RC-lennokkeja löytyy nykyään joka lähtöön ja kokoluokkaan. Per-Erik Grönroos ja Jorma Sipiläinen valmistelevat Piper J3:n RC-mallia lentokuntoon Degerbyn kentällä.
Tietotekniikka ja sähköteknologia ovat kiihdyttäneet ilmailun kehitystä kaikilla sen alueilla aina lennokeista lentoliikenteeseen. Murros on ehkä voimakkain sitten ilmailun alkuaikojen.
Sata vuotta sitten, marraskuussa 1919, perustetun Ilmailuklubin säännöissä ilmoitettiin klubin pyrkivän edistämään ilmailua ”neuvomalla ja tukemalla tieteellisiä yrityksiä, keksintöjä ja rakennelmia”. Suomessa ainoa lentämisen muoto oli tuohon aikaan moottorilentokone ja siihenkin mahdollisuus oli vain hyvin harvoilla. Ilmailuklubin säännöt laadittiin kuitenkin hämmästyttävän kaukonäköisesti, sillä tavoitteet ilmailussa eivät ole muuttuneet miksikään 2000-luvulle tultaessa.
Lennokeista tuli merkittävä harrastus sekä urheilumuoto jo ennen toista maailmansotaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana perinteiset lennokit ovat saaneet rinnalleen halpoja ”jokamiehen” droneja sekä toisaalta taas isoja ja vaativia miehittämättömiä ilma-aluksia.
Jättiläismäiset jetit ja kaikenkokoiset dronet
Radio-ohjattavat lennokit yleistyivät 1980-luvulla; laitteiden hinnat laskivat ja yhä useampi harrastaja siirtyi kauko-ohjattavien lennokkien pariin. Lennokkien sähkötekniikassa otettiin edistysaskelia ja 1980-luvun loppupuolella niihin tulivat harjattomat moottorit sekä entistä keveämmät akut. Toisaalta taas markkinoille alkoi ilmestyä lennokkeihin sopivia puhallin- ja turbiinimoottoreita. Uusi vuosituhat toi Suomeenkin isot suihkumoottorilennokit, jetit.
Pienestä pojasta lähtien lennokkeja harrastanut Kimmo Lehtonen sai kipinän jetteihin ja hankki oman puhallinmoottorilla varustetun lennokkinsa vuonna 2005. Siitä muutama vuosi eteenpäin ja harrastus jatkui suihkuturbiinikoneella, jollaiset vastaavat jo hyvin pitkälle oikeita suihkukoneita.
”Jeteissä kiehtovat ääni, haju ja etenkin tekniikka, sillä niissä on toimivat laskutelineet, jarrut ja laipat – ylipäätään kaikki, mikä oikeissakin suihkukoneissa on. Niinpä koneet sisältävät huomattavan määrän tekniikkaa”, Lehtonen kuvailee viehtymystään näihin lennokkien formuloihin.
Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä jetit olivat Lehtosen mukaan vielä ”melko pieniä” rungon pituuksien ollessa reilun parin metrin luokkaa – nyt ne ovat parhaimmillaan vajaat kolmemetrisiä. Kun jetin pituus lisääntyy, kasvaa sen koko huomattavasti. Esimerkiksi 1:3,5:een tehty tarkka malli Hawk-hävittäjästä on jo melkoinen ilmestys.
Toistakymmentä kiloa painavien jettien suihkumoottorissa saattaa nykyään olla työntöä parikymmentä kiloa ja parhaimmillaan ne kiitävät 300 kilometriä tunnissa. Vaikka moinen meno voi tuntua uskomattomalta, Lehtosen mukaan nopeuteen tottuu hyvin.
”Ne ovat lopulta helppoja lennättää, sillä iso koko tuo sen, että jetti lentää hyvin – kuin oikea lentokone.”
Mitään aloittelijan lentolaitteita ne eivät painonsa, nopeutensa ja tekniikkansa vuoksi ole. Jämillä harrastavan Lehtosen mukaan ilmatilan tarkkailu on lennätettäessä erittäin tärkeää ja sen vuoksi heillä on kentällä aina ”spotteri”, joka seuraa ilmatilaa ja kuuntelee kentän radioliikennettä sekä pitää yhteyttä muun ilmaliikenteen kanssa.
