Kentän laidalta – tai nykyään kai enimmäkseen verkosta – saa monenlaisia neuvoja siitä, miten ilma-alusten huollot tulee suorittaa, lentokoneet rakentaa ja vauriot paikata. Ilmailussa se helpoin ja näppärin konsti ei kuitenkaan välttämättä ole paras saatikka turvallinen tapa.
Lentokaluston ylläpito vaatii aina aikaa, osaamista ja rahaa. Harrastepuolella saattaa ensin mainittua vielä jossain määrin löytyäkin, mutta osaaminen voi olla jo hakusessa ja rahaa ei koskaan ole riittävästi. Jos kerhosta ei löydy henkilöä, jolla on kyky ja lupa huoltaa kalustoa, joudutaan työ teetättämään ammattilaisilla ja se tulee ilmailussa tunnetusti kalliiksi. Harrastehuoltajajäsenet ovat siis kerhoille arvokasta pääomaa. Mutta jotta he pystyisivät huoltamaan ja pitämään kaluston turvallisessa kunnossa, pitää jostain saada oikeaksi todettua tietoa. Pelkät viranomaismääräykset eivät riitä. Ja koulutustakin tarvitaan, sillä ensi alkuun täytyy hankkia luonnollisesti pätevyys ja lupa tehdä huoltoja.
Entä mitä kaikkea pitää huomioida, jos haluaa rakentaa vaikka puurakenteisen experimental-koneen? Millaista puuta ja liimaa voi käyttää ja kestääkö valittu puu tai liimasaumat varmasti rakenteissa?
Verkosta toki löytyy tietoa jos mihin, mutta onko se varmasti oikeaa ja vastaako esimerkiksi YouTube-videolla esitetty huoltotyö tai rakennustoimenpide kouluttajan kädestä pitäen antamaa opastusta? Videon katsominen ei taida ainakaan riittää viranomaisille huoltopätevyyden saamiseksi. Tarvitaan jotain perusteellisempaa; varmennettua tietoa ja koettuja työmenetelmiä hyvin opetettuna.
Asenteella ja tiedolla
Tähän ilmailuharrastajien tiedon tarpeeseen perustettiin vuonna 2014 osuuskunta Hyvä Tapa Harrastaa, eli lyhyesti HTH. Sen jäseniä ovat Jarmo Hakala, Jouni Laukkanen, Pentti Saaristo ja Aki Suokas, myöhemmin mukaan on liittynyt Jukka Juslin. Perustajajäseniä olivat myös edesmenneet Markku Koivurova ja Seppo Pulkkinen. Tiimillä on ilma-alusten tekniikasta, huolloista, korjauksista ja rakentamisesta vankkaa tietotaitoa, jota he haluavat jakaa muille ilmailijoille.
”Turvallisuus ei synny määräyksillä tai rajoituksilla, vaan asenteella ja oikealla tiedolla”, todetaan HTH:n kotisivuilla. Ajatus hyvästä tavasta harrastaa tuleekin siitä, että tunnistaa ja tunnustaa oikeaksi todetun tiedon ja ilma-alusta huoltaessa tai rakentaessa noudattaa näitä hyväksi koettuja menetelmiä. Se luo pohjan turvalliselle lentämiselle.
Suokkaan mukaan tällaisen tiedon toimittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä.
– Emme väitä, että tietäisimme, mikä on absoluuttinen totuus. Pyrimme etsimään tiedon, joka tänään näyttää parhaimmalta tiedolta. Sehän voi tulevaisuudessa muuttua.
Suokkaan mukaan HTH:n etuna on myös se, että se pystyy reagoimaan ketterästi muutoksiin.
Sen toiminta ja tietämys on tunnustettu viranomaisten taholta ainakin jo siinä määrin, että osuuskunnan järjestämät kurssit hyväksytään osoituksena vaaditusta tiedosta ja osaamisesta harrasteilmailijan hakiessa huoltokelpuutuksia. Eniten kysyntää onkin ollut Liite 1 -koneiden huoltokursseille sekä lentokoneiden punnituskurssille.
Erikoisosaamista ja pätevyyksiä
Kurssit mahdollistavat esimerkiksi lentäjänä toimivan omistajan huoltopätevyyden suorittamisen, jonka jälkeen on lupa antaa huoltotodiste rajoitetuista huolloista, kuten määräaikaishuolloista sekä pienistä vika- ja vauriokorjauksista. Laajennetun omistajahuoltajan pätevyyden omaava taas voi suorittaa näiden lisäksi muun muassa ilma-aluksen vuositarkastuksen, punnituksen, eri rakennemateriaalien vauriokorjaukset sekä laitehuollot (ks. AIR M1-5).
Kurssit soveltuvat myös harrastajamekaanikon lupakirjaan vaadittavaan koulutukseen, tällöin hakijalla on tosin oltava lisäksi vähintään kahden vuoden monipuolinen huoltokokemus (ks. PEL M3-4).
Kurssit muodostuvat etäopiskelusta, johon aineisto löytyy osuuskunnan sivuilta, sekä yleensä viikonlopun kestävästä lähiopetusjaksosta. Lähiopetukseen kuuluu myös hieman teoriaa mutta suurin osa ajasta käytetään harjoitteluun.
Pitkän linjan ilmailijakonkari Jorma Sucksdorff on toiminut kouluttajana HTH:n järjestämillä Rotax-moottorien ja ultrakevyiden lentokoneiden huoltokursseilla.
