Kun neljä Suomen nopeinta drone racing -pilottia, minä Aleksi Rastas, tiimin kapteeni ja ainoa kokenut kilpailija, sekä ensikertalaiset Juho Pulkkanen, Luka Kyrö ja Miika Nurmi, lähdimme kohti Namwonin kylää Koreassa, meillä oli selvä visio: näyttää maailmalle, mitä Suomi osaa drone racingissa.
Valmistautuminen MM-tason kisoihin aloitettiin jo kuukausia ennen matkaa. Tänä vuonna MM-kilpailuissa oli ensimmäistä kertaa sallittua lentää käyttämällä HD-tason digitaalista videolinkkiä HDZeroa. Keväällä olikin ensimmäisenä hankintalistalla videolinkin päivittäminen HDZeroon ja täten myös koko kaluston valmistelu yhteensopivaksi näille laitteille. Tämä tarkoitti muun muassa sitä, että droneihin piti vaihtaa sopivampi runko.
Kaupallisista vaihtoehdoista ei löytynyt meidän kriteereihimme sopivia runkoja, joten päätimme valmistaa runkomme itse. Mikä onkaan parempaa kuin tilata suoraan oululaisesta autotallista varaosia rikkoutuneiden tilalle. Se on paljon nopeampaa kuin odottaa varaosien saapumista verkkokauppojen varastoihin.
Tämän vuoden kisassa vaadittiin droneissa 40 ledvaloa, joiden väriä pystyi vaihtamaan. Sopivia valmiita ledejä ei ollut saatavilla, joten päätimme teettää omat custom ledimme.

Lopullisen kilpailukunnon jouduimme hiomaan simulaattorilla, sillä syyskuussa ulkoharjoittelu oli sään ja pimeyden takia mahdotonta. Rata oli onneksi julkaistu jo kuukautta etukäteen, jolloin pystyimme treenata simulaattorissa ajolinjoja ja opetella radan etukäteen.
Matkamme Koreassa alkoi Incheonin lentokentältä Namwoniin VIP-tason bussikuljetuksella, jossa jokaisella oli oma nahkainen nojatuoli – ylellisyyttä, jota ei Suomessa usein näe. Kilpailuiden järjestäjät panostivat vieraidensa mukavuuteen.
Vaativa rata
Kilpailut alkoivat harjoituksilla heti seuraavana aamuna saapumisemme jälkeen. Harjoitusten tarkoituksena on tutustua rataan ja olosuhteisiin. Harjoituksissa keskityimme lentämään mahdollisimman monta kierrosta. Olimme varustaneet dronemme niin, että ohjaimesta kytkintä kääntämällä pystyi aktivoimaan seuraavan dronen. Tämä mahdollisti jatkuvan lentämisen ilman keskeytyksiä. Rata oli pitkä ja nopea, mikä vaati käyttämään suurempia akkuja. Silti akut tyhjenivät nopeasti. Saimme onneksi ruotsalaiset kilpakumppanimme auttamaan varikkopysähdyksissä ja vaihtamaan akkuja.
Perjantaina kilpailtiin myös ensimmäistä kertaa järjestetyssä e-Drone Racingin mestaruuskilpailussa Ereadrone-simulaattorissa. Olin mukana ennakkoon karsitun 32 nopeimman kisaajan joukossa taistelemassa mestaruudesta, mutta top 16 -karsinnassa jäin 0,1 sekunnin päähän jatkopaikasta.
Rata oli vaikuttava, sillä se sisälsi kaksi 100 metrin suoraa ja suuria korkeusvaihteluja. Esteet olivat jopa viisi metriä korkeita, mikä oli ainutlaatuista. Erityisen haastava oli radan viimeinen este, dive-portti, joka vaati piloteilta taitoa ja rohkeutta. Tällaista estettä harvoin näkee saatikka pääsee harjoittelemaan. Se näkyi myös meidän tiimissämme, ja kyseinen este aiheutti useamman kerran kolarin ja keskeytyksen.

Maalisuoralla radalle oli asennettu nopeustutka, joka mittasi jopa 200 kilometrin tuntinopeuksia juuri ennen haastavaa ylöspäin nousevaa estettä. Huippunopeudet kuitenkin saavutettiin paluusuoralla.
Aika-ajot ja kilpailu
Korealaiset ovat innokkaita drone racingin faneja. Kisapaikalla oli päivittäin runsaasti yleisöä, ja viikon aikana järjestettiin myös dronefestivaali, jossa oli ruokakojuja ja perheille suunnattua ohjelmaa. Tämä loi kisatunnelmaan erityisen ilmapiirin.
Lauantain aika-ajoissa Juho Pulkkanen ja minä, Aleksi Rastas, pääsimme 64 parhaan joukkoon. Pulkkasen sijoitus oli 50. ja minun 59. Sunnuntaina kovat tuuliolosuhteet tekivät kilpailusta entistä haastavamman. Valitettavasti putosimme kilpailusta jo alkuvaiheessa. Lopputuloksissa Juho Pulkkanen oli 58 ja Aleksi Rastas 64.


Kotiinpaluu ja tulevaisuuden näkymät
Maanantaina näimme, kuinka korealaiset veivät voiton sekä junioreiden että avoimen luokan sarjoissa. Avoimen luokan voitto meni koko viikon virheettömästi ja ylivoimaisen nopeasti lentäneelle Minchan Kimille.
Kotiinpaluumatkamme tarjosi vielä yhden jännittävän hetken, kun bussimme jarrujärjestelmä petti ja syttyi tuleen moottoritiellä.
Vaikka emme olleet täysin tyytyväisiä lopputuloksiin, matka antoi meille arvokasta kokemusta ja lisäsi motivaatiotamme tulevia kilpailuita varten. Suunnittelemme seuraavaksi osallistuvamme lisää kansainvälisiin kisoihin. Lisäksi keskusteluissa nousi esiin ajatus järjestää kansainvälisiä kilpailuja myös Suomessa, sillä aiemmat Race of Drones Oulu -tapahtumat ovat saaneet kiitosta.






