Yhdysvaltain suurimmaksi hyppytapahtumaksi kasvanut Spring Fling keräsi tänä vuonna yhteen yli sata hyppääjää 12 eri maasta.
Floridan Lake Walesin Spring Fling -hyppytapahtuma on suurin Yhdysvalloissa vuosittain järjestettävistä kupukuviohyppytapahtumista. Maaliskuun lopulla siellä hypättiin kolme suurinta kupumuodostelmaa sitten sadan hengen maailmanennätyskuvion vuonna 2007.
Tapahtuma keräsi jälleen kupukuviohyppääjiä ympäri maailmaa. Tällä kertaa ennakkoilmoittautuneita oli peräti 102, mutta käytännössä paikalle ehti 112 hyppääjää ympäri maailmaa. Suomalaisista siihen osallistui kaksi hyppääjää, Heikki Kammonen ja Pasi Pirttikoski, molemmat Hämeen Laskuvarjourheilijoista, joka on kotimaisen timanttihyppäämisen kotikerho.
Spring Fling järjestettiin nyt 14. kerran. Tapahtuma alkoi jo vuonna 2004, jolloin paikalla oli 18 hyppääjää. Pohjois-Amerikassa järjestetään vuosittain kymmenkunta isoa kupukuviohyppytapahtumaa: yksi Kanadassa ja muita ympäri Yhdysvaltoja. Pääasiassa tapahtumia ja hyppyjä organisoi sama muutaman hengen ryhmä.
Kuvaajien ansiosta hyppyjä on mahdollista jälkiarvioida.
Organisaatio ja hyppykeskus
Spring Flingin pääorganisaattorina toimi jälleen Brian Pangburn. Hän kuten Chris J. Gay olivat organisoimassa myös voimassaolevaa maailmanennätysmuodostelmaa. Lisäksi hyppyjä organisoivat Chris Bohn, Eric Gallan sekä Jim Rasmussen. Myös Scott Lazarus organisoi muutaman hypyn. Viimevuotisesta poiketen en itse tällä kertaa osallistunut yksittäisten hyppyjen organisointiin.
Hypyn organisoija sijoittaa hyppääjät omille, suunnittelemilleen paikoille. Hän ilmoittaa hyppääjät manifestiin hyppyä varten ja johtaa maaharjoittelun. Hypyllä hän normaalisti on pilotti eli lentää muodostelman ylimpänä ja ohjaa samalla muodostelmaa. Hypyn jälkeen hän vielä käy läpi hypyn ilmavideon avulla.
Hyppäämisen mahdollisti tietysti toimiva hyppykeskus. Betty Hillin johtama Florida Skydiving Center on toteuttanut kaikki 2000-luvun maailmanennätysyritykset kupukuviohyppäämisen osalta. Tällä kertaa hyppykeskuksella oli käytössä kaksi Caravan-konetta, joista toinen oli isompi Grant-mallinen. Kolmanneksi koneeksi hyppykeskukselle tuli kaksimoottorinen Twin Otter -kone. Tämä mahdollisti 50 hyppääjän muodostelmien teon niin, että mukana oli kaksi tai kolme kuvaajaa. Yhdellä hypyllä Grand Caravan korvattiin paikalle lennätetyllä PAC-750-koneella. Hyppykorkeus oli normaalisti 4 200–4 400 metriä ja hyppylipun hinta 24 dollaria.
Florida Skydiving Center sijaitsee Orlandosta 85 kilometriä etelään. Orlandon pohjoispuolelta löytyy DeLand, itäpuolelta Titusville sekä Sebastian, ja lännestä suomalaisille hyppääjille tutuin Floridan hyppypaikka eli Zephyrhills ja siellä toimiva Skydive City. Jokainen näistä hyppykeskuksista operoi yhdellä tai useammalla turbiinikoneella.
Osallistujat neljässä ryhmässä
Spring Flingin osallistujat voidaan jakaa neljään eri ryhmään: Organisoijat, jotka organisoivat hyppäämisen. Toinen ja samalla ylivoimaisesti suurin ryhmä on perushyppääjät. Tällä kertaa näitä perushyppääjiä oli tullut Yhdysvaltojen lisäksi Kanadasta, Brasiliasta, Argentiinasta, Costa Ricasta, Puolasta, Hollannista, Saksasta, Britanniasta, Tshekistä, Suomesta sekä Venäjältä, josta oli nyt ensi kertaa yksi hyppääjä mukana tapahtumassa.
