Vastaan tällä kertaa kysymykseen, miten toimia, kun jäseneksi hakenut on kertonut ”tekevänsä kantelun veroviranomaisille” ellei häntä hyväksytä yhdistyksen jäseneksi.
Onko jäseneksi haluava pakko ottaa yhdistyksen jäseneksi? Jäsenten hyväksymisessä on tarkasteltava kahta eri asiaa: Yhdistyksen oikeutta päättää siitä, keitä se hyväksyy jäsenikseen sekä verottajan mahdollista tulkintaa suljetusta ryhmästä ja yhdistyksen yleishyödyllisyysaseman menettämisestä.
Yhdistysoikeuden kannalta pääsäännöt ovat kohtuullisen selkeitä. Yhdistyslaissa on säännelty vain siitä, mikä toimielin tai taho hyväksyy jäsenyydet. Yhdistyksellä on oikeus olla hyväksymättä jäseniä.
Oikeuskirjallisuudessa (Halila – Tarasti: Yhdistysoikeus) on esitetty, ettei jäsenyyttä hakeneella ole oikeutta edes saada tietää sitä, miksi jäsenhakemus on hylätty. Yhdistyksellä ei ole päätöksen perustelemisvelvollisuutta. Jäsenyyttä hakenut ei voi myöskään pakottaa yhdistystä ratkaisemaan jäsenhakemustaan. Yhdistyksen ei ole pakko reagoida hakemukseen mitenkään. Jäsenyyttä hakenut ei voi myöskään vaatia jäsenyyden toteuttamista oikeusteitse eikä vaatia vahingonkorvausta mahdollisesta taloudellisesta vahingosta, jonka jäsenyyden epäämisestä on aiheutunut.
Jäseneksi ei siis tarvitse ottaa henkilöä, jonka jo etukäteen tiedetään vaikeuttavan yhdistyksen toimintaa, ei vaikka hän täyttäisi yhdistyksen säännöissä mahdollisesti asetetut jäsenedellytykset ja hyväksyisi yhdistyksen säännöissä määrätyn tarkoituksen.
Edellä esitetyt ovat pääsääntöjä, joihin on joitain poikkeuksia.
Verotuksellisesti tämän kysymyksen perusta on tuloverolain 22 §:ssä, jossa määritellään yleishyödyllinen yhteisö.
Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Kaikkien näiden edellytysten tulee täyttyä, jotta yhteisö voi olla yleishyödyllinen. Tämän vastauksen kannalta mielenkiintoinen on kohta ”toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin”.
Verohallinto on antanut verotusohjeen yleishyödyllisille yhteisöille. Sen mukaan yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on kohdistuttava rajoittamattomaan henkilöpiiriin. Yhteisön jäsenyyden sekä tosiasiallisen yleishyödyllisen toiminnan tulee olla lähtökohtaisesti kaikille avointa. Yleishyödyllisiä eivät ole yhteisöt, joiden toiminta kohdistuu esimerkiksi vain tietyn perheen, suvun taikka pienen tai keskisuuren yrityksen suljettuun piiriin.
Pieni jäsenmäärä ei estä yhteisöä olemasta yleishyödyllinen, jos toiminta on tosiasiallisesti ulospäinsuuntautuvaa ja yhteisö on avoin kaikille tai ainakin suurelle joukolle. Tällöin jäsenyyttä ei pyritä aktiivisin toimin rajoittamaan. Esimerkiksi harvinaisen harrastuksen osalta jäsenmäärää voi olla vaikea kasvattaa. Kuoroon liittymiseksi voidaan siten vaatia tietty laulutaito. Jäseneksi pääsyn edellytykset eivät kuitenkaan voi olla liian tiukasti rajaavia vaan yhteisöllä täytyy olla pyrkimys pitää toimintaa avoimena ja hankkia uusia jäseniä.
Vastauksena yllä esitettyyn kysymykseen: Yhdistyksen ei ole pakko hyväksyä hakijaa yhdistyksen jäseneksi. Jos siis yhdistyksellä on syytä harkita, ettei jäsenyyttä kannata myöntää, yhdistys voi näin toimia. Pelkästään sillä perusteella, että yhdistys hylkää yhden, tai edes joidenkin henkilöiden jäsenhakemukset, ei vielä rikota yhdistyksen yleishyödyllisyyden edellytyksiä, kunhan yhdistys on aidosti avoin laajalle henkilöjoukolle.
Yhdistyksen jäsenyys ei ole oikeus, joka voidaan vaatia – se on yhteisön tekemä päätös.
Kirjoittaja on Ilmailuliiton toiminnanjohtaja ja oikeustieteen maisteri.
