Harrasteilmailun turvallisuus on Ilmailuliiton strategian keskeisiä kulmakiviä. Turvallisuustyöhön panostetaan koulu­tuksen ja tiedotuksen kautta yhteistyössä viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Ilmailuliitto on myös tuottanut Liikenne- ja viestintävirastolle palvelua ilmailijoiden laa­timien poikkeamaraporttien analysoimiseksi.

Synkkien vuosien 2012–2014 jälkeen harrasteilmailun turvallisuuteen alet­tiin panostaa voimakkaasti harraste­ilmailun keskusjärjestöjen ja liikenteen turvallisuusviranomaisten toimesta. Tiedotusta lisättiin, turvallisuus nos­tettiin SIL 2020 -strategian painopiste­alueeksi ja siihen liittyvää koulutusta tehostettiin. Työ näyttää tuottaneen tulosta, sillä kyseisten vuosien jälkeen kuolemaan johtavilta harrasteilmailun onnettomuuksilta on vältytty lähes kokonaan. On kuitenkin muistettava, että vaikka vakavilta onnettomuuksilta onkin vältytty, tilastojen valossa lievempiä onnettomuuksia ja erilaisia vaaratilanteita sattuu yhä runsaasti, joten varaa laiskot­teluun ei ole.

Ilmailun turvallisuus on pienistä asioista kiinni. Vaikka harva onnettomuus johtuu yksittäisestä tekijästä, yksittäinen tekijä voi laukaista tapahtumaketjun, joka johtaa onnettomuuteen. Tapahtumaketjun ja siihen liittyvien yksityiskohtien ymmärtäminen on meille har­rastajille tärkeää, sillä vaikka jokainen onnettomuus on aina niin asianosaisille kuin yhteisöllekin järkytys, niistä kerätyn tiedon avulla voidaan ehkä välttää uusia onnetto­muuksia.

Onnettomuustutkintakeskus (OTKES), joka tähän saakka on tutkinut myös harrasteilmailun vaaratilanteita ja onnettomuuksia, ei enää pääsääntöisesti tutki näitä tapauksia. Vastuu tutkinnasta on poliisiviranomaisella, jota lähinnä kiinnostanee, liittyykö tapaukseen rikosta. Jos ei liity tai epäilty on menehtynyt onnettomuudessa, tutkintaa ei jatketa. OTKESin päätös lopettaa harraste­ilmailun onnettomuuksien tutkinta on valitettava kehi­tyssuunta, ja se tulee korostamaan harrasteilmailijoiden sekä liikenteen turvallisuusviranomaisten yhteistyötä onnettomuuksien syiden selvittämisessä, ja näistä tiedot­tamisessa. Heinäkuun lopussa Kajaanissa tapahtunut ex­perimental-koneen onnettomuus, jossa ohjaaja menehtyi moottorihäiriön vuoksi tekemässään pakkolaskussa, on esimerkki liikenteen turvallisuusviranomaisten sekä harrasteilmailijoiden yhteistyöstä. Kun OTKES päätti olla tutkimatta tapausta, koneen moottori tutkittiin paikallisten harrastajien ja Traficomin yhteistyönä moottorihäiriön syyn selvittämiseksi.

Mitä voisimme vielä tehdä, että har­rasteilmailun turvallisuutta voitaisiin edelleen kehittää yhä paremmaksi? Keskeisimmät työkalut lienevät joka tapauksessa koulutus, joka on myös keskeinen asia lajin jatkuvuudelle, sekä tiedotus. Laadukkaalla perus­koulutuksella saadaan tuettua uusien harrastajien asennoitumista ja hyvän ilmailukulttuurin omaksumista. Tiedottamisella ja jatkokoulutuksella pys­tytään vaikuttamaan ennen kaikkea myös pitkään har­rastaneiden asenteisiin ja toimintatapoihin. Teknisellä koulutuksella parannetaan harrastajien edellytyksiä yllä­pitää omaa kalustoaan ja havaita mahdollisia poikkeamia.

Viranomaisen tulee tukea harrasteilmailun turval­lisuustyötä jatkossakin, sillä turvallisuutta ei luoda pakottamalla määräyksillä ja säännöillä. Tätä varten tur­vallisuustyöhön pitää saada riittävästi julkisia resursseja. Ilmailuliiton tehtävänä on tarjota yhteisölle puitteet tur­vallisuustyöhön. Turvallisen toimintakulttuurin toteut­taminen on yhteisön, eli meidän harrastajien itsemme, vastuulla.

Tätä kirjoitettaessa lentokausi lähestyy loppuaan tämän vuoden osalta. Nautitaan siitä vielä niin kauan kun kelejä riittää ja koetetaan pysyä ehjinä, oli sitten harrasta­mamme laji mikä tahansa!

Kirjoittaja on Ilmailuliiton hallituksen jäsen.