aatteellisten yhdistysten tarkoituksena ei ole voiton tavoittelu. Toisinaan yhdistyksille on kuitenkin voinut kertyä huomattavaakin omaisuutta vuosien aikana. Mitä omaisuudelle tulee tehdä, kun yhdistyksen toiminta päättyy?
Yhdistys on joutunut ottamaan tähän kysymykseen kantaa jo yhdistystä perustettaessa. Yhdistyslain mukaan yhdistyksen säännöissä on oltava maininta siitä, miten yhdistyksen varat on käytettävä, jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan. Sääntöjä voidaan myös muuttaa perustamisen jälkeen yhdistyksen purkautumista silmällä pitäen.
Yhdistyslain esitöiden (HE 64/1988 vp., s. 28–29) mukaan yhdistyksen säännöissä olisi mainittava joko se tarkoitus, johon varat on annettava tai nimettävä varojen saaja, esimerkiksi joku toinen yhteisö tai säätiö. Varojen käytöstä päättäminen voidaan säännöissä myös jättää yhdistyksen kokoukselle, mutta säännöissä on tällöin määrättävä ainakin yleisesti varojen käyttötarkoitus, jonka puitteissa yhdistyksen kokous voi asian lopullisesti ratkaista. Koska aatteellisen yhdistyksen tarkoituksena ei saa olla voiton tai muun välittömästi taloudellisen edun hankkiminen siihen osallisille, ei varojen käyttötarkoitusta yhdistyksen purkautuessa yleensä saa määrätä siten, että varat siirtyisivät yhdistyksen jäsenistölle. Poikkeuksen muodostavat liitot, jossa liiton purkautuessa sen varat voidaan jakaa jäsenyhdistyksille aatteellisen toiminnan jatkamista varten.
Yhdistyksen henkilöjäsenille ei siis voida jakaa yhdistyksen mahdollisia varoja yhdistyksen purkamistilanteessa.
Esimerkiksi Ilmailuliiton säännöissä määrätään, että liiton purkautuessa, sen omaisuus luovutetaan liiton periaatteista vastaavaan toimintaan purkamisesta päättävän kokouksen määräämällä tavalla. Tällöin liiton mahdolliset varat voitaisiin jakaa myös liiton jäseninä oleville ilmailuyhdistyksille. Toisinpäinhän asia on selvä. Purkautuva ilmailuyhdistys voi luovuttaa varansa Ilmailuliitolle. Tällaisia sääntömääräyksiä löytyykin ilmailuyhdistysten säännöistä.
Oikeuskirjallisuudessa (Halila, Heikki – Tarasti, Lauri: Yhdistysoikeus, 2024, s. 144) on todettu, ettei laissa ole määrätty millaisiin tarkoituksiin purkautuneen yhdistyksen varat voidaan määrätä käytettäväksi. Tarkoituksen määräämistä rajoittavat kuitenkin yleiset yhdistystoimintaa koskevat periaatteet, tarkoitus ei saa olla esimerkiksi lainvastainen ja sen tulee olla riittävän selkeä. Saajakohteeksi voidaan määrätä mikä tahansa oikeussubjekti, yhteisö, säätiö tai myös yksityishenkilö. Yksityishenkilön osalta kuitenkin tulee huomata yllä mainittu eli yhdistyksen jäsenille yhdistyksen varoja ei voida jakaa.
Yhdistyslain 40 §:n mukaan yhdistyksen selvitystoimista huolehtii yhdistyksen hallitus, jollei yhdistyksen kokous ole valinnut hallituksen tilalle tehtävään yhtä tai useampaa muuta selvitysmiestä. Selvitystoimiin ei kuitenkaan ole tarpeen ryhtyä, jos yhdistyksen kokous on purkautumisesta päättäessään samalla hyväksynyt hallituksen laatiman loppuselvityksen, jonka mukaan yhdistyksellä ei ole velkoja.
Tällöin yhdistykselle jääneet varat voidaan luovuttaa heti yhdistyksen varojen luovuttamisesta tekemän päätöksen mukaisesti. Päätös varojen luovuttamisesta on toki oltava lain ja yhdistyksen sääntöjen mukainen.
Erikseen on mainittava tilanne, jossa purkautuvan yhdistyksen velkojen maksamisen jälkeen jäljelle jääneitä varoja ei voida käyttää yhdistyksen säännöissä määrätyllä tavalla. Tällöin selvitysmiesten on luovutettava ne käytettäväksi yhdistyksen toimintaan läheisesti liittyvän tarkoituksen edistämiseen.
Yhdistyslain 53 §:n mukaan yhdistyksen purkautumisesta on hallituksen puheenjohtajan tai selvitysmiehen tehtävä rekisteriin ilmoitus (purkautumisilmoitus), josta käy ilmi, ketkä ovat toimineet selvitysmiehinä samoin kuin se, että selvitystoimet on saatettu loppuun.