Perushyppääjät jaetaan osaamisensa ja käyttämänsä kupukoon mukaan ryhmiin, jonka perusteella organisaattorit muodostavat hyppyryhmät ja niiden sisällä hypättävän kuvion.
Kolmas hyppääjäryhmä oli niin sanotut aloittelijat. Heitä mukana oli 12. Aloittelijaksi voidaan luokitella hyppääjä, jolla ei ole joko ollenkaan kupukuviohyppykokemusta tai sitä on niin vähän, ettei hän voi osallistua muutaman hengen kuvioita suurempiin muodostelmiin. Ensimmäisenä lauantaina muutama perushyppääjä hyppäsi harjoitushyppyjä aloittelijoiden kanssa antaen siten heille mahdollisuuden nopeaan kehittymiseen.
Neljäntenä hyppääjäryhmänä ovat kuvaajat. Kuvaajat mahdollistavat hyppyjen jälkiarvioinnin ja sitä kautta tarvittavan palautteen antamisen. Kuvaajia oli tällä kertaa puolikymmentä, joista Denis Zhurakov, Bob Felt, Michael “Chico” Tomaselli, Thomas Rohde-Seelbinder ja Heikki Kammonen kuvasivat pääosan muodostelmista.
Monet kuvaajat ovat myös joko perushyppääjiä tai entisiä sellaisia, jotka ovat siirtyneet hyppäämään muodostelmien takana kameran kanssa. Kuvaajilla on omat varusteet, videokamera ja osalla myös still-kamera. Kamerat ovat kiinnitetty tätä varten suunniteltuihin kuvauskypäröihin.
Ilman auttavaa englannin kielen taitoa osallistuminen tapahtumaan on hankalaa. Oman tulkin eli toisen hyppääjän mukanaolo voi pelastaa, mutta moni asia jää silloin varmasti osin epäselväksi.
Valmistelut
Edellisessä Spring Fling -tapahtumassa hypättiin yksi 36 hyppääjän muodostelma. Se onnistui Pangburnin organisoimana ja Gallanin pilotoimana heti ensimmäisellä yrityksellä. Viimevuotisen palautteen perusteella tapahtuman pääorganisaattori päätti tämän vuoden ohjelman. Siinä oli ensi kertaa päivittäinen (alustava) ohjelma.
Spring Fling oli myös nyt ensi kertaa virallisesti yhdeksän päivän mittainen hyppytapahtuma. Hyppyviikon lopulle oli suunnitelmissa 49 hyppääjän kuviot.
Viime vuonna osallistuin tapahtumaan ainoana suomalaisena. Silloin tapahtumassa hypättiin ensimmäistä kertaa hyppy, jossa yksittäinen hyppääjä lensi wingsuit-puvullaan (siipipuku) kupukuvion lävitse. Leirin jälkeen päätin, että osallistun myös tämän vuoden tapahtumaan, itselleni jo neljänteen peräkkäiseen Spring Flingiin.
Kun Spring Flingin päivämäärät saatiin syksyllä, alkoi sopivien lentojen etsintä. Itselleni ei riittänyt vain aikataulullisesti ja hinnallisesti sopivat lennot, sillä jatkoin leirin jälkeen lomailua vaimoni kanssa, joten paluulennon piti olla yhteinen. Lentoliput löytyivät marraskuun aikana.
Viime vuonna olin majoittunut monikansallisen ryhmän kanssa hollantilaisen Frans van Wijngaarden vuokraamaan taloon. Tällä kertaa vuokrasin Airbnb:n kautta kokonaisen talon. Frans ilmoittautui heti kiinnostuneeksi, samoin kuin Heikki puolisoineen. Koska tilaa oli, otimme mukaan myös kaksi englantilaista hyppääjää. Sopiminen tapahtui tämän päivän tapaan netissä. Tämän talokohteen ehtoihin kuului sovitun vuokran maksaminen heti varauksen yhteydessä. Eikä palautusmahdollisuutta ollut. Majoituksen varasin (ja maksoin) joulukuun alussa.
Talossa kerrottiin olevan viisi sänkyä, joten emme uskaltaneet luvata muille halukkaille majoitusta. Kun pääsimme perille ja huomasimme talon todellisen koon, taloon majoittui aiemmin sovittujen lisäksi kaksi muuta hyppääjää, venäläinen Kira Tsindyaikina sekä amerikkalainen Matt Faive.
