Suomessa on noin 70 valvomatonta lentopaikkaa. Niiden maapohjia omistavat kaupungit, kunnat, Metsähallitus ja yhteisöt. Hallintomallit vaihtelevat.
Metsähallitus on kenttien suuromistaja. Puolustusvoimien hallinnassa olleet pienlentokentät siirtyivät 2000-luvun alussa Metsähallitukselle. Kiinteistökauppapäällikkö Tauno Kandelin kertoo, että liikelaitos hallinnoi nykyisin 13 lentopaikkaa. Kolme on vuokrattu kunnille ja yksi säätiölle. Loput yhdeksän ovat niin sanottuja käyttöoikeussopimusalueita. Se tarkoittaa, että vaikka kenttää hallinnoi muu yhteisö, Puolustusvoimilla on aina ensisijainen käyttöoikeus.
— Vuokrasopimukset uusittiin 2000-luvun alussa vanhan puitesopimuksen periaatteilla vapaaehtoisen ilmailukasvatustyön harjoittamiseen. Vuokralainen vastaa lentokentän ylläpidosta ja hoidosta, ja täten vuokralaisella on kunnossapitovelvoite lentokentästä hallinnoinnin vastineeksi. Metsähallitus huolehtii metsien hoidosta ja lähestymissektoreiden hakkuista. Tarpeen mukaan pidetään yhteistyökokouksia lentokentän tilanteesta ja suunnitelmista Metsähallituksen, Puolustusvoimien ja vuokralaisten kesken, Kandelin sanoo.
Sopimusten mukaan vuokralainen voi luovuttaa kenttäalueen lyhytkestoisiin tapahtumiin, mutta niihin tarvitaan aina Puolustusvoimien suostumus. Alueen edelleen alivuokraaminen ei ole sallittua.
— Useimmat ilmailuyhteisöt omistavat Metsähallituksen kentillä rakennuksia, joiden maapohja sisältyy kentän vuokrasopimukseen. Sen sijaan muuhun toimintaan ja muiden toimijoiden rakennuksista tehdään erikseen käyvän hinnan mukaiset maanvuokrasopimukset.
Jos toimijat haluavat rakentaa lisää rakennuksia kentille, niihin tulee saada Metsähallituksen suostumus ennen rakennusluvan hakemista ja niistä pyydetään Puolustusvoimien lausunto. Joillain kentillä on voimassa olevia kaavoja, jotka tulevat huomioitavaksi rakennushankkeissa. Mahdollisista uusista kaavoitushankkeista tulee sopia Metsähallituksen kanssa ja niihin on saatava Puolustusvoimien hyväksyntä, Tauno Kandelin painottaa.
Mikä on näkemyksesi nykyisen hallintomallin hyvistä ja huonoista puolista ja miten toimintaa voisi ehkä kehittää?
— Johtosäännöt olisi hyvä päivittää, koska valtaosalla kentistä ne ovat vanhentumassa.
Entä onko mikään Metsähallituksen omistamista kentistä mahdollisen lakkautusuhan alla näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa?
— Metsähallituksella ei ole tietoa tästä.
Kunta omistaa ja säätiö hallinnoi
Lahti-Vesivehmaan lentokenttä siirtyi Metsähallitukselta Asikkalan kunnalle vuonna 2015. Maata tuli 487 000 euron kaupassa 147,6 hehtaaria. Kenttää hallinnoi Päijät-Hämeen lentokenttäsäätiö.
Toiminnanjohtaja ja lentokentän päällikkö Jukka Salokannel kertoo, että säätiön vuosibudjetti on noin 70 000 euroa, josta Asikkalan kunnan ja Lahden kaupungin avustukset muodostavat noin 60 prosenttia. Investointeja ei tällä budjetilla pystytä tekemään, vaan niihin on saatu viime vuosina valtionapuja. Säätiöllä on Asikkalan kunnan kanssa sopimus kentän käytöstä vuoteen 2050 asti.
Salokannel sanoo, että ilmailu on Vesivehmaalla tärkein yhteistyökumppani. Vaikka raha olisi tervetullutta, ei kenttää markkinoida muuhun toimintaan.
— Kysyjiä on jonkin verran. Useimmiten törmätään käytännön esteisiin kuten ajankohta, soveltumattomat tilat ja alueet tai haluttomuus maksaa lentopaikan pitäjälle edes kohtuullista korvausta.
Säätiön strategian mukaisesti ei-ilmailutapahtumiin on oltava varainhankinnallinen näkökulma, Salokannel toteaa.
