UUSI ILMAILIJA: Iida Ticklen hyppää laskuvarjolla, varjoliitää ja lumilautailee
Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva 22-vuotias Ida Ticklén viettää talvea Pohjois-Ruotsissa Sälen-tunturissa. Siellä hän toimii rinnetyöntekijänä ja lumilautailee. Kesällä hän jatkaa laskuvarjohyppäämistä ja varjoliitoa.
– Olen halunnut viettää talvet paikassa, missä on lunta ja nyt olen toista talvea täällä. Alun perin olen ollut kesätöissä Etelä-Ruotsissa, Ida Ticklén kertoo.
Laskuvarjohyppykurssin Ticklen kävi loppukesästä 2017 Utissa.
–Olin 12-vuotias, kun isäni hyppäsi tandemhypyn. Näin siitä videon ja se oli mielestäni siistiä. Tajusin heti, että haluan itsekin kokeilla hyppäämistä. Kun täytin 15-vuotta, hyppäsin tandemin. Se oli ihan paras juttu ikinä, ja tiesin heti, että haluan hypätä laskuvarjolla yksin, Ticklén kertoo.
Ticklen alkoi säästää rahaa kurssia varten. 18-vuotiaana, vuonna 2017, laskuvarjohyppykurssiin tarvittavat rahat olivat koossa ja hän pääsi kurssille.
–Tuossa vaiheessa minulla ei ollut mitään hajua lajista tai siitä, mitä lisenssillä voi tehdä. Käytyäni kurssin ja alettuani hengata kerholla, tajusin, että tämä laji on paljon enemmän, kuin mitä luulin. Olin mennyt kurssille adredaliinin perässä, mutta jäin koukkuun lajissa oppimiseen ja hyppääjien kanssa yhdessä tekemiseen, Ticklén vertailee.
–Minulla on sekä tanssi- että luistelutausta. Tunne vapaapudotuksen aikana on kuin tanssimista ilmassa! Niin paljon voi tehdä ilmassa ja siihen vaikuttavat monet asiat, hän jatkaa.
Ensimmäisenä vuonna Tickén hyppäsi noin 15 kertaa. Hän hyppäsi seuraavana kesänä loput lisenssiin vaadittavat hypyt. Vuonna 2019 ja 2020 hyppyjä kertyi jo paljon enemmän. Pääasiassa hän hyppäsi Utissa ja jonkin verran myös Ruotsissa. Nyt Ticklénin hyppypäiväkirja näyttää jo 370 hyppyä.
Varjoliidossa lajit yhdistyvät
Hyppäämistä pääilmailulajinaan pitävä Ticklén innostui myös varjoliidosta, koska siinä voi yhdistää sekä tuntureilla liikkumisen että hyppäämisestä tutun ilmassa olemisen.
–Lumilautailen paljon ja minua kiehtovat vuoret ja tunturit. Varjoliidossa kiehtoo vapaus ja ajatus siitä, että voisin haikkailla tuntureille ja vuorille ja lentää sieltä alas. Tietynlainen treenimuoto siis, mennä itse omin jaloin ylös ja lentää alas, hän kuvailee.
Ticklen ei aikaillut, vaan kävi viime kesänä Tuusulassa varjoliitokoulutuksen Foxer Paragliding -varjoliitokoulussa ja hankki omat varjoliitovarusteet.
–Sälen tunturissa on hyvät rinnelentomahdollisuudet, Ticklén kertoo.
Ilmailuharrastuksen aloittaminen nuorena on johtanut siihen, että Ticklen on tehnyt aina paljon töitä. Työn ohessa opiskelukin on sujunut. Ensin hän suoritti lukion ja liikunta-alan tutkinnon kaksoistutkintona. Tällä hetkellä hän opiskelee työn ohessa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiaa ja suuntautuu ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön.
–Vähän hitaastihan se nyt sujuu, Ticklén naurahtaa.
Tulevaisuudessa hän toivoo voivansa harrastaa lempilajejaan paljon ja kehittyä niissä.
–Itsenäni kiinnostaa Free-hyppääminen eli lento vapaapudotuksen aikana. Haluaisin tulla monipuoliseksi hyppääjäksi, mutta tarkoitukseni ei ole käydä tunnelissa hiomassa taitoja vaan haluaisin taivaalla lentämällä tulla sen verran hyväksi, että voisin tehdä mahdollisimman paljon kaikkea, hän kertoo.
–Varjoliitämisessä olen alkutaipaleella. Haluan turvallisuushakuisesti ja pieni askelin kehittyä niin, että opin paljon lajista ja säästä. Haluaisin löytää täältä hyvän yhteisön ja päästä varjoliitämään hyvällä meinigillä. Aion kesälläkin olla Ruotsissa, hypätä ja liidellä, Ticklén toteaa.