Vuoden vaihteen tienoilla aukesi netti-ilmoittautuminen. Siinä kysyttiin samalla, mitkä päivät ilmoittautuja aikoo olla paikalla. Täten varmistettiin riittävä organisoijien mukanaolo. Ilmoittauduin käytännössä heti, kun se oli mahdollista. Viikkoa ennen lähtöä maksoin ennakkoon 50 dollarin osallistumismaksun. Osallistumismaksuilla katettiin kuvaajien hyppyliput.
Autonvuokrausongelmia
Lentojen ja majoituksen lisäksi oli vielä kaksi asiaa hoidettavana. Laskuvarjokalusto piti tarkastaa ja varavarjo pakkauttaa ennen matkalle lähtöä. Molemmat onnistuivat sovitusti helmi-maaliskuun aikana. Liikkuminen Floridassa ei onnistu julkisilla kulkuneuvoilla, joten varasin vuokra-auton normaaliin tapaan.
Mutta Miamiin saavuttuani alkoivat ongelmat. Dollar-vuokrayhtiön toimipisteessä ei hyväksytty luottokorttiani, koska siinä luki myös “Debit” – olihan se myös pankkikortti. Auto ja ennakkoon maksamani vuokrarahat jäivät sinne.
Onneksi autoja vuokraavat muutkin firmat. Aika oli tosin kannaltani huono: olin Miamissa käytännössä keskellä yötä ja Yhdysvalloissakin edessä oli loma-aika. Osa autonvuokrausfirmoista pystyi tarjoamaan vain pikkubusseja, joka ei yksin kulkevalle ollut paras vaihtoehto. Onneksi yhdeltä firmalta löytyi normaalikokoinen auto ja pääsin matkaan. Ylimääräisiä dollareita operaatio poltti nelisen sataa. Opetuksena on, ettei Dollar-autonvuokrausfirmaa kannata käyttää, jollei ole vain luottokorttia taskussa (ja jos sittenkään).
Hyppyviikon tapahtumat
Hyppypäivän ohjelma oli tyypillisesti seuraavanlainen: herätys 6.30 ja heti aamupalan jälkeen kentälle. Kentällä ensimmäinen tehtävä oli siirtää oma magneetti pienemmille tauluille, josta organisoijat keräsivät hyppyryhmät. Mikäli päivän aikana tuli tarve jättää hyppy väliin, siitä tuli kertoa organisoijalle heti edellisen hypyn jälkeen. Muuten hyppääminen tapahtui pääosin samalla ryhmällä koko päivän.
Hyppyjen välissä syötiin joko eväitä tai kenttäravintolan tuotteita. Hyppypäivän päätyttyä käytiin porukalla ulkona syömässä tai tultiin kaupan kautta ja laitettiin oma päivällinen talolla. Parina iltana oli myös yhteisiä illanviettoja, joista mainittavin oli brasilialainen barbeque-ilta lentokentän leirialueella viimeisenä lauantaina.
Loppuviikosta, kun hyppäsimme isoja kuvioita, siirtymisiä pienistä ryhmistä isoihin ja takaisin tapahtui joka hypyn jälkeen. Näissä kolmessa 49/50-way hypyissä oli mukana yhteensä 67 hyppääjää, joista kolme käytännössä edellisviikonloppuna aloittanutta.
Muodostelmissa oli myös kolme pariskuntaa: amerikkalaiset Dawn ja Dave Hillebrandt, Yulia ja Brian Pangburn sekä saksalaiset Marion ja Andreas Jankowsky. Lisäksi muodostelmissa lensi isä-poika-yhdistelmä, Frank ja Domenic Matrone. Dominic aloitti kupukuviohyppynsä lauantaina. Jo kolmantena hyppypäivänä hän oli mukana 16-hengen kuviossa ja viikon lopulla, 67:llä hypyllään, 49-hengen kuviossa.
Frank ja Domenic Matrone.
Reilut kymmenen vuotta sitten hypätystä sadan hengen ME-muodostelmasta oli mukana tällä kertaa 22 hyppääjää.
Isojen hyppääminen alkoi torstaina pohjamuodostelman harjoituksilla. Niissä oli vaikeuksia, ja perjantaina näimme osin uuden pohjamuodostelman. Itse hyppäsin vasemman viidennen rivin siipimiehen Brian Martinin lukitsijana.