Nummelassa on monta toimijaa
Nummelan kentän maapohjan omistaa Vihdin kunta ja ylläpidosta vastaa Nummelan Lentokenttäyhdistys ry. Halleja on ilmailuyhdistysten, yritysten ja yksityishenkilöiden omistuksessa. Kentällä toimii myös Air Hotel Nummela, jonka kiinteistön omistaa pääomasijoitusyhtiö, mutta maapohjan Suomen ilmailuliitto. Nummelassa toimii kolme ilmailualan yritystä ja kymmenen ilmailuyhdistystä, kertoo lentokentän päällikkö Tom Arppe.
— Vihdin kunta rahoitti asfaltin uusimisen. Vuokrasopimus on voimassa syyskuulle 2049, ja maksamme kentän maapohjasta vuokraa 16 000 euroa vuodessa, Arppe sanoo.
Suurin kulu Nummelassa on talvikunnossapito. Valtaosa ylläpitotöistä tehdään talkoina. Kentän tulot muodostuvat kausikorteista, laskeutumismaksuista, pysäköintimaksuista, päällikkömaksuista sekä kentän vuokrauksesta ulkopuoliselle.
— Lentokenttäyhdistyksen merkittävin kuluerä on liikenne- ja viestintäministeriön avustuksen omarahoitusosuuden takaisinmaksu. Voi sanoa, että lentokenttäyhdistys ui aika raskaan velkataakan alla, Arppe toteaa.
Yhteydenpito Vihdin kuntaan on tiivistä ja säännöllistä.
— Ympäristölupaprosessi tehtiin tiiviissä yhteistyössä kunnan kanssa. Kun alueen kaavoitus tuli ajankohtaiseksi, yhdistyksemme osallistui aktiivisesti sen suunnitteluun. Saimme aikaan merkittäviä tarkennuksia, jotka mahdollistavat kentän kehittämisen pitkällä aikavälillä. Vihdin kunnalla on hyvin suopea suhtautuminen kentän kehitykseen, Arppe korostaa.
Ilmailutoiminnan ohessa kenttää on vuokrattu muun muassa tv-sarjan kuvauksiin, autonomisten kulkuneuvojen testauksiin, sähköautokilpailuihin, miehittämättömään ilmailuun, koiranäyttelyihin ja kunnan tempauksiin.
Arppe painottaa, että Nummelan Lentokenttäyhdistyksen hallitus päättää mitä kentällä tapahtuu. Hallitus koostuu suurimmilta osin kentällä toimijoista. Ei-ilmailuun liittyvien tapahtumien tulot menevät kentän ylläpitoon ja kehitykseen.
Haasteista huolimatta lentokenttäyhdistyksessä on kova tahtotila jatkaa kentän kehittämistä, Tom Arppe sanoo lopuksi ja lisää, että potentiaaliset rahoittajat ja teknologiakehittäjät saavat mielellään ottaa yhteyttä.
Korpikentistä on moneen
Sopivasti sijaitseva valvomaton lentopaikka voi olla mitä parhain paikka kesäisille yleisötapahtumille, jotka eivät liity ilmailuun. Esimerkiksi Suomen suurin maarakennus- ja ympäristönhoitokoneiden erikoisnäyttely Maxpo on järjestetty Hyvinkään lentokentällä kahdeksan kertaa.
Hyvinkää on messuille ihanteellinen, koska sinne on hyvät kulkuyhteydet kävijöille ja näytteilleasettajille. Tekniikka saadaan hyvin järjestettyä ja lentokentällä on tarpeeksi tilaa, sanoo viestinnän asiantuntija Teija Armanto Suomen Messuilta.
— Aiemmin messuja järjestettiin Sipoossa ja Helsingin Messukeskuksessa, mutta koemme, että Hyvinkään lentokenttä on ylivoimaisen hyvä. Seuraava Maxpo järjestetään Hyvinkäällä vuonna 2025.
Toinen Hyvinkään vakioasiakas on viime vuosina ollut Rockfest. Hyvinkää valikoitui tapahtumapaikaksi jo festivaalin edellisen omistajan toimesta, kertoo Nelonen Media Liven Head of Production Anniina Havukainen.
— Tapahtuma siirtyi meille vuoden 2019 jälkeen ja pohdimme sen siirtoa Tampereelle. Lopulta kaavailtu alue ei soveltunut meille. Suomessa ei ole montaa riittävän suurta aluetta, jossa festivaaleja voisi järjestää, niin että ne olisivat helposti saavutettavissa. Hyvinkäälle on helppo tulla ja se on riittävän iso avoin tila.
Tänä vuonna Rockfestia ei järjestetä johtuen isoimpien esiintyjien saatavuudesta.
Suviseurat on lentokenttien vakioasiakas
Suviseurat on jo usean vuoden ajan järjestetty korpikentillä. Paikoiksi ovat vakiintuneet Räyskälä, Pudasjärvi ja viime vuonna Kauhava. Tänä vuonna on taas vuorossa Pudasjärvi. Osanottajia on tyypillisesti 75–86 000. Leirityön asiantuntija Asko Syrjälä vastaa Suviseurojen käytännön järjestelyistä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:ssä (SRK).