Sen sijaan viimeisen kymmenen vuoden aikana vauhdilla yleistyneistä multikoptereista löytyy nykyään sopiva lentolaite kaikentasoisille lennättäjille. Tarjolla on droneja halvoista jokamiehen malleista aina ammattimaiseen kuvaus- ja valvontatehtäviin.
Räjähdysmäisesti kasvanut drone-lennättäminen on tuonut mukanaan uusia rajoituksia sekä viranomaisohjeita ja -määräyksiä miehittämättömien ilma-alusten lennättämiseen. Jos ilmatilarajoitukset viime vuosituhannella aiheuttivat harrastelentäjille ajoittain päänvaivaa, 2000-luvulla erilaisten lentolaitteiden operointi on kasvattanut ilmatilan käyttäjien määrän aivan eri asteelle – ja suuntaus jatkuu.
Dronejen hyödyntäminen viranomaistehtävissä on vasta alkutaipaleella ja niille tulee yhä uusia käyttötapoja. Multikoptereille ollaan luomassa myös erilaisia kaupallisia sovellutuksia esimerkiksi tavaroiden kuljetuksessa tai lentotakseina. Ilmatilan järjestäminen useiden toimijoiden kesken tuleekin olemaan lähivuosina yksi ilmailun isoista haasteista.
Kimmo Lehtonen komean Aermacchi MB-339:n kanssa Jämin lennokkiharrastajat ry:n kerhohuoneella. Yhdistykseen kuuluu lukuisia jettiharrastajia ympäri Suomen.
Janne Vasama ja Juha Frisk esittelevät Pipistrel Alpha Electro -konetta Malmin hallissa viime kesänä. Vasaman mukaan sähkölentokoneet ovat aluksi hiukan perinteisiä kalliimpia, mutta kymmenen vuoden päästä hintaeroa ei luultavasti enää ole, ainakaan mäntämoottoristen eduksi. ”Meidän kokemukset sähkölentokoneesta tulevat lisäämän harrastajakuntaan ihmisiä, jotka eivät aiemmin olleet kiinnostuneita moottorilentoharrastuksesta”, hän toteaa.
Pipistrel Alpha Electron maksimiteho on 60 kW. Matkalentoa lennetään kuitenkin vain noin 30 prosentin teholla.
Ilmailu sähköistyy
Akkujen kehittymisen myötä sähkömoottorien käyttö on leviämässä myös lentokoneiden voimanlähteeksi. Viime vuonna maahan saatiin ensimmäinen sähkölentokone Pipistrel Alpha Electro. Joulukuussa 2017 perustetun Helsingin sähkölentokoneyhdistyksen puheenjohtaja Janne Vasaman mukaan sähkölentokoneessa on monta etua perinteisiin yleisilmailukoneisiin verrattuna, niistä tärkeimpinä ekologisuus ja hiljainen käyntiääni sekä huomattavasti halvempi tuntihinta.
”Polttoainekustannus on noin kaksi euroa lentotunnilta. Lisäksi moottori ei tarvitse oikeastaan lainkaan huoltoa, joten perinteisen lentokoneen kaksi suurinta kuluerää ovat sähkölentokoneessa merkittävästi halvempia.”
Sähkölentoyhdistyksen Pipistrel lentää vielä koelentoluvilla, mutta ensi vuonna voimaan astuvien ultrakevyiden lentokoneiden uusien kuormattavuusmääräyksien myötä se rekisteröidään ultraksi, mikä mahdollistaa konetyypillä myös koulutuksen. Vasaman mukaan lupakirjojen hinnat tulevat laskemaan sähkölentokoneiden edullisten käyttökustannusten vuoksi ja sähkökoneet yleistyvätkin aluksi juuri koulutuskäytössä. Myöhemmin – konevalikoiman ja akkukapasiteetin kasvaessa – käyttö kasvaa myös muussa yleisilmailutoiminnassa. Kun sähkölentokoneita tulee käytettyjen koneiden markkinoille, myös ilmailukerhot ryhtyvät hankkimaan niitä.
Vasaman mukaan alle 19-paikkaiset sähkömatkustajakoneet tulevat olemaan erityisen sopivia Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa, jossa kaupunkien välinen nopea liikkuminen voidaan hoitaa ekologisesti sähkölentokoneilla.