Patentti- ja rekisterihallitukselle tehtävän purkautumisilmoituksen tekijä vakuuttaa, että selvitystoimet on saatettu loppuun. Yhdistyslain 40.2 §:n mukaan selvitystoimien tarkoituksena on yhdistyksen varallisuusaseman selvittäminen, tarpeellisen omaisuusmäärän muuttaminen rahaksi, velkojen maksaminen sekä jäljelle jääneiden varojen käyttäminen sen mukaan kuin yhdistyksen säännöissä määrätään ja yhdistyslaissa säädetään.
Jos siis yhdistyksen varoja on jaettu purkautumistilanteessa yhdistyslain vastaisesti, esimerkiksi yhdistyksen jäsenille, ja yhdistyksen purkuilmoitus on tehty tästä huolimatta Patentti- ja rekisterihallitukselle, on hallituksen puheenjohtaja tai selvitysmies syyllistynyt rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn rekisterimerkintärikokseen.
Jäsenhakemukset käsitellään yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen mukaisesti
31.5.2026
Yhdistyslain mukaan yhdistyksen jäseneksi hyväksymisestä päättää hallitus, jollei yhdistyksen säännöissä määrätä toisin. Ellei siis yhdistyksenne säännöissä mainita asiasta mitään, hallitus on toimivaltainen hyväksymään uudet jäsenet yhdistykseenne.
Jos jäsenten hyväksyminen on yhdistyksessä hallituksen päätösvallassa ei yhdistyksen kokouksessa voida päättää jäsenten hyväksymisestä. Jos yhdistyksessä halutaan poistaa hallitukselta valta hyväksyä jäsenet, tämä vaatii yhdistyksen sääntöjen muuttamista. Jos toimivalta hyväksyä uusia jäseniä on yhdistyksessä hallituksella, yhdistyksen kokouksessa päättäjät eivät voi myöskään määrätä, ettei esimerkiksi uusia jäseniä saisi ottaa yhdistykseen enää lainkaan tai että hallituksen jo hylkäämä jäsenhakemus tulisi hyväksyä (Halila, Heikki: Toimivaltajako yhdistyksissä, 1993, s. 428).
Kuten yllä on mainittu, yhdistyslain mukaan yhdistyksen jäsenet voivat tekemällä sääntömuutoksen päättää, että yhdistyksen jäsenet hyväksytään yhdistyksen kokouksissa. Tämä ei välttämättä olisi kovin käytännöllistä, mutta yhdistysautonomian mukaisesti kyllä mahdollista.
Jäsenyysprosessia voidaan helpottaa
Helmikuussa 2023 on tullut voimaan yhdistyslain 12 pykälän lisäys, joka mahdollistaa yhdistysten jäsenyysprosessien helpottamisen ja käytännössä jo olemassa olevien käytäntöjen tunnustamisen. Lisäyksen mukaan ”Säännöissä voidaan myös määrätä, että hallitus päättää jäsenten hyväksymismenettelystä ja hyväksymisen edellytyksistä.”
Jos yhdistyksessä halutaan mahdollistaa, että hallitus voi delegoida jäseneksi ottamista koskevan päätöksenteon, tästä on määrättävä yhdistyksen säännöissä. Tämän jälkeen yhdistyksen hallitus päättää jäsenten hyväksymismenettelystä ja jäsenten hyväksymisen edellytyksistä, joita sitten se taho noudattaa, jolle hallitus jäseneksi ottamisen delegoi. Hallitus voi oikeuttaa esimerkiksi yhdistyksen jäsensihteerin tai jokin yhdistyksen toimielimen hyväksymään yhdistyksen uudet jäsenet. Liittomuotoisissa järjestöissä jopa se olisi mahdollista, että jäsenyhdistys delegoisi yhdistyksen jäseneksi ottamisesta päättämisen jollekin toimijalle liittotasolla.
Yhdistyksen hallitus jatkossakin vastaa siitä, että jäsenhakemukset käsitellään asianmukaisesti yhdistyslakia ja yhdistyksen sääntöjä noudattaen.
Lähtökohtaisesti muutos tarkoittaa nykyisin myös sitä, että ellei säännöissä ole 12 pykälän mukaista säännöstä, joka mahdollistaa hallituksella olevan jäseneksihyväksymistoimivallan siirtämisen hallitukselta jollekin toiselle toimijalle, se ei ole käytännössäkään mahdollista.
”Monissa yhdistyksissä on tätä ennen toimittu nimenomaisia jäseneksiottamispäätöksiä tekemättä, jolloin hallituksen on voitu katsoa konkludenttisesti hyväksyneen jälkikäteen ne toimet, joilla jäsenyyden on katsottu syntyneen; näistä toimista esimerkkeinä voidaan mainita jäsenmaksun maksaminen ja toimintaan osallistuminen. Uusien säännösten myötä poikkeukselliseen menettelyyn tarvitaan määräyksiä yhdistyksen säännöissä.” (Halila, Heikki – Tarasti, Lauri, Yhdistysoikeus, 2024, s. 193–194.)
