Luken ilmatukikohdassa Arizonassa päämajaansa pitävän F-35-demotiimin komentaja suoritti dedication pass -liikkeen F-35A-koneella Melbournen lento- ja avaruusnäytöksessä Floridassa maaliskuussa 2019.

 

Viisi HX-hankkeen hävittäjäehdokasta ovat ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Niistä yksi kuitenkin erottuu joukosta häiveteknologiansa ansiosta. Mutta olisiko häivehävittäjästä Suomelle niin suurta etua, että lisähinta olisi perusteltua?

HX-hankkeen monista muuttujista ehkä yksin­kertaisin on hinta. Suomi on varannut F-18 Hornet -hävittäjien korvaajien ostoihin noin 7–10 miljardia euroa, mikä tekee siitä yhden valtion historian suurimmista investoin­neista. Kaikkiaan uusia hävittäjiä on määrä hankkia 64 ja ensim­mäisten niistä astua palvelukseen vuonna 2025.

Tässä vaiheessa kilpailutusta ilmavoimien uudesta monitoimi­hävittäjästä mukana on vielä viisi valmistajaa kone-ehdokkaineen: amerikkalaisen Boeingin yhdistelmä Super Horneteja ja sen elekt­roniseen sodankäyntiin tehtyä erikoisversiota Growleria, rans­kalaisen Dassaultin Rafale, yhteiseurooppalaisen Eurofighterin Typhoon, amerikkalaisen Lockheed Martinin F-35 Lightning II sekä ruotsalaisen Saabin Gripen E/F. Saab kertoi kesällä sisäl­lyttäneensä omaan tarjoukseensa kaupantekijäisiksi vielä kaksi GlobalEye varhaisvaroitus- ja valvontalentokonetta.

Ominaisuuksiltaan mikä tahansa viidestä hävittäjäehdokkaasta olisi pätevä puolustamaan Suomen ilmatilaa. Kuitenkin yksi kone eroaa muista erityispiirteellään: F-35 on häivehävittäjä, jota on hyvin vaikea havaita tavallisella tutkalla tai muilla nykyisillä seurantatekniikoilla. Vaikka mikään kone ei ole tutkassa täysin näkymätön, F-35:ssä käytetyt tekniikat vähentävät siitä syntyvää heijastusta ja pakokaasujen näkymistä. Häiveominaisuuden on määrä kasvattaa F-35:n mahdollisuuksia suorittaa operaatiot ongelmitta ja parantaa lentäjien niistä sel­viämistä.

Tällainen teknologia on kuitenkin kal­lista: nykyisellään yksi F-35A-häivehävittäjä maksaa noin 89 miljoonaa dollaria (81 mil­joonaa euroa), mutta Lockheed Martinin mukaan perusmallin kustannuksia saadaan edelleen laskettua niin, että hinta painuisi jo ensi vuonna 80 miljoonaan dollariin. Mutta mikäli hävittäjästä haluttaisiin Yhdysvaltain merijalkaväen B- tai lentotukialuksille so­piva C-versio, yksikkökustannus pomppaisi reiluun sataan miljoonaan dollariin.

Hinnoiltaan Rafale ja Eurofighter ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin F-35, kun taas Boeingin ja Saabin koneet ovat edulli­sempia.

Uuden monitoimihävittäjän yksikköhinta on kuitenkin vain osa yhtälöä. Sen lisäksi on huomioitava muun muassa operatiiviset kustannukset lentotuntia kohti, koneen huolto- ja kunnossapitokulut sekä teknolo­gian päivitykset tulevina vuosina. Suomelle mahdollisuus huoltaa koneita itse, osallistu­minen niiden kokoonpanoon ja kehittämi­seen, logistinen tuki, yhteistyöhankkeet ja käyttökustannukset koko elinkaaren aikana ovat yhtä lailla merkittäviä tekijöitä valintaa tehtäessä.

Hyötyä vai ei?