”Sähköinen lentäminen on tulevaisuudessa jopa kaikkein ekologisin liikkumismuoto, joten ilmailun yleinen hyväksyttävyys paranee sen sähköistymisen myötä.”
Vintagea Jämillä kesällä 2015. Vanhoja purjelentokoneita on kunnostettu viime vuosina lentokuntoon ja vintage-harrastus on saanut nuorempiakin mukaan vaalimaan perinteitä.
Salon Seudun Ilmailukerhon Eurostar Kiikalan yllä. Ultrakevyistä on tullut 2000-luvulla suosittu ja suhteellisen edullinen tapa harrastaa moottorilentoa.
Kauko-ohjattavat dronet ovat nostaneet lennokkiharrastuksen aivan uudelle tasolle ja tuoneet samalla lennättämiseen ja ilmatilan käyttöön rajoituksia.
Naisenergiaa ilmailuun
Ilmailumme historia on tähän mennessä ollut kovin miespainotteista. Näihin sataan vuoteen on toki mahtunut myös naislentäjiä – näkyvimpänä ehkä Orvokki Kuortti, joka sai lentokapteenin arvonimen 1980-luvun alussa. Ajat ovat muuttumassa, onhan meillä tällä hetkellä Hornet-laivueen komentajana naislentäjä – everstiluutnantti Inka Niskanen komentaa Hävittäjälentolaivue 31:tä. Sodan aikana sen nimi oli Hävittäjälentolaivue 24, siis se kuuluisa Eka Magnussonin laivue.
Naisia löytyy nykyään yhä enemmän urheiluilmailun parista. Etenkin laskuvarjohyppääminen on vetänyt 1960-luvulta lähtien naisia lajin pariin ja myös varjoliidossa naisia on suhteellisesti paljon muihin lajeihin verrattuna. Yksi heistä on Helina Nieminen, joka on menestynyt hyvin varjoliitokilpailuissa niin kotimaassa kuin kansainvälisillä kentillä. Lisäksi hänellä on hallussaan kolme Suomen ennätystä. Nieminenkin aloitti laskuvarjohyppäämisen vuonna 2011, mutta siirtyi pian harrastamaan myös varjoliitoa.
Laskuvarjopuolella MM-menestystä ovat niittäneet Team HeKlana tunnetut Heini Elo ja Klas Ramsay sekä tuulitunnelihyppääjä Inka Tiitto. Team HeKla otti MM-kultaa ensimmäisen kerran naisten freestyle-hypyissä Gerassa Saksassa vuonna 2006. Freestyle-kilpailussa joukkueeseen kuuluu hyppääjä eli artisti sekä tämän videokuvaaja. Seuraavana vuonna Team HeKla voitti World Cupin, joka oli samalla EM-kilpailu, ja toisti vielä MM-voittonsa vuonna 2008.
Laskuvarjohyppäämistä harrastanut Tiitto puolestaan hurahti tuulitunnelilentämiseen. Hän yhdisti tähän uuteen lajiin tanssiopettajan ja koreografin ammatissa saamansa kokemuksen ja toteutti näin unelmansa lentämisestä. Tanssijan taustansa avulla hän vei lajia uudelle tasolle ja saavutti Open Freestyle -sarjassa MM-kultaa vuonna 2015 sekä voitti seuraavana vuonna World Cupin. MM-voiton merkitystä nostaa se, että se on saavutettu yleisessä sarjassa, jossa kisaavat sekä miehet että naiset.
Tällaisia suorituksia ja esikuvia nuorille tulemme tarvitsemaan, jotta ilmailu saavuttaisi jälleen saman arvostuksen yhteiskunnassamme, mikä sillä oli kultaisina vuosikymmeninä.
Historiaa kohta tämäkin. Kultaisina vuosikymmeninä ilmailu koettiin osaksi modernin Suomen kehitystä – sotien jälkeen tuli kuitenkin muutos. Sen näkyvin ja ehkä murheellisin osoitus tämän päivän ilmailulle on maan toiseksi vilkkaimman lentoaseman, Malmin, alasajo. Pääkaupunkiseudun keskeinen lentokenttä on kuin luotu uuden yhteiskuntaa palvelevan ilmailuteknologian alustaksi. Sitä eivät päättäjät ole kuitenkaan ymmärtäneet, eivätkä myöskään tunnista historiallisen lentoaseman merkitystä maamme kulttuurille.