– Kursseilla on kuudesta kahdeksaan henkeä. Enempää ei mahdu, koska työharjoittelu jää silloin vajaaksi, hän kertoo.
Huoltokursseihin kuuluu yksi ilta etäopiskelua sekä kokeen suoritus, jonka jälkeen on kaksi päivää työharjoittelua. Kurssin suorittaneella on tämän jälkeen riittävä pätevyys omistajahuoltajaksi. Tästä on mahdollista suorittaa vielä laajennetun omistajahuoltajan oikeudet.
– Saatu todistus täyttää Traficomin vaatimuksen siitä, että on hankittu riittävä tieto ja taito, Sucksdorff toteaa.
Kurssit räätälöidään konetyyppien mukaan, jolloin esimerkiksi kerho, joka omistaa Eurostarin, saa koulutuksen kyseiseen koneeseen.
Sucksdorffin mukaan omistajahuoltajien osaaminen on kohentunut ja he huoltavat koneittaan tänä päivänä erittäin hyvin. Tähän on vaikuttanut muun muassa se, että myös Liite 1:n koneille vaaditaan nykyään huolto-ohjelma.
Myös päällystys- eli kangasverhoilukursseja on pidetty miltei vuosittain. Näistä on vastannut Saaristo, kuin myös lentokonepuutyökursseista, joita niitäkin hän on vetänyt useita. HTH onkin onnistunut osaltaan ylläpitämään tätä erikoisosaamista, joka tekijöiden ikääntyessä on ikävä kyllä hiipumassa.
Sucksdorff on vetänyt kursseja Hangosta Pudasjärvelle, mutta enemmänkin niitä hänen mukaansa voisi järjestää. Monet opiskelevat ilmeisesti huoltotyöt omatoimisesti. HTH:n järjestämien kurssien hintojen ei pitäisi ainakaan olla este osallistumiselle, sillä ne on hinnoiteltu kattamaan vain kouluttajalle aiheutuvat kulut. Tarvittavat tilat taas on järjestänyt yleensä paikallinen kerho.
Tänä vuonna HTH on pitänyt punnituskurssin Kauhajoella sekä Rotax- ja ultrahuoltokurssin Hangossa. Seuraavaksi on tarkoitus järjestää lujitemuovirakenteen korjauskurssi Kauhavalla.
Monipuolinen sivusto
Osuuskunnan sivustolta löytyy kurssimateriaalien lisäksi tiedotteita, harrastelentokoneiden huolto-ohjeita ja vaatimuksia, bulletiineja, EASA-viranomaismääräysten suomennoksia sekä harjoitustehtävät huoltomekaanikon Part-66L -lupakirjaa varten. Sivustolle kootusta aineistosta ollaan Suokkaan mukaan tekemässä Harrastemekaanikon käsikirjaa, joka tulee sisältämään kaikki tarvittavat harrastelentokoneiden huoltoon ja korjaukseen liittyvät tiedot.
Kaiken tämän ohessa HTH antaa mahdollisuuksien mukaan huoltoon ja rakentamiseen liittyviä neuvoja niitä kysyville. Yllättävää kyllä näissä merkeissä ilmailijat ottavat heihin yhteyttä ihmeen harvoin. Lentokonealan diplomi-insinöörinä ja suunnittelijana Suokas pystyisi kuitenkin opastamaan esimerkiksi lentokonerakenteiden lujuuteen liittyvissä kysymyksissä. Se on tietoa, jota harva harrasterakentaja tai -korjaaja osaa laskea tai päätellä. Ja tuskin sitä tietoa löytyy verkostakaan, varsinkin kun puhutaan jonkin tietyn lentokoneen tietystä rakenteesta. HTH:n neuvot ovat ilmaisia, mutta halutessaan voi osuuskunnalle antaa lahjoituksen tukemaan sen toimintaa.
– Niitä on jonkun verran tullutkin, Suokas toteaa.
Ainakin tämän artikkelin kirjoittaja on saanut korvaamatonta tietoa ja tukea puurakentamisessa aikoinaan PIK-5-purjekoneprojektissa ja viime talvena Hinun rungon perushuollossa. Vitosessa piti lisäksi ”rätittää” siivet sekä peräsimet, johon oppia saatiin Saariston vetämiltä päällystyskursseilta. Kursseista oli myös se konkreettinen hyöty, että peräsimet ja siivekkeet saatiin päällystettyä niiden puitteissa. Hinun kohdalla neuvoa ja apuja taas on saatu paljon etenkin Suokkaalta.
Viime talvena HTH hankki omistukseensa kuormituslaitteen, jolla pystytään testaamaan materiaalien puristus- ja vetolujuuksia. Laite on tarkoitettu harrastajailmailijoiden käyttöön ja esimerkiksi experimental-rakentajat voivat nyt halutessaan varmistua projektissaan käytettävän materiaalin lujuuksista. Näin saa sitä oikeaa dataa, eikä enää tarvitse arvuutella, kestääkö se puurima valmiissa lentokoneessa taivaalla vai ei.
Linkkejä
Hyvä Tapa Harrastaa
Ilmailuvälineiden huoltotoiminta-, lentokelpoisuuden hallinta- ja muutostyövaatimukset
Ilma-alushuoltajan ja lentokelpoisuustarkastajan kansalliset vaatimukset