Mutta toisiko häiveominaisuus Suomelle sellaista etua tulevaisuudessa, että se perus­telisi F-35:n hintaa? Asiasta ollaan montaa mieltä.

Yksi epäilijöistä on Juhani Kaskeala, joka toimi Puolustusvoimien komentajana vuosina 2001–2009. Merivoimien amiraali evp. on nykyään Boeingin konsultti ja siten liputtaa Super Hornet/Growler -yhdis­telmän puolesta. Hänen mukaansa häive­ominaisuus ei vastaa Suomen tavoitteita.

”Jos tarkastellaan F-35:tä ja sen omi­naisuuksia, sen päätarkoitus on tunkeutua vihollisen ilmatilaan. Se sopii hyökkäys­operaatioihin, nopeisiin joukkoihin ja oman alueen, kuten Yhdysvaltojen, ulkopuolella tehtäviin operaatioihin. Meillä painopiste on puolustuksessa ja operaatiot omien rajo­jemme sisäpuolella”, Kaskeala sanoo.

Naapurimaista kuitenkin Nato-maat Tanska ja Norja ovat ostaneet F-35:tä, vaikka niillä on Suomen kanssa samanlaiset puolus­tuksen tavoitteet.

”On vähän arvovaltakysymys, että kansal­lisilla ilmavoimilla on käytössään se kaikkein edistynein ja kallein hävittäjä. Minusta he ovat saaneet hankinnassaan sellaista ylimää­räistä kapasiteettia ja suorituskykyä, joka ei ole tarpeen”, Kaskeala huomauttaa.

”Joku kysyikin tanskalaisilta, että mitä meinaatte näillä tehdä, aiotteko hyökätä Pekingiin?”

F-35:n kehitystyöstä ja strategisesta integ­raatiosta Lockheed Martinilla vastaava vara­toimitusjohtaja Steve Callaghan on luon­nollisesti toista mieltä. Hänen mukaansa häiveominaisuudella varustettu viidennen sukupolven hävittäjä neljännen sukupolven koneen hinnalla on Suomelle hyvä ratkaisu.

”Yksi häiveteknologian eduista on se, että sen avulla on mahdollista päästä lähem­mäksi vihollista. Sillä, että päästään lähem­mäksi vastapuolen puolustusta, on valtava merkitys. Jos tilanne etenee taisteluun saakka, F-35 antaa ilmavoimille taktillista etua ja mahdollistaa hyökkäystoimet, mutta nostaa myös huomattavasti ohjaajien selviy­tymisen mahdollisuuksia”, Callaghan sanoo.

F-35-demotiimin komentaja, kapteeni Andrew ”Dojo” Olson tekemässä ohilentoa suurella nopeudella (a high-speed pass) Kanadan kansainvälisessä lentonäytöksessä Torontossa syyskuussa 2018.

Edelleen harvinaista

F-35:n lentäjät ovat vannoutuneita häivetek­nologian puolestapuhujia. Heidän mukaansa mikään ei korvaa etua, joka saavutetaan sillä, että näkee vihollisen ennen kuin se näkee sinut.

Muut hävittäjät kykenevät Kaskealan mu­kaan kuitenkin kantamaan suurempia ase­kuormia kuin F-35, jonka häiveominaisuus kärsii tai saattaa olla kokonaan pois pelistä raskaammalla kuormalla.

”Häiveominaisuuden puuttumista voi­daan kompensoida muilla tavoin. Lisäksi tutka- ja seurantajärjestelmät ovat kehit­tyneet niin, että häivelentokoneiden etu on käytännössä mennyttä”, Kaskeala arvioi.

”F-35 on maailman paras monitoimi­hävittäjä käyttöönottohetkestään lähtien. Mutta se myös kehittyy jatkossa aina vain paremmaksi ja pysyy teknologian kehi­tyksen kärjessä koko elinkaarensa ajan”, Callaghan lupaa.

