Tehokkaassa tähystämisessä täytyy katsoa ulos vähintään 20 sekuntia kerrallaan. Se on paljasjalkaiselle puhelimen näpyttelijälle kauan.

 

Yhteentörmäys on yksi suurimmista kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien syistä. Vuosittain tapahtuvista noin 40 yhteentörmäyksestä joka toinen on fataaleja ja näissä onnettomuuksissa menetetään useita ihmishenkiä.

Fysiologian oppi­tunnilla kerrot­tiin, että silmä lähettää kerää­mänsä tiedon ai­voille, jotka sitten muodostavat kuvan, ymmär­tävät sen ja siinä sivussa säätävät silmän liikettä. Näet tarkasti vain pienen alueen kerrallaan.

Mittaritaulun etäisyydellä alue on läpi­mitaltaan kolme senttiä. Pystyt siis havain­noimaan lukeman tarkasti vain yhdestä mittarista kerrallaan.

Kun havaittava kohde liikkuu näköken­tässä, näet sen parhaimmillaan 200 asteen sektorissa. Mutta, mutta… havaitset vain nä­kökentässäsi liikkuvan kohteen, johon sitten kohdistat katseesi nähdäksesi sen kunnolla. Se kohde, joka on törmäämässä sinuun, pysyy näkökentässä paikallaan.

Havaitsemista ei helpota se, että tehtyäsi juuri jotain tarkkaa puuhaa mittaritaulun etäisyydellä, kestää silmän näkökentän siir­tyminen kaukaisuuteen hetkisen.

Ilmassa kauas katsominen vaatii oman osaamisensa, sillä katsoessasi siniselle taivaalle silmä tarkentuu automaattisesti jonnekin kymmenen metrin päähän. Jos tahdot tarkentaa näkösi kauas, täytyy katsoa johonkin kaukaiseen kohteeseen ja sitten siirtää katse haluttuun suuntaan.

Muista, että törmäyskurssilla kohti tuleva liikenne pysyy näkökentässäsi paikallaan.

Jos vastakkaisiin suuntiin lentävillä koneilla on reipas purjekoneen tai pikku-Cessnan matkanopeus, vastaantulija näkyy kymmenen sekuntia ennen törmäystä vähän yli kärpäsen kokoisena. Siksi lentäessäsi sinulla ei ole aikaa syventyä suunnistuslait­teen, kameran tai puhelimen asetuksiin ja käyttöohjeisiin.

Lentokoneen kuomu tai tuulilasi muuttuu lähes läpinäkymättömäksi, jos valkoiset lenkkitossut, etuohjaamossa ilmailevan vaalea hattu tai tuulilasin alle jätetty kartta heijastuu sille auringossa.

Niin nälkä, että näköä haittaa

Matala veren sokeriarvo saattaa todella haitata näkemistä sekä nähdyn ymmärtä­mistä. Samoin väsymys, stressi, hapenpuute, häikäistyminen, tärinä ja kaikki muutkin häiritsevät tekijät vaikuttavat havaintoky­kyymme. Kohteen huomiovärit, vilkkuvat valot ynnä muut taas lisäävät kontrastia maisemaan ja parantavat mahdollisuuksia tulla nähdyksi.

Joskus kauan sitten uskottiin, että voin syöminen parantaa näkökykyä ja pelkäs­tään siitä syystä sotalentäjille tarjottiin ylimääräinen voinappi vanikan päälle. Tämä perinne jatkui ilmavoimissa vuosi­kymmeniä. Vielä 1970-luvulla Kauhavan Ilmasotakoulussa molskautettiin huolto­päällikkö Annalan mukaan useita kiloja voita lihasoppaan. Voin vakuuttaa, että näimme liukkaasti kaiken tarpeellisen ja varsinkin vapaana liikkuvat naispuoliset tanssipaikan hämäryydestä huolimatta.

Ilmailulääkärit suosivat nykyisin kuivan kälpäköitä lentäjiä, eikä voilla herkuttelu ole suosiossa. Onneksi näkökykyä voi parantaa myös muilla dieeteillä.