Yhdistyksillä on siis monia vaihtoehtoja, joiden puitteissa ne voivat valita itselleen parhaiten sopivat käytännöt uusien jäsenten hyväksymiseen.
Yhdistyksen jäsenyyttä ei saa pakolla
20.7.2026
Vastaan tällä kertaa kysymykseen, miten toimia, kun jäseneksi hakenut on kertonut ”tekevänsä kantelun veroviranomaisille” ellei häntä hyväksytä yhdistyksen jäseneksi. Onko jäseneksi haluava pakko ottaa yhdistyksen jäseneksi?
Jäsenten hyväksymisessä on tarkasteltava kahta eri asiaa: Yhdistyksen oikeutta päättää siitä, keitä se hyväksyy jäsenikseen sekä verottajan mahdollista tulkintaa suljetusta ryhmästä ja yhdistyksen yleishyödyllisyysaseman menettämisestä.
Yhdistysoikeuden kannalta pääsäännöt ovat kohtuullisen selkeitä. Yhdistyslaissa on säännelty vain siitä, mikä toimielin tai taho hyväksyy jäsenyydet. Yhdistyksellä on oikeus olla hyväksymättä jäseniä.
Oikeuskirjallisuudessa (Halila – Tarasti: Yhdistysoikeus) on esitetty, ettei jäsenyyttä hakeneella ole oikeutta edes saada tietää sitä, miksi jäsenhakemus on hylätty. Yhdistyksellä ei ole päätöksen perustelemisvelvollisuutta. Jäsenyyttä hakenut ei voi myöskään pakottaa yhdistystä ratkaisemaan jäsenhakemustaan. Yhdistyksen ei ole pakko reagoida hakemukseen mitenkään. Jäsenyyttä hakenut ei voi myöskään vaatia jäsenyyden toteuttamista oikeusteitse eikä vaatia vahingonkorvausta mahdollisesta taloudellisesta vahingosta, jonka jäsenyyden epäämisestä on aiheutunut.
Jäseneksi ei siis tarvitse ottaa henkilöä, jonka jo etukäteen tiedetään vaikeuttavan yhdistyksen toimintaa, ei vaikka hän täyttäisi yhdistyksen säännöissä mahdollisesti asetetut jäsenedellytykset ja hyväksyisi yhdistyksen säännöissä määrätyn tarkoituksen.
Edellä esitetyt ovat pääsääntöjä, joihin on joitain poikkeuksia.
Verotuksellisesti tämän kysymyksen perusta on tuloverolain 22 §:ssä, jossa määritellään yleishyödyllinen yhteisö.
Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Kaikkien näiden edellytysten tulee täyttyä, jotta yhteisö voi olla yleishyödyllinen. Tämän vastauksen kannalta mielenkiintoinen on kohta ”toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin”.
Verohallinto on antanut verotusohjeen yleishyödyllisille yhteisöille. Sen mukaan yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on kohdistuttava rajoittamattomaan henkilöpiiriin. Yhteisön jäsenyyden sekä tosiasiallisen yleishyödyllisen toiminnan tulee olla lähtökohtaisesti kaikille avointa. Yleishyödyllisiä eivät ole yhteisöt, joiden toiminta kohdistuu esimerkiksi vain tietyn perheen, suvun taikka pienen tai keskisuuren yrityksen suljettuun piiriin.
Pieni jäsenmäärä ei estä yhteisöä olemasta yleishyödyllinen, jos toiminta on tosiasiallisesti ulospäinsuuntautuvaa ja yhteisö on avoin kaikille tai ainakin suurelle joukolle. Tällöin jäsenyyttä ei pyritä aktiivisin toimin rajoittamaan. Esimerkiksi harvinaisen harrastuksen osalta jäsenmäärää voi olla vaikea kasvattaa. Kuoroon liittymiseksi voidaan siten vaatia tietty laulutaito. Jäseneksi pääsyn edellytykset eivät kuitenkaan voi olla liian tiukasti rajaavia vaan yhteisöllä täytyy olla pyrkimys pitää toimintaa avoimena ja hankkia uusia jäseniä.
Vastauksena yllä esitettyyn kysymykseen: Yhdistyksen ei ole pakko hyväksyä hakijaa yhdistyksen jäseneksi. Jos siis yhdistyksellä on syytä harkita, ettei jäsenyyttä kannata myöntää, yhdistys voi näin toimia. Pelkästään sillä perusteella, että yhdistys hylkää yhden, tai edes joidenkin henkilöiden jäsenhakemukset, ei vielä rikota yhdistyksen yleishyödyllisyyden edellytyksiä, kunhan yhdistys on aidosti avoin laajalle henkilöjoukolle.
Yhdistyksen jäsenyys ei ole oikeus, joka voidaan vaatia – se on yhteisön tekemä päätös.