Suomalaiset lajiliitot kouluttavat vuosittain tuhansia valmentajia, mutta valmentajien määrä ja työllistymismahdollisuudet vaihtelevat suuresti lajien välillä. Huippu-urheilun instituutin KIHUn tuoreesta selvityksestä ilmenee, että vaikka koulutus on monessa liitossa strateginen valinta, vain noin viidesosa lajiliitoista arvioi, että heidän lajissaan on riittävästi koulutettuja valmentajia. Valmentamisen ammattimaistumisen ollessa vääjäämätöntä, koetaan lajiliitoissa valmentajien työllistäminen yleisesti haastavaksi.
Lajiliitot valmentajien kouluttajina ja työllistäjinä -selvityksen aineisto koostuu keväällä 2025 toteutetusta kyselystä, johon vastasi 48 lajiliittoa. Tuloksia syvennettiin lisäksi haastatteluilla kahdeksassa lajiliitossa. Selvityksessä tarkasteltiin valmentajakoulutusten määrää, sisältöjä ja koulutusjärjestelmän kehittymistä sekä valmentajien työllistämisen nykytilaa, mahdollisuuksia ja esteitä.
Kyselyyn vastanneet lajiliitot järjestivät vuonna 2024 yhteensä 662 valmentajakoulutusta, joihin osallistui noin 11 000 valmentajaa. Koulutuksista 91 prosenttia oli startti- tai 1-tason koulutuksia. Vaikka erityisesti perustason koulutuksia järjestetään määrällisesti paljon, vain harva lajiliitto arvioi, että koulutettuja valmentajia on riittävästi tai että valmentajien eteneminen koulutuspolulla olisi riittävää. Valtaosassa liitoista (72 %) valmennusosaamisen kehittäminen on strateginen valinta, jota myös liiton johto tukee. Lisäksi 87 prosentilla on nimetty koulutuksesta vastaava henkilö.
Enemmistö liitoista hyödyntää edelleen koulutuksissaan valtakunnallisia VOK-perusteita ja urheilun laatutekijöitä. Urheilun vastuullisuusohjelman sekä liittojen yhdenvertaisuussuunnitelman sisällyttämisessä koulutuksiin on otettu huomattavia kehitysaskelia. Lajiliitot seuraavat myös aktiivisesti lajinsa kansainvälistä kehitystä, mutta tutkimustiedon hyödyntäminen koulutuksissa on edelleen vähäisempää.
Suomessa toimii noin 3 400 on ammattivalmentajia (Tilastokeskus, 2025), joista lajiliitot työllistävät vain murto-osan. Yli puolet (60 %) lajiliitoista arvioi, että heidän lajissaan on heikot tai olemattomat mahdollisuudet työllistää ammattivalmentajia.
Selvityksessä valmentajien työllistämisen ja ammattimaistumisen keskeisiksi esteiksi havaittiin 1) talousresurssit, 2) valmentajien tehtävänkuvien pirstaleisuus ja 3) lajien maantieteellinen hajonta sekä olosuhteet.
Valmentajien työllistymistä ja ammattimaistumista edistävinä tekijöitä puolestaan nähtiin 1) yhteispalkkaukset ja tukimallit, 2) lajiliiton koulutus ja tuki sekä 3) sääntöpohjaiset vaatimukset kuten valmentajalisenssit. Tukimalleista nuorten olympiavalmentaja (NOV) -palkkausmalli nähdään lajiliitoissa edelleen hyvin tarpeellisena ja siihen ollaan pääsääntöisesti varsin tyytyväisiä. Selvityksessä on kuitenkin tunnistettu tarve tukimalleihin liittyvälle avoimelle ja saavutettavalle tiedolle.
Selvityksessä lajiliitot jaettiin neljään profiiliin vuosibudjetin ja työllistämismahdollisuuksien mukaan:
- Suunnannäyttäjät: ammattimaistuminen pisimmällä, selkeä valmentajapolku.
- Resurssipotentiaaliset: resurssit voisivat mahdollistaa valmentajapalkkaukset, mutta strateginen ohjaus vielä kehittymässä.
- Ketterät: hyödyntävät tehokkaasti lajiensa kasvupotentiaalia ja palkkaustukia, vaikka resurssit haasteena.
- Pienliitot: toiminta nojaa vapaaehtoisiin ja ensimmäisiä palkattuja valmentajia haetaan usein hankerahoituksilla.
Selvityksen perusteella valmentajien ammattimaistumisen edellytyksiä lajiliittojen näkökulmasta ovat ammattivalmentajan selkeän urapolun, koulutustason ja palkkatason määrittely. Näiden tekijöiden kehittäminen vaatii jatkossa liittokohtaisten tarpeiden huomioimista ja tukimallien kohdentamista eri lajiliitoille.
Lue verkossa koko julkaisu Lajiliitot valmentajien kouluttajina ja työllistäjinä.