— Suviseuratapahtumilla yli 100 vuotinen historia. Niitä on järjestetty peltoaukioilla ja lentokentillä. Vuonna 2015 meillä oli Vaasassa hyvä pelto, mutta tapahtuman aikana satoi 75 milliä vettä ja pelto pehmeni. Siitäkin selvittiin. Seuran hallitus päätti kuitenkin, että haetaan kovempia ja kantavampia alueita, joihin sääilmiöt eivät niin paljon vaikuta.
SRK on jakanut Suomen kolmeen alueeseen, joissa Suviseurat aina vuorovuosina järjestetään. Myös uusia paikkoja etsitään.
— Tavoitteena on löytää kuusi kenttää, joissa tapahtuma vuorottelisi. Jokainen uusi kenttä vaatii perusteellisen selvityksen ja riskianalyysin. Isollakin lentokentällä on asfalttia aika vähän ja joudumme tukeutumaan myös reuna-alueisiin. Niitä sitten raivataan, tasoitetaan ja metsää harvennetaan. Valmistelemme asiat aina yhdessä lentokenttien toimijoiden kanssa, Syrjälä kertoo.
SRK ei paljasta tarkkoja lukuja lentopaikoille maksamistaan vuokrista.
— Sanotaan näin, että maksamme kunnollisen ja kohtuullisen korvauksen ja vuokralla on selkeä merkitys ja tuki kentän harrastustoiminnalle.
Asko Syrjälä myöntää, että on haaste, kun lentokentälle rakennetaan 80 000 asukkaan ”kaupunki”. Pystytys ja purku vaativat oman aikansa, jonka ilmailijat toivovat jäävän mahdollisimman lyhyeksi.
Lentopaikat kuuluvat Ilmailuliiton strategiaan
— Suomen Ilmailuliitto ei avusta lentopaikkoja suoraan taloudellisesti, mutta kerhotoiminnan vaatiman infran turvaaminen on yksi strategian painopisteistä, sanoo puheenjohtaja Timo Hyvönen.
— Olemme kaikilla ilmailupaikoilla, myös korpikentillä, toimivien jäsentemme edunvalvoja valtion suuntaan ja autamme aktiivisesti mm. ympäristölupa- ja ilmatila-asioissa. Liitolta voi pyytää konsultaatiota erilaisiin avustushakemuksiin, ja jäsenkerhot sekä ilmailulajien toimikunnat ajavat omien lentopaikkojensa asiaa liiton tukemana.
Liitto on jo saanut Finavian verkoston ulkopuoliset lentopaikat mukaan hallitusohjelmaan, Hyvönen muistuttaa. Hän visioi, että ilmailupaikkojen toimijoista voisi koota ilmailupaikkatyöryhmän, joka vaihtaisi kokemuksia keskenään ja ajaisi asiaa koko ilmailuyhteisön voimalla.
Entä pitäisikö Metsähallituksen mielestäsi luopua loppujenkin korpikenttien omistuksesta, kun nykyiset vuokrasopimukset aikanaan päättyvät ja mikä olisi toimiva vaihtoehtoinen omistusmalli?
— Nämä pitää ratkoa aikanaan tapaus kerrallaan. Yleisesti ottaen on paras, jos omistajana on paikallinen yhteisö. Kun toimitaan näin, päätöksenteko on helppoa ja selkeää sekä paikallisen yhteisön edun mukaista, Hyvönen sanoo.
Valtio tukee kenttiä
Liikenne- ja viestintäministeriö myönsi valvomattomien lentopaikkojen tukea vuosina 2018–2020 yhteensä 5 370 000 euroa. Rahaa saivat Hyvinkää (740 000 €), Karstula (100 000 €), Kiikala (600 000 €), Lahti-Vesivehmaa (430 000 €), Nummela (1 150 000 €), Pyhtää (1 800 000 €), Räyskälä (470 000 €) ja Sodankylä (80 000 €).
— Investointitukien osalta lentopaikoilta edellytettiin vähintään 25 prosentin omarahoitusosuutta, kertoo erityisasiantuntija Konsta Luukka LVM:n Ohjausyksiköstä.
Vuonna 2021 ei tukia myönnetty lainkaan.
Tukiasiat siirtyivät ministeriöstä Traficomille vuonna 2022. Sieltä avustusta on jaettu kahdesti: vuosina 2022 ja 2023 molempina 900 000 euroa. Tukea saivat Enontekiön, Lappeenrannan, Mikkelin ja Seinäjoen lentoasemat, kertoo erityisasiantuntija Päivi Palokangas Traficomin Ilmailun infrayksiköstä. Myös vuodelle 2024 on talousarvioesityksessä ehdotettu 900 000 euron määrärahaa.
