Olli Luoma yhdisti Kenian luonnonpuistossa lentämisen ja villin luonnon.
Rakastuin Afrikkaan siellä ensi kertaa käydessäni 1996. Sen jälkeen olen käynyt Afrikassa muutaman kerran ja jopa viettänyt Senegalissa kaksi talvea. Yritin perustaa Senegaliin omaa kuumailmapallotoimintaa, joskin erittäin heikoin tuloksin. Epäonnistuminen ei vähentänyt Afrikan lumoa lainkaan, päinvastoin.
Myanmarissa työskennellessäni lensin suurimpaan kuumailmapallojen kokoryhmään kuuluvilla palloilla. Koska olen EASA-tarkastuslentäjä, liityin vähälukuiseen, suurimpien pallojen tarkastuslentäjien joukkoon: Suomessa olen ainoa, Euroopassa on muutama muukin. Kelpuutuksen ylläpitoa varten jouduin itse käymään Belgiassa lentämässä kertauskoululennon. Tuolla matkalla tapasin Ranskassa Andy Daveyn, jolle olin aikaisemmin lentänyt ansiotarkastuslennon Myanmarissa. Hän kysyi minulta mahdollisuutta lentää tarkastuslento jälleen syksyllä. Hän oli menossa Keniaan lentämään kesä–syyskaudeksi, joten sovimme tarkastuslennon Keniaan syksyksi 2025.
Vaimoni ei vastustanut ollenkaan, kun ehdotin yhteistä matkaa Keniaan kuumailmapalloilun tiimoilta. Niinpä löysimme itsemme Nairobista syyskuussa. Meidät tultiin hakemaan hotellista ja siirryimme taksilla Serenakiin, jossa Andy Davey odotteli meitä. Matkasimme Daveyn kyydillä edelleen Masai Maran luonnonpuiston ulkopuolelle, Talekin kylään. Majoituimme hotelliin ja lähdimme tutustumaan ympäristöömme. Kylästä löytyi Hard Rock cafe, ei ehkä virallinen mutta oikein mukavahenkinen kahvio ystävällisen palvelun kera.
Traktorin avulla ilmaan
Masai Marassa palloilla lennetään aamuisin. Syyskuu ei ole enää sesonkiaikaa, joten asiakkaita riitti kahdelle pallolle. Davey poimi meidät mukaansa viideltä ja siirryimme lähtöpaikalle. Aamullakin Masai Marassa tuulet saattavat olla voimakkaita. Mutta kun lentoalue on lähinnä savannia ilman esteitä niin kiitorataa piisaa. Lähtö voidaan tehdä tavanomaisesta poikkeavasti.
Pallo täytetään kylmällä ilmalla, matkustajat tulevat kyytiin ja lentäjä ryhtyy nostamaan palloa pystyyn. Pallo on ankkuroitu köydellä traktoriin. Kun pallo on nousemassa pystyyn ja tuuli alkaa riepomaan pallon kuorta, traktori alkaa liikkua eteenpäin ja pallo liikkuu kuin kiitoradalla lentäjän lämmittäessä polttimella. Kun pallo on kunnolla pystyssä, lentäjä irrottaa ankkuriköyden ja jatkaa lämmittämistä. Kiitorataa piisaa ja pallo nousee ilmaan. Menetelmää ei voi käyttää kuin riittävän aukealla esteettömällä alueella.
Tarkastuslentäjänä seurasin Daveyn toimintaa asiakkaiden vastaanottamisessa ja turvallisuus-briefingissä. Yli neljän tuhannen lennon kokemuksella Davey suoriutui niistä hyvin. Maahenkilöstö täytti palloa kylmällä ilmalla ja Davey teki lentoonlähtötarkastuksen. Matkustajat menivät kumollaan olevaan koriin ja pallon pystyyn nostaminen alkoi. Nyt tuuli ei ollut kovin voimakas, pallo nousi siististi ylös. Ankkuriköysi irti ja nousukiito alkoi. Lähtövaiheessa matkustajat istuvat korissa penkeillä, ja kun pallo on kunnolla ilmassa, lentäjä antaa matkustajille luvan nousta seisomaan.
Pallosta voi nähdä villieläimiä
Tällä lentoalueella toimii neljä palloyritystä, jokaisella on oma lähtöpaikkansa. Niinpä näimme ympärillämme useita muitakin palloja. Briefingissä Davey toi selvästi esille, että lennämme luonnonpuistossa, eläimet ovat villejä. Mitään takuuta eläinten näkemisestä ei voida antaa, ei ole mitään suuria karsinoita, mistä eläimiä päästettäisiin pallojen lentoreitille. Eläimet liikkuvat savannilla vapaasti omien halujensa mukaan.
Heinä-elokuussa on käynnissä suuri vaellus, kun eläimet siirtyvät Serengetistä Masai Maran alueelle ruoan perässä. Tällöin lentoalueella on kymmeniätuhansia eläimiä. Syyskuu ei ole sesonkia, mutta nyt oli käynnissä jonkinlainen jälkivaellus. Alueella oli suuria puhveli- ja seepra- ja antilooppilumoja. Näiden mukana sitten tietysti saalistavia leijonia.
