Jämsän Hallissa ilmavoimien Horneteja ja Hawkeja huoltaa iso joukko eri alojen ammattilaisia.
”Katsopas! Täältähän löytyy minun tekemä merkintä”, sanoo lentokonesähköasentaja Pentti Saarikoski Patrian Hornet-hallissa ja näyttää pientä valkoista tarraa vihreässä johdossa.
Saarikoski seisoo telineellä Hornet F/A-18:n vieressä ja kytkee sähköjohtoja siiven etureunan jatkeeseen eli lexiin. Tarrassa lukee Valmet ja sinisellä kuulakärkikynällä kirjoitettu vuosiluku 1999.
”Hornetit tulivat 1990-luvun lopulla Amerikasta ja koneet kasattiin täällä. Olen näköjään silloin yhdistänyt nämä samat osat.”
Saarikoski on hallilainen jo kolmannessa polvessa. Hänen vaarinsa tuli sota-aikana Pohjanmaalta Halliin lentokonepuusepäksi. Saarikosken isä aloitti Hallissa silloisen Valmet Lentokoneteollisuuden palveluksessa harjoittelijana 14-vuotiaana ja teki 50-vuotisen uran lentokoneiden parissa.
Saarikoski itse tuli taloon vuonna 1979 traktoriasentajan koulutuksella. Sittemmin hän on huoltanut Suomen Ilmavoimien Drakenit, MiGit ja Hornetit.
”Nyt on siinä ja siinä, pääseekö vielä seuraavaa hävittäjää huoltamaan”, Saarikoski laskeskelee työvuosiaan ennen eläkeikää.
Patria korjaa, huoltaa ja päivittää ilmavoimien kaluston, Hornetit, Hawkit ja Vinkat. Työ tehdään pääosin Jämsän Hallissa. Tänä vuonna siellä on ollut muun muassa Horneteja ja Hawkeja raskaassa huollossa sekä Hawk Mk. 51 -koneita päivityksessä, jossa niihin asennettiin kuvaputkiohjaamot.
”Huolto-ohjelman mukaiset pienemmät huollot tehdään usein lennostoissa, kuten Tikkakoskella tai Rissalassa. Niissä katsotaan, että koneessa on kaikki kunnossa. Jos koneesta löytyy jotain isompaa, se tuodaan monesti tänne Halliin. Toki myös lennostoissa tehdään jonkin verran raskaita huoltoja”, Patria Aviation -liiketoiminnan asiakkuuspäällikkö Jyri Niveri kertoo.
Lentokonesähköasentaja Pentti Saarikoski, Patria, huoltaa Hornet F/A-18:n sähköjä.
Kuukausien urakka
Lentokoneiden huollot määräytyvät huolto-ohjelmassa määriteltyjen lentotuntimäärien mukaan. Hornetilla raskas huolto on yleensä kahden vuoden välein.
”Pienet huollot ovat vähän sama kuin öljynvaihto autossa. Lentokoneen raskas huolto taas tarkoittaa autossa niin isoa remonttia, että autoilija nostaisi kädet pystyyn ja vaihtaisi uuteen autoon”, Niveri kuvailee.
Raskaassa huollossa lentokone puretaan osiin. Laitteet ja moottori irrotetaan ja huolletaan erikseen. Yksittäiset osat numeroidaan ja asetetaan nätisti hyllyyn järjestykseen.
”Helppohan lentokoneet on purkaa, mutta pistäpä kokoon. Aika palasiksi ne tässä menee”, Saarikoski sanoo.
Saarikoski kytkee piuhoja huollon loppuvaiheessa olevaan Hornetiin. Pelkästään johtoja Hornetissa on kilometreittäin, ja yli 30 vuoden työkokemuksesta huolimatta hänkin käyttää apunaan muistilistaa, joka on printattu Hornetin huoltomanuaalista.
”Kokoonpanovaiheessa 1990-luvulla tässäkin kohdassa oli vain muutama johto, mutta joka päivityksessä on tullut uusia piuhoja”, Saarikoski näyttää paksua johtonippua.
Saman Hornetin ympärillä työskentelee parhaillaan neljä–viisi muuta mekaanikkoa. Perusteellinen huolto kestää kuukausia.
Pikkutarkkaa työtä
Raskaassa huollossa myös koneen runko tarkastetaan. Patria osallistuu ilmavoimien kanssa kansainväliseen yhteistyöhön sekä tekee itse lujuusmallinnuksia sekä vaurio- ja korjausanalyysejä. Ne ovat tärkeitä, sillä niillä pystytään ehkäisemään ennalta suurempia vikoja.
Horneteissa ja Hawkeissa g-voimat koettelevat rakenteita ja äärimmäisissä nopeuksissa pienetkin osat joutuvat kovalle rasitukselle.
”Hävittäjiä lennetään vähän eri tavalla kuin matkustajakoneita. Ajattelepa, jos itse ajaisit Formula 1:llä täysillä töihin”, Niveri vertaa.
Siksi myös huolto on sen mukainen: mekaanikoilta ja asentajilta vaaditaan pikkutarkkuutta ja huolellisuutta. Sen tietää levyseppä Jussi Rantanen.
Hallissa seisoo Hornet, josta on jo aiemmin irrotettu kaikki laitteistot, siivet ja moottori. Koneen kylki on auki. Pellit on otettu pois ja Rantanen etsii säröjä tai murtumia. Niittejä ja kiinnityskohtia on tuhansia.
”Tarkkaa hommaa”, hän toteaa. ”Säröäkään ei saa olla. Missään. Jokainen pienikin halkeaman alku korjataan.”
Aika-ajoin Rantanen poraa, hioo, kalvaa ja paikkaa. Levyseppä Rantasen työkalupakissa on poria ja poranteriä.
Sähköasentaja Saarikosken laatikostosta löytyy muun muassa kiintoavaimia, pihtejä, kuusiokoloavaimia ja viiloja.
Jokaisella asentajalla ja mekaanikolla on vähän erilaiset työkalut, mutta yksi on kaikille yhteistä: päivän päätteeksi työkalulaatikossa pitää olla jokainen työväline paikoillaan.
”Jos ei ole, puuttuva työkalu etsitään porukalla”, Saarikoski sanoo.
Etsintäoperaatioon ei onneksi tarvitse usein ryhtyä.
”Kerran löysin ylimääräisen mutterin lattialta. Se oli jäänyt Amerikan-pojalta”, Saarikoski viittaa Hornet-asentajiin.
”Kun eivät kerran sitä halunneet takaisin, pidin sen itse”, hän vetää laatikoston alimmaisen laatikon auki ja näyttää mutteria.
Nyt sillekin on oma kolonsa pehmustetussa laatikossa.
Levyseppä Jussi Rantasen työpakissa näyttää olevan ihan tavallisia työkaluja. Jokaiselle työkalulle on oma paikka. Päivän päätteeksi jokainen työkalu täytyy löytyä omalta paikaltaan kuin kirurgin veitset leikkauksen jälkeen.
