Heinäkuun toisella viikolla Jämin taivaalla nähtiin pitkästä aikaa puuta, kangasta ja vaijereita, kun vanhojen purjekoneiden ystävät kerääntyivät muisteloleirille legendaaristen Puukonekisojen hengessä.
Pentti Saariston ideoima ja sittemmin Taisto Saarisen ja Padasjoen lentokerhon vetämä Jämi Vintage -tapahtuma vuosina 1991–2015 oli parhaimmillaan lähes 20 joukkueen tapahtuma, jossa lennettiin oikeita kilpailutehtäviä leikkimielisessä kisassa. Pääasia ei ollut kilpailu vaan pitää vanhat koneet lentokuntoisina ja taivaalla.
Ehdoton huippuhetki oli kansainvälisen Vintage Glider Clubin ”VGC Rally” 2003, jolloin Jämin taivaalla nähtiin kymmenittäin purjelentohistorian klassikoita. Ilmatilaltaan, maastoltaan ja maisemaltaan Jämi on mainio paikka leireillä, joten esimerkiksi Imatran Ilmailukerho siirsi joinakin vuosina valtaosan kalustostaan hinauskonetta myöten viikoksi Jämille. Taisto Saarisen poismeno 20 vuoden vetovastuun jälkeen päätti tapahtuman vuonna 2015. Uudelle vetäjälle olisi tilausta!
Imatran IK:n PIK-5c täytti kesäkuussa 70 vuotta, ja Jämin tutuissa maisemissa sää suosi juhlavuoden lentoja. OH-350 on ollut elinkaarestaan valtaosan lentokunnossa, vaikka kerran jo roikkuikin ”eläkkeellä” Immolan hallin katossa. Puukonekisojen aikana matkaa lennettiin melkein tosissaan, pisimmillään Juha Koho lensi yli 100 kilometrin tehtävän läpi. Maastoonkin laskettiin kymmenkunta kertaa – niistä pääosin vastasi allekirjoittanut. Avo-ohjaamoon pitää pukeutua vähän paremmin, sillä kilometrin korkeudessa ei enää ole helle – etuna on se, että paleleva pilotti tuntee nostoon saapumisen lämpimänä henkäyksenä jo ennen variometriä!
Lentämään oppii lentämällä
– Purjelennon ja näyttelemisen opettamisessa on paljon samaa, sanoo liettualainen purjelennon ja näyttelijäntyön opettaja Sakalas Uzdavinys.
– Voit lukea kymmenittäin kirjoja näyttelemisestä, eikä sinusta silti tule näyttelijää. Samalla tavalla voit lukea aerodynamiikkaa, säätiedettä, ohjausoppia… mutta ei se vielä tee sinusta lentäjää. Jossain vaiheessa pitää vain istua ohjaamoon, tehdä virheitä ja oppia niistä opettajan avustuksella. Sama on näyttämöllä. Näyttelemistä ei opita järkeilemällä, se pitää kokea, Uzdavinys kuvailee.
– Taivas ei ole koskaan samanlainen, pitää osata vastata siihen, mitä se antaa. Samoin näyttelemisessä: Harjoiteltu suunnitelma on vain lähtöpiste, oikea suoritus alkaa siitä, kun opit vastaamaan siihen, mitä hetkessä tapahtuu. Pidän purjelennossa ja taiteessa myös siitä, että molemmat ovat materiaalisessa mielessä täysin hyödytöntä toimintaa! hän jatkaa.
Sakalas ja Pociunaissa lentävä Renatas Samulenas ovat molemmat onnellisia PIK-16 ”Vasaman” omistajia. Jämille miehet tulivat tutustumaan suomalaisen purjelennon kehtoon, ja ottipa Sakalas Jämin helteessä tyypit PIK-5c:stä.
– Oli mukava verrata PIK 5:tä Saksassa lentämääni Grunau Babyyn, nehän ovat saman aikakauden koneita avo-ohjaamolla: PIK tuntui paremmin ennakoitavalta ja jotenkin vakaammalta lentää. Oivalsin tuon unohtumattoman kokemuksen jälkeen, että jokainen konetyyppi kertoo oman kappaleensa samasta tarinasta. Ilmailun historiaa on kiehtovaa lukea, mutta tuon historian ”lentäminen” on jotain vielä parempaa! Samulenas kiittää.
Vilnalainen Renatas on lentänyt purjekoneilla jo 49 vuotta. Hän löysi Vasamansa Saksasta viisi vuotta sitten, Sakalas osti omansa Joensuusta 2024. Renatas Samulenas on kokeillut monenlaista ilmailua: kuumailmapalloilua, moottoroitua varjoliitoa ja purjelentoa. Vasaman lisäksi Renatas lentää ASK-14 moottoripurjehtijallaan.
Kaksipaikkaiskoulutus alkoi 50-luvulla
Tapio Kimanen joukkueineen toi Jämille näyttävän Scheibe Bergfalke-koulukoneen vuosimallia 1957. OH-KBF palveli Joensuun Ilmailukerhoa 22 vuotta vuosina 1958–1980. Startteja sille kertyi 8800 ja tuntejakin reilusti yli 2000.
Bergfalke aloitti kaksipaikkaiskoulutuksen aikakauden maassamme 1950-luvulla, vaikka yksi DFS Kranich oli hankittu jo vuonna 1939 vuoden 1940 olympiakisoja varten. Bergfalkeja tuli Suomeen kaikkiaan kuusi vuosien 1954–1957 välillä, näistä viimeisin juuri Joensuuhun. 50-luvulla Bergfalken liitosuhde 28/1 merkitsi huimaa harppausta PIK-Vitosen liitosuhteeseen 18/1 verrattuna.
Varsinkin Tapio Kimasen aktiivisuus toi kaunottaren jälleen Jämin taivaalle. Ilmailuliitolla oli kaksi Bergfalkea, ja kävivätpä Harald Tandefeld ja Olavi Rautio lentämässä Ranskassa 2-paikkaisten MM-kisoissa 1956 – tuloksena 10. sija!
Parisataa PIK-20-konetta lentää vielä
Riku Pennasen ja Kimmo Pulkin PIK-20D lensi Jämillä tutuissa kotimaisemissa. Epäonnistuneessa startissa vaurioitunut OH-476 ajautui tekijämiesten käsiin 2019, ja työkseen koneita korjaavat ja huoltavat miehet tekivät murjotusta klassikosta reilussa vuodessa taas lentävän laitteen. Kone on valmistunut Jämijärvellä 1977, ja arviolta parisataa PIK-20:n eri versiota lentää maailmalla edelleen.
Ilmailuhistoria jatkuu
Muisteloleiriin osallistui parikymmentä elävän ilmailuhistorian ystävää ja viisi konetta. Lentosäätä oli joka päivälle, ja vaikka vanha hotellin terassi oli hiljainen, sielläkin käytiin perinteinen auringonlasku katsomassa, tervapääskyjen huolehtiessa lentonäytöksestä. Jospa aurinko ei vielä laskisi Jämin puukoneleireille kuitenkaan?