Mustikat olivat neuvostolentäjien sa­lainen ase näkökyvyn parantamiseksi, ja samat eväät kelpasivat myös Britannian il­mavoimille. USAFin marjat sen sijaan olivat ilmeisesti pensasmustikoita, joiden teho on kyseenalainen. Netistä voi katsoa tieteellistä näyttöä ravinnon ja näkökyvyn yhteyksistä.

Harrasteilmailijalle mustikat ja varsinkin niiden poiminta antaisi taatusti tuntuvan lisän lentoturvallisuuteen: silmä kirkastuisi ja ennen kaikkea poimiminen lisäisi ilmai­lussa tarvittavaa nöyryyttä.

Havainnointi, tilanne-tietoisuus ja harjoittelu

Silmä katsoo sinne, mihin aivot käskevät. Siispä se valikoi kohteet paljolti odotusten mukaan. Kun kuulet radiossa toisen ilmai­lijan huikkauksen lentokentän myötätuuli­osalla, tiedät mihin katsoa ja poimit menijän näkökenttääsi helposti.

Seuraat tietenkin korva tarkkana radio­liikennettä, ja se parantaa havaitsemista varsinkin lentopaikkojen läheisyydessä. On hyvä harjoitella kuullun ymmärtämistä siten, että pystyy muodostamaan luotet­tavan kuvan tilanteesta joskus hyvinkin kaoottisen oloisen radioliikenteen perus­teella. Ei olisi pahitteeksi myös miettiä itsekin paikkailmoituksen sisältö niin, että muiden koneiden ohjaajat sen ymmärtävät – paikkakuntalaiset tietävät Huttusen kioskin sijainnin, kun taas liikennekoneen ohjaajalle ilmansuunta ja matka kentälle kertoo paik­kasi yksiselitteisesti.

Lentokoneen ohjaaminen antaa helposti jonkinlaisen tunteen tilanteen hallinnasta, jota vahvistaa nopea vilkaisu tyhjälle taivaalle. Ilmaherruus tuntuu täydelliseltä…

…kunnes viiden sekunnin kuluttua…

Hyödyllisiä apuvälineitä

Ilmassa liikkuvan liikenteen havaitsemisen helpottamiseksi on kehitetty useita erilaisia laitteita. Liikennekoneissa käytettävä TCAS antaa varoituksia ja väistöohjeita transponde­rilla varustetuista koneista. Järjestelmä ei ole harrasteilmailijan mahdollisuuksien rajoissa.

Yleisin ja edullisin on lähes kaikissa purjekoneissa käytetty flarm. ADS-B taas asennetaan voittopuolisesti kaikkiin uusiin yleisilmailukoneisiin.

Flarmin viimeisin malli PowerFlarm si­sältää myös ADS-B-vastaanottimen, ja se on yleistynyt voimakkaasti yleisilmailukoneissa ja helikoptereissa maailmalla. Varsinkin Alppimaissa kaikki liikenne tapahtuu vuorten kupeilla ahtaissa solissa, joten yh­teinen järjestelmä on edellytys törmäysten välttämiseksi. Flarm lähettää muulle liiken­teelle paikkatietoa sekä lasketun sijainnin ja korkeuden muutoksen. Näistä tiedoista laitteet prosessoivat yhteentörmäysvaroi­tuksen.

ADS-B ilmoittaa pelkän sijainnin ja korkeuden. Kummankin järjestelmän perimmäinen tarkoitus on kertoa muusta liikenteestä ja auttaa sen havaitsemisessa. Yhteentörmäyksen estäminen tapahtuu aina näköhavaintojen perusteella.

Näiden kaikkien järjestelmien yhteinen ominaisuus on se, että varoituksia saa vain yhteensopivista laitteista. Mikään laite ei siis korvaa hyvää tähystämistä.

Lennonopettajani Pentti Kiisken ohjeen mukaan ”pään on pyörittävä kuin kuikalla”. Arvaan, että kuikka osaa tähystää järjestelmällisesti tuijottelematta turhia mittareita.