Häiveominaisuudella varustettuja hävit­täjiä on F-35:n lisäksi olemassa vain muu­tamia: Boeingin F-22 Raptor, jonka myyntiä Yhdysvallat ei ole sallinut millekään muulle maalle, sekä Kiinan viidennen sukupolven Chengdu J-20 Mighty Dragon. Teknologia kuitenkin kiinnostaa ja esimerkiksi Venäjä pyrkii kehittämään Sukhoi Su-57 -konee­seensa häivetekniikkaa.

”Toimiessani Puolustusvoimien komen­tajana linjamme oli, että hankimme vain valmista, toimivaksi todistettua teknolo­giaa. Meillä ei ole varaa ostaa ylimääräistä, joten on hankittava sellaista, joka on luo­tettavaa ja tiedetään toimivaksi”, Kaskeala huomauttaa.

Boeingin tarjouksen etuna olisikin hänen mukaansa se, että Suomella on jo Hornetien peruina pitkälti uusillekin koneille sopiva infrastruktuuri sekä valmiiksi toimivat yhteydet konevalmistajaan ja Yhdysvaltain merivoimiin, joka on Super Hornetien ja Growlerien suurin käyttäjä. Kokonaan toisen konetyypin ja valmistajan kanssa iso osa tuki- ja yhteysjärjestelmistä jouduttai­siin rakentamaan alusta tai sovittelemaan tulokasta varten.

Tiukkaa kisaa ympäri maailmaa

Kaikilla viidellä HX-kandidaatilla on omat etunsa: Super Hornet loisi jatkuvuutta ja Growler kykenee häiritsemään vihollisen elektroniikkajärjestelmiä. Rafalen käyttö­kustannukset ovat korkeat, mutta se on valmis ja tositoimissa testattu kokonaisuus. Myös Eurofighter on kallis, mutta silläkin on runsaasti käytännön kokemusta ja kone muuntautuu moneen tarpeeseen.

Viisikon edullisin vaihtoehto on Gripen, joka on kooltaan myös pienin. Se on viimei­simmällä teknologialla varustettu hävittäjä ja sotilaallinen yhteistyö Ruotsin kanssa on jo valmiiksi tiivistä. Ja F-35, kalliista hintalapusta ja paljon julkisuutta saaneista teknisistä ongelmistaan huolimatta, on silti kokonaan uuden sukupolven hävittäjä.

Hinnastaan huolimatta F-35 on mennyt viime vuosina hyvin kaupaksi. Kehitystyössä mukana olleista JSF-kumppanimaista Iso-Britannia, Australia, Tanska, Italia, Alankomaat ja Norja ovat hankkineet niitä, ja F-35 on mukana loppusuoralla myös Kanadan 88 vanhan Hornetin korvaajaki­sassa. Sen sijaan koneita tilannut ja yhdeksi tuotantomaaksi kaavailtu Turkki potkaistiin kesällä ulos F-35-kumppanuusryhmästä maan ostettua Venäjältä S-400-ohjuspuolustusjärjestelmän.

Näiden lisäksi F-35:iä ovat ostaneet Israel, Japani, Etelä-Korea sekä Belgia, joka perus­teli päätymistään amerikkalaishävittäjään Eurofighterin sijasta juuri hinnalla – säästöä kertyi maan puolustusministeriön mukaan jopa 600 miljoonaa euroa.

Suomen tavoin F-35 on ehdolla Sveitsin uudeksi hävittäjäksi, mutta Saksa pudotti sen alkuvuonna pois omasta hankinta­kisastaan, koska häivehävittäjää ei olisi pystytty varustamaan ydinohjuksilla maan Nato-velvoitteiden vaatimalla tavalla. Saksa kallistuukin näillä näkymin eurooppalaisen vaihtoehdon eli suurella todennäköisyydellä Eurofighterin puolelle.

Myös Singaporen, Kreikan, Romanian, Espanjan sekä Puolan odotetaan käynnis­tävän hävittäjähankinnat lähivuosina.