Viime vuoden alussa lentoliikenne tyssäsi ja harrasteilmailu hankaloitui koronapandemian alkaessa. Siitä huolimatta sekä kansallinen että EU-tason ilmailun sääntelytyö on jatkunut. Tässä lehdessä kerrotaan keskeisistä ilmailumääräyksistä, jotka ovat tulleet reilun vuoden aikana voimaan. Tavoitteena on tältä osin helpottaa koronan vuoksi taukoa pitäneiden ilmailijoiden paluuta harrastuksensa pariin.

Vaikka ilmailumääräysten määrä ja juristihenkinen kieli voivat toisinaan tuntua hankalilta, viranomaistyö edistää harrasteilmailun toimintaedellytyksiä.

Hyvä esimerkki tästä on vuoden alusta voimaan tullut ilmailulaki ja AIR M5-10 -ilmailumääräys, jotka mahdollistavat ultrakevyiden koneiden maksimilentoonlähtömassan korotuksen.

Maksimilentoonlähtömassan korotus on lentoturvallisuuden kannalta merkittävä asia, sillä enää koneita ei ole tarvetta kuormata sallittua enempää, kuten aiemmin on usein tehty. On kuitenkin huomioitava, että myös aiempaa isommalle maksimipainolle rekisteröity ultra on turvallinen vain, kun koneen maksimilentoonlähtöpainoa ei ylitetä. Käytännön toiminnassa vastuu on pilotilla itsellään, mutta merkitystä on myös lentokonetehtaiden määrittelemillä koneiden tyhjäpainoilla sekä koneiden ostajien valitsemilla varusteilla.

Ultralevytlentämisellä on kasvun paikka: Nyt luodaan uutta turvallisuuskulttuuria ja lajilla on mahdollisuus kasvattaa harrastajien määrää.

Ilmailuliitto on julkaissut kerhojen käyttöön Kerho SMS:n eli turvallisuudenhallintajärjestelmän, johon voi tutustua Ilmailuliiton internet-sivuilla. Lähtökohtana on ajatus, että turvallisuutta voidaan hallita. Keskeinen keino on luoda kerhon sisäinen ilmoituskanava. Kerhon turvallisuusvastaava arvioi tietoon tulleet poikkeamatilanteet ja käynnistää tarvittavat toimenpiteet vastaavien tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi. Vanha totuus on, kun lentäminen on turvallista, se on hauskaa.

Kirsi Seppälä
Päätoimittaja