Heinäkuussa Moskovassa järjestetty MAKS 2017 -näyttely oli tänä vuonna hyvin Venäjä-keskeinen. Pääsyy tähän lienee maailmanpoliittinen tilanne: Ulkomaiset esiintyjät ja pääosin näytteilleasettajatkin loistivat poissaolollaan.
Näytös alkoi komealla helikopteriosaston ylilennolla, jota johti massiivinen Mil Mi-26. Osastoon kuuluivat Mi-6, Mi-8, Mi-24 sekä lukuisia muita koptereita. Ylilennon jälkeen Mi-28 -taisteluhelikopteri esitti perinteisen mutta näyttävän soolon, jossa esiteltiin liikehtimiskykyä ja taisteluun kuuluvia liikkeitä.
Aamupäivä kului erilaisten taitolentokoneiden ja taitolento-osastojen parissa. Ohessa nähtiin myös kaksi varsin näyttävää sarjaa liikelentokoneilta, joista erityinen säväyttäjä oli Sukhoi Superjet 100, eli RRJ-95B. Erityisesti välittömät kaarrot lentoonlähtöjen ja ylösvetojen jälkeen olivat hurjaa nähtävää yleensä hieman rauhallisemmin operoitavalta noin satapaikkaiselta matkustajakoneelta. Urheiluilmailullisesti mieleen jäävintä antia oli uskomattoman naistaitolentäjä Svetlana Kapaninan henkeäsalpaava sarja Extra-300 -taitolentokoneella.
Sotilaskoneosuuden aluksi Mikoyan-Gurevich Mig-29 esitti varsin perinteisen soolon. Näyttävintä Mig-lentämistä olikin Russian Swifts -osaston taitolento soihdutuksineen. Uutuskone Mig-35 oli esiintynyt aiemmin viikolla, mutta yleisöesityspäivinä sitä ei taivaalla nähty. Yakolev Yak-130, kevyt koulu- ja rynnäkkökone osoitti olevansa erinomainen konsepti. Kone lensi aselastissa ja nähty liikehdintä oli varsin agressiivista, osoittaen kykyä hyökätä ja väistää ilmatorjuntatulen alla. Myös venäläisille koneille ”pakollinen” pyrstöluisu nähtiin. Tämän segmentin koneille tulee epäilemättä olemaan tarjolla suuri markkinaosuus sekä idässä että lännessä.
Sukhoin toimiston koneet olivat laajalti esillä näytöksessä. Muun muassa Sukhoi Su-30 -parin esitys oli vakuuttava. Koneet lensivät aluksi osastolentoa, mutta siirtyivät nopeasti taistelunmukaiseen liikehdintään. Länsimaisista näytöksistä poiketen liikkeet jäljittelivät suurelta osin ilmataistelua. Näyttävin yksityiskohta oli, kun puolustavassa roolissa ollut kone pyöräytti tiukan yläpuolisen tynnyrin” ja polkaisi siitä suoraan frisbeemäiseen spiraaliin. Koko ”frisbeen” ajan kone uhkasi nokallaan ulkokehällä kovalla kulmanopeudella ajanutta vastustajaansa. Esitys osoitti että Su-30 omaa aerodynaamisesti ja tehollisesti suorastaan tyrmäävän kapasiteetin lähitaisteluun, erityisesti työntövoimaylijäämä oli silmiinpistävää.
Koko ilmailunäyttelyn huikein kliimaksi nähtiin uusimpien hävittäjien nelikon esityksessä. Su-34, Su-35 ja T-50 PAK-FA pari suorittivat tiiviillä osastolla ylilennon, muutaman kaarroksen ja näyttävän hajotuksen. Hajotuksen jälkeen koneet antoivat vuorollaan omat soolonsa seuraavasti.
Su-34 Fullback lensi raskaassa aselastissa kantaen jopa yhtä risteilyohjusta. Siitä huolimatta sen liikehdintä oli antoisaa katseltavaa. Kone pysyi pienellä alueella, teki pystyliikkeitä ja demonstroi erilaisia ilmasta maahan hyökkäyksiä. Jälkipolton repivä ääni kertoi koruttomasti millä voimalla raskasta kuormaa viedään.
Jos Su-30 esitys oli vakuuttava, niin Su-35 esitystä voidaan kuvata sanalla henkeäsalpaava. Sarja osoitti hämmästyttävää työntövoimaylijäämää ja kaikkien akselien aerodynamiikkaa täysin ennen näkemättömällä tavalla. Silmukan kone teki noin 18 sekunnissa, nopeuden säilyessä liikkeen ajan silmämääräisesti noin alueella 400…250…400 kts. Lakikorkeus lienee ollut noin 3 000 jalkaa. Seuraavaksi taivaalla tehtiin jotain täysin ennen näkemätöntä. Tyylipuhtaan Immelman-liikkeen jälkeen lähti tiukka ”Pugatshevin kobra” -tynnyri, josta tulikin eräänlainen ”takaperin voltti” ja 360 asteen lateraalikääntö. Kone näytti uhmaavan aerodynamiikan lakeja.
Vaikka Su-35 vei dramaattisuudessaan yleisön ja kommentoijien päähuomion, niin kirjoittajille koko näytöksen kohokohta oli nähdä T-50 PAK-FA lentämässä, eikä vain lentämässä, vaan liikehtimässä taistelunomaista liikehdintää. PAK-FA:t aloittivat oman osuutensa tiiviillä osastolla, josta hajotuksen jälkeen siirryttiin ilmataisteluliikehdintään hieman kuten aiemmassa Su-30 esityksessäkin. Koneet suorittivat kaartotaistelunomaisia ohituksia, tähtäyksiä ja ohiajatuksia pääosin isolla G:llä ja kulmanopeudella. Myös yksi lattakierremäinen ”frisbee” nähtiin. Ottaen huomioon, että kyseessä on proto-vaiheessa oleva kone, voidaan esiintymistä pitää varsin vaikuttavana. Sukhoin tehdas ilmoittikin toimittavansa ensimmäiset 12 konetta Venäjän asevoimille vuonna 2019.
Ilmailunäytös päättyi juhlallisesti Russian Knights -taitolento-osaston myötä. Kuuden Su-30 koneen osasto lensi juhlavasti upeassa loppuillan auringossa.
Ilmatorjuntajärjestelmien kirjoa
Maanäyttely rakentui perinteiseen suurilmailunäytösmalliin. Vierailija saattoi tutustua platoille ja rullausteille pysäköityihin konerivistöihin, sekä käydä läpi lukuisia näytteilleasettajien halleja.
Sukhoi-perheen hävittäjät ja rintamapommittavat olivat luonnollisesti esillä. Su-27, Su-30 ja Su-34 koneet esittivät laajasti moninaista asearsenaaliaan. Myös Syyriassa alas ammutun Oleg Peshkovin mukaan nimetty Su-34 oli näkyvästi rivistössä. Suurvaltaidentiteettiä korostaen kaukotoimintailmavoimien Tupolevi Tu-22M3, Tu-95 ja Tu-160 pommikoneet kertoivat korutonta kieltään ydinasetriadin yhdestä tukijalasta. Luonnollisesti rivin jatkona oli myös Antonov A-50 johtokone. Eikä Venäläistä ilmailunäyttelyä enää kaiketi näe ilman runsasta ilmatorjuntajärjestelmien kirjoa, sekä lennokkeja.
Venäjän ilmailukehitys oli korostetusti mukana Gromov Flight Research Institute:n tutkimuskoneiden kautta. Ilmailijan silmää säväyttivät esimerkiksi Iljushinin lentävä moottorintestauslavetti Il-76, jossa yksi suihkumoottoreista oli korvattu massiivisella turboprob-potkurimoottorilla, sekä Tupolev Tu-154 koneesta modifioitu lentävä ohjausjärjestelmäsimulaattori. Jo lentokunnottomaan kuosiin päästetty Mig-1.44 taas kertoi hävittäjäkehityksen lähihistoriaa. Pienemmistä projekteista esille otettakoon lasiohjaamomodifioitu Antonov An-2 ja muutama mielenkiintoinen puskakone. Niistä kiinnostavin oli Compair:ia muistuttava Smaz SM-92T.
Maailmanpoliittinen tilanne oli nähtävillä myös näytteilleasettajahalleissa. Siviilipuolella länsimaisiakin yrityksiä oli paikalla, mutta hieman vaatimattomasti ja syrjäisellä sijainnilla.
MAKS17 oli äärimmäisen silmiä avaava, mutta myös kaksijakoinen kokemus. Toisaalta poliittinen nurkkautuminen talouspakotteineen oli aistittavissa, mutta toisaalta näytös osoitti, että Venäjän ilmailuteollisuudessa ja sotilasilmailussa on meneillään silti voimakas nousuaika. Tapahtumana ilmailunäyttely oli venäläiseen isänmaallisuudentunteeseen vetoava ja mahtaileva. Huikeasta lentoshowsta ei kuitenkaan voinut olla nauttimatta ja järjestelytkin olivat slaavilaisen mutkattomat. Retki Moskovan itälaidalle oli ilmailufanaatikolle yhdenlainen pyhiinvaellus, jota yksinkertaisesti on vain suositeltava muillekin.
