Laskuvarjojen automaattilaukaisimet alkoivat yleistyä Suomessa 1990-luvulla. Nykyhyppääjistä kukaan ei jätä reilun 1 000 euron arvoista laitetta ostamatta.
Laskuvarjohyppyoppilas kiipeää Cessna A185F:n streevalle valmistautuakseen yhteen ensimmäistä laskuvarjohypyistään. Mukana on kaksi hyppymestaria. Toinen heistä on streevan päässä ulkopuolella, toinen koneen sisällä. Tarkoituksena on suorittaa Nova-koulutusohjelman mukainen uloshyppy, jossa hyppymestarit ovat oppilaan kyljissä kiinni. Ollaan neljän kilometrin korkeudessa.
Streevan päässä olevan hyppymestarin ote lipsahtaa ja hän putoaa. Myös oppilaan ote kirpoaa ja hän putoaa vapaapudotukseen yksin. Koneen sisällä oleva hyppymestari sukeltaa oppilaan perään, saa tämän kiinni, mutta ei saa avattua oppilaan varjoa tarpeeksi aikaisin. Molemmat putoavat niin matalalle, että laskuvarjojen automaattilaukaisimet aktivoituvat.
– Siinä olisi kaksi hyppääjä kuollut, jos varjoissa ei olisi ollut automaattilaukaisimia, muistelee muutaman vuoden takaisia tapahtumia Simo Sainio.
Turkulainen Sainio on kokenut laskuvarjohyppääjä, joka on luotsannut Parasale-laskuvarjovarustekauppaa yli 30 vuotta. Hän aloitti hyppäämisen 50 vuotta sitten ja on hypännyt uransa alussa lukuisia hyppyjä ilman automaattilaukaisinta. Enää hän ei ilman tätä turvalaitetta hyppäisi.
– Ei tulisi mieleenkään. Laite ei vaikuta hyppäämiseen mitenkään, se on huomaamaton ja lisää turvallisuutta olennaisesti.
Suomessa automaattilaukaisimet eli AAD:t (Automatic Activation Devise) ovat 2000-luvun alusta lähtien pelastaneet turvallisuustilastoja pitäneen Kimmo Paularannan mukaan yli 20 hyppääjää varmalta kuolemalta. Maailmalla kaksi suosituinta laitevalmistajaa listaavat pelastaneensa yhteensä lähes 6000 ihmistä.
Räjähdysnalli aktivoituu
Automaattilaukaisimet alkoivat yleistyä laskuvarjohyppääjien varjoissa 1990-luvulla, kun saksalainen Cypres kehitti ensimmäisen nykyaikaisen AAD:n. Sitä ennenkin käytössä oli mekaanisia laitteita, jotka toimivat mittaamalla ilmanpainetta. Esimerkiksi Sainiolla oli oppilasaikanaan vuonna 1974 käytössä venäläinen KAP-3.
– Se oli pakollinen muutamalla ensimmäisellä itseaukaisuhypyillä ja oikeastaan ensimmäinen turvalaite, joka tuli pakolliseksi laskuvarjohyppäämisessä, Sainio sanoo.
Myöhemmin tulivat FXC:t, joita on edelleen Suomenkin hyppykerhoissa käytössä oppilasvarjoissa.
– Niitä ei kukaan enää osta, mutta vanhat toimivat edelleen. Maailmalla niitä on militaarikäytössä, Sainio taustoittaa.
Nykylaitteet ovat elektronisia ja toimivat kaikki samalla periaatteella. Ne mittaavat putoamisnopeutta ja korkeutta ja toimivat, jos hyppääjä putoaa liian suurella nopeudella liian matalalle.
– Niissä on pieni räjähdysnalli, joka aktivoituu, työntää leikkurin terää, joka taas katkaisee varavarjon luupin ja vapauttaa apuvarjon avaamaan varavarjon, Sainio kertoo.
Laitteet on säädetty aktivoitumaan noin 300 metrin korkeudessa, mikä on korkeus, jossa varjo ehtii vielä avautua ja pelastaa hyppääjän.
Paularannan mukaan yleisin syy siihen, miksi AAD aktivoituu, on korkeuden tarkkailun unohtaminen. Oppilailla syynä on joskus myös huono avausasento ja siitä johtuva hankaluus saada avattua varjo, jolloin hyppääjä putoaa liian alas.
Laitteen käyttöikä 15–20 vuotta
Pisimpään markkinoilla olleet laitteet, kuten Cypres ja Vigil, toimivat lähes ”pomminvarmasti”. Ne laitetaan päälle hyppypäivän aluksi, jolloin laite kalibroi itsensä ja hakee nollapisteen. Sen jälkeen se on päällä 14 tuntia, kunnes menee itsestään pois päältä.
Laitteiden käyttöikä on 15–20 vuotta. Vigil on huoltovapaa, mutta patteri siihen pitää vaihtaa 10 vuoden käytön jälkeen. Cypresillä on vapaaehtoinen huolto 5:n ja 10 vuoden käytön jälkeen.
– Minulle ei ole tullut vastaan yhtään Cypresiä, jota ei olisi lähetetty huoltoon, vaikka se on nykyään vapaaehtoinen. Huollossa laite testataan ja siihen vaihdetaan kaikki mahdolliset osat, joten 230 euroa huollosta viiden vuoden välein ei ole iso summa turvallisuudesta, Sainio sanoo.
Itse AAD-laitteet maksavat uutena 1100–1300 euroa.
Automaattilaukaisimista huolimatta laskuvarjohyppääjiä kuolee hyppyonnettomuuksissa aika ajoin. AAD toimii aina viime hetken korkeudessa, joten aikaa ei ole paljon.