Ensimmäisenä silmiemme verkkokalvoille piirtyi useampi kirahvi. Niitä oli siellä täällä muutaman eläimen laumoissa syömässä puiden lehvästöä.
Lentoalueen läpi virtaa pieni Talek-joki. Lentäjät tietävät missä kohdassa jokea yleensä löytyy eläimiä ja yrittävät korkeutta muuttamalla saada pallot lentämään noille alueille. Veden värinästä näkee siellä olevan virtahepoja sukelluksissa ja pian muutama tulikin näkyville. Daveyn harjaantunut silmä kiikareilla avustettuna löysi meille nähtäväksi runsaan kattauksen Afrikan faunaa; muun muassa norsuja, eri antilooppeja ja leijonia. Eläimet ovat melko tottuneita palloihin ja lähinnä seepralaumat juoksivat pallojen tieltä matalalla lennettäessä.
Puhveleita ja leijonia varottava
Lentoalue on lähes kokonaan savannia. Laskupaikkaa valitessa katsotaan lähinnä, ettei laskeuduta puhveli- tai leijonalauman läheisyyteen. Termiittipesiä on myös vältettävä, ne ovat kuin betonitöyräitä muuten tasaisella savannilla.
Davey löysi pallolle hyvän laskeutumispaikan ja teki tarkastuslentäjää tyydyttävän laskeutumisen. Matkustajille annettiin lupa poistua korista, mutta ei kauaksi, etteivät he joudu eläinten hyökkäyksen kohteeksi. Alueella ei todellakaan saanut liikkua itsenäisesti. Meitä seuranneet hakuautot olivat nopeasti paikalla ja siirryimme aamiaistarjoilun pariin. Meidän lentäessämme erillinen aamiaisryhmä oli valmistellut aamiaistarjoilun vakituisella paikalla. Saapuessamme paikalle pöydät oli katettu ja kokit olivat pannut kuumina valmiina valmistamaan haluamamme kaltaisen munakkaan. Tarjolla oli täysi englantilainen aamiainen, ja kun pallolentämisestä on kyse, kuohuviinillä täydennettynä. Lentomatkaa kertyi parisen kymmentä kilometriä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme lentäjien autolla ajamaan takaisin Talekiin. Emme pitäneet kiirettä, joten matkalla pääsimme ihastelemaan Afrikan luontoa. Siellä täällä näkyi turisteja maastoautoissa ja kuljettajat antoivat vinkkejä toisilleen, mistä löytäisi mitäkin eläimiä. Lentosafarin jälkeen koimme myös autosafarin.
Vihellellen töihin
Ammatikseen palloilla lentävien joukko on varsin pieni. Vierailimme Daveyn opastuksella muiden palloyhtiöiden majapaikoilla ja tapasimme tuttuja lentäjiä Myanmarin ajoilta.
Tutustuin myös liettualaiseen lentäjään Tomas Olevsonasiin. Hän tarvitsi tarkastuslennon suurimpaan EASA-palloryhmään ja lensin toisen tarkastuslennon hänen kanssaan. Kaikkiaan pääsimme vaimoni kanssa lentämään molemmat neljä lentoa. Olevsonasin tarkastuslennolla eläimet eivät osuneet lentoreitillemme. Mutta lähellä laskeutumispaikka leijonalauma pelasti tilanteen. Lauma oli yön aikana saalistanut antiloopin ja nautti saaliistaan lentäessämme matalalla yli. Laskeuduimme lähelle ja kävimme autolla vielä lähellä tilannetta seuraamassa.
Pallolentäjät ja myös matkustajat useasti toteavat lentäjien olevan etuoikeutettuja työssään. Näin varmasti onkin. Eräs liikennelentäjä totesi, että vaikeinta työssä on olla viheltelemättä kotona töihin lähtiessä.
Suomalaiseen tapaan täytyy myös tuoda esiin ammatin nurjat puolet. Afrikassa pallolentäjät elävät eristäytyneenä luonnonpuistossa. Masai Marassa eletään hotelleissa, Tansanian Serengetissä teltoissa. Alueella ei voi noin vain lähteä vaeltamaan itsekseen vaan leirissä on pysyttävä. Kyseessä ei ole viikon loma vaan kuukausien työrupeama, ja eteen tulee, miten täyttää vapaa-aikansa. Eräs pallolentäjä toi FB-päivityksessään marttyyrimaisesti esille pallolentäjän ammatin nurjia puolia, joita ovat sosiaalinen eristäytyminen, oudot työajat ja sääriippuvuus. Siihen joku vastasi, että niinpä, muut tekevät töitä yhdeksästä viiteen, sinä teet viidestä yhdeksään.
Kiinnostaako kuumailmapallolentäminen? Tutustu lajeihin Ilmailuliiton sivuilla. Harrastajaksi pääset opiskelemalla Ilmailuliiton koulutusorganisaatiossa teoriakoulutuksen ja liiton jäsenkerhossa lentokoulutuksen. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä vakuutamme jäsenemme ja valvomme etujasi. Saat myös kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän Ilmailu-lehden. Tule mukaan ja liity jäseneksi!