Perjantaina teimme ensin 25-, sitten 36- ja päivän lopuksi 49-hengen timanttimuodostelmat. Illalla harjoiteltiin vielä lauantain ensimmäinen 50-way hyppy. Lauantaina olimme kentällä jo aamuseitsemältä ja taivaalle päästiin reilun puolen tunnin päästä. Kahden onnistuneen 50-wayn jälkeen isojen muodostelmien hyppääminen loppui.
Loppupäivästä teimme kaksi Quatrapackdiamond yritystä. Hypyillä oli tarkoitus tehdä ensi kertaa neljän hengen pack-muodostelmilla 16 hengen timantti. Toisella saimme muodostelmaan 12 hyppääjää, mutta siivet heiluivat niin, ettei yksittäin tulleet lukitsijat päässeet kiinni. Pack-muodostelmassa hyppääjä on sliderin yläpuolella, mutta kuvun alapinnan alapuolella. Pack-muodostelma lentää liki yksittäisen kuvun tavoin.
Sarah Clark Bromley toimi tuttuun tapaan GSE-1 (ground support extraordinaire – maatukihenkilö) tehtävissä. Käytännössä hän toimitti vettä ja pikkupurtavaa hyppääjille lahjoituksina. Hänen itse leipomansa piparkakut olivat varmasti jokaisen mieleen.
Puolan, Hollannin ja Tshekin maajoukkuehyppääjät harjoittelivat alkuviikon 2-way sekvenssiä. Joukkueet saivat valmennusapua Gayltä sekä Lazarukselta. Joukkueharjoittelu onnistui hyvin.
Spring Fling toteutui paria päivää lukuun ottamatta suunnitelmien mukaan. Tiistaina oltiin kentällä jo kello seitsemän, mutta koneeseen saakka ei päästy. Tuuli toi pilvet ja toiminta loppui ennen alkamistaan. Keskiviikkona tuuli niin, ettei hyppäämisestä tullut parin aamupokan jälkeen mitään. Muut päivät olivat normaaleja hyppypäiviä.
Ensimmäisenä sunnuntaina Pangburn piti yleis- ja turvallisuusluennot. Niihin osallistui aloittelijoiden lisäksi monet perushyppääjätkin. Tiistaina hyppytoiminnan loputtua hän piti parin tunnin mittaisen luennon siitä, miten muodostelmaa pilotoidaan (ohjataan).
Ensimmäinen big-way. Oma magneetti siirretään taululle, josta organisoijat keräävät hyppyryhmät.
Timantti maasta kuvattuna.
Tulevaisuus
Kysyntää vastaaville tapahtumille on. Euroopassa järjestetään muutamia pienempiä leirejä, joista suomalaisille läheisin on Viron Kuresaaressa hypättävä Parasummer. Lisäksi suomalaiset osallistuvat ainakin Puolan ja Saksan leireille. Syyskuussa Saksassa on tarkoitus rikkoa Euroopan ennätys ja hypätä 36 hyppääjän kupukuvio. Suomessa vastaavia, joskin pienempiä, muodostelmia hypätään Vesivehmaalla.
Pohjois-Amerikassa leirejä järjestetään liki kuukausittain, mutta sinne on täältä pitkä matka. Ensi vuodelle on suunnitelmissa 50-way hypyt Hollannissa: maan laskuvarjoliiton kotikentällä Teugessa on 50-vuotisjuhlat ja siihen sopii hyvin saman kokoinen kupukuvio.
Tätä kirjoitettaessa ei vielä ole virallisesti tiedossa ensi vuoden Spring Fling -tapahtuman ajankohtaa. Mutta vahva usko on, että se toteutuu jälleen maaliskuussa noin viikon mittaisena tapahtumana.
Minulle Spring Fling -tapahtumat ovat olleet todella mielenkiintoisia. Niissä saa hypätä hyvin organisoituja isoja muodostelmia, joita ei Euroopan taivaalla nähdä. Hyppyjen haastavuus ja hyppääjien yleinen osaamistaso on pääosin todella hyvällä tasolla. Sitä tunnetta, kun olet mukana noin 50 hyppääjän kupukuviossa, on hankala kuvata. Se on vaan niin hienoa! Uskon, että ensi vuonna näen itseni jälleen Floridan aurinkoisen taivaan alla.
Down plane hihnoilla.
Videokuvaaja Heikki Kammonen palaa hypyltään.