– Jos hyppääjä on esimerkiksi selällään, systeemin pitää kääntää hyppääjä mahalleen ennen kuin varavarjo avautuu. Se vie aikaa, eikä varjo siksi välttämättä ehdi avautua täysin, Sainio selvittää.
Toinen vaaratilanne voi syntyä, jos hyppääjä avaa päävarjon liian myöhään ja AAD ehtii aktivoitua, jolloin hyppääjällä on kaksi varjoa auki.
– Cypresiä voi esimerkiksi säätää aktivoitumaan muutaman kymmenen metriä korkeammalla, ja moni onkin tehnyt sen lisätäkseen turvallisuutta.
Ei varjokalustoa ilman AAD:tä
Sainio on nähnyt työnsä puolesta, miten AAD:t ovat yleistyneet Suomessa. Hän on myynyt yli 1500 Cypresiä suomalaisille hyppääjille. Yleistymisen vauhti oli 90-luvulla huima.
– Ensin automaattilaukaisimet tulivat pakolliseksi oppilasvarjoissa. Kun lisenssin saaneet tuoreet kelpparit sitten ostivat omia varusteita, he eivät voineet ajatellaan varjokalustoa ilman AAD:tä, Sainio sanoo.
Toinen tapaus oli vuonna 1993 sattunut tandemhyppyturma Malmilla. Sen jälleen AAD tuli pakolliseksi tandemvarjoissa.
– Ilmailuliitosta kysyttiin minulta joskus 2000-luvun alkupuolella, pitäisikö automaattilaukaisin määrätä pakolliseksi hyppäjille. Sanoin silloin, että ei tarvitse, koska melkein kaikilla on jo laite käytössä, Sainio sanoo.
Nykyään AAD:t ovat pakollisia oppilailla sekä A- ja B-lisenssihyppääjillä, mutta harva kokeneempikaan hyppääjä jättää laitetta pois.
– Tällä hetkellä ei myydä yhtään uutta varjoa ilman automaattilaukaisinta, Sainio sanoo.
Piippa ja AAD kulkevat käsikädessä
Nykyään automaattilaukaisin on itsestään selvä osa hyppääjän turvallisuutta. Myös äänikorkeusmittari, hyppääjäkielellä piippa, kuuluu samaan turvallisuuspakettiin.
– Monesti tuoreet kelpparit ajattelevat, että äänikorkeusmittari on vain kokeneille hyppääjille, mutta minusta AAD ja piippa kulkevat käsikädessä, Simo Sainio painottaa.
Äänikorkeusmittari on laite, joka sijoitetaan kypärän sisään pieneen taskuun korvan kohdalle. Se antaa äänimerkin laitteeseen asetetuissa korkeuksissa. Yleisimmät korkeudet ovat avauskorkeus 1000 metrissä ja niin sanottu ”kuolemankääkkä” 600 metrissä, eli korkeus, jolloin ollaan jo niin matalalla, että AAD voi aktivoitua samaan aikaan, kun päävarjo avautuu.
– Se on tärkeä korkeus, koska silloin ei pidä enää avata päävarjoa, ette tule kahden varjon tilannetta, Sainio sanoo.
Mikä sitten on seuraava hyppyturvallisuutta lisäävä askel?
– Viisarikäyttöiset mekaaniset korkeusmittarit jäävät vähitellen kokonaan pois, koska niissä vikaantumisen riski on suurempi kuin digitaalisissa. Mekaaniset mittarit korvautuvat digitaalisilla, joissa vian huomaa heti, koska silloin mittari menee yleensä nollalle tai numerot katoavat kokonaan. Viisarin jumiutumista ei välttämättä heti huomaa, Sainio sanoo.
Digitaalisia korkeusmittareita on jo nyt paljon käytössä.
– Myös puhekommunikaatio vapaapudotuksessa yleistyy, jolloin hyppääjät voivat olla keskusteluyhteydessä toisiinsa, Sainio ennustaa.
Jo nyt osa kupukuviohyppääjistä käyttää pieniä radioita, mutta yleisessä käytössä ne eivät vielä ole.
Laskuvarjojen automaattilaukaisimet
Kolme ensimmäistä ovat yleisimmät.
Cypres
– saksalainen
– alan uranuurtaja
– ollut markkinoilla 1991 lähtien
– Suomessa ylivoimaisesti eniten käytetty
Vigil
– belgialais-amerikkalainen
– ollut markkinoilla vuodesta 1999
– Käytössä jonkun verran Suomessa
MarS
– tshekkiläinen
– uusin tulokas, ollut markkinoilla noin viitisen vuotta
– Suomessa vain muutamia
FXC 12000
– amerikkalainen
– ollut paljon käytössä Suomessa ja nykyään vielä joitakin oppilasvarjoissa
– nykyään maailmalla enimmäkseen militaarikäytössä
KAP-3
– venäläinen
– käytettiin Suomessa 70-luvulla päävarjoon kytkettynä
– edelleen jonkin verran vanhoja laitteita käytössä Venäjällä ja ns. itäblokin maissa, joissa käytössä
venäläistä varjokalustoa
Sentinel MK 2000
– amerikkalainen
– vanha, eikä käytössä Suomessa
Argus
– belgialainen
– oli aikoinaan joitakin Suomessa
– nykyisin käyttö kielletty monissa maissa epäluotettavuuden takia
Laitteet aktivoituvat noin 300 metrin korkeudessa.
Laite ei vaikuta hyppäämiseen mitenkään, mutta lisää turvallisuutta.